Kun tutkin kirjoitustulkkausaineistoa, jossa tuotetun kirjoitustulkkeen on määrä vastata mahdollisimman tarkkaan puhetta totesin, että on kiinnostavaa, että kirjoitetussa kielessä on yleisesti ottaen vain yhdentasoisia kappaleenjakoja, kun taas puheessa niitä on useita! Puheessa kappaleenjaot määritellään suhteessa sävelkorkeuden muutoksiin: karkeasti sanottuna puhekappale vaihtuu, kun uusi lausuma alkaa edellistä lausumaa korkeammalta sävelkorkeuden tasolta. Jos topikaalinen siirtymä on suuri, myös sävelkorkeuden muutos on suuri. Jos taas siirtymä on pieni, myös sävelkorkeuden muutos on pieni. Täten saadaan “pieniä”, “keskisuuria” ja “suuria” kappaleenjakoja. (Sävelkorkeuden muutosten lisäksi puheen kappaleenjakoihin vaikuttavat mm. edeltävän tauon kesto, edeltävän lausuman loppuintonaatio sekä hengitykset.)
Pitäisiköhän siis kirjoitetussa kielessäkin selkeyden vuoksi olla eritasoisia kappaleenjakoja sen mukaan, kuinka suuri topikaalinen siirtymä kappaleenjakoa edeltää?!
(MYÖHEMMIN LISÄTTY KOMMENTTI FACEBOOK-KESKUSTELUN PERUSTEELLA: Toki esim. kaunokirjallisissa teksteissä saattaa olla käytössä erilaisia keinoja kappaleiden välisen hierarkian ilmaisemiseksi. Asia riippuu siis kovasti tekstityypistä. Yleisesti ottaen kirjoitetussa kielessä on kuitenkin monta samantasoista kappaletta peräkkäin, kun taas puheessa niiden välillä vallitsee topikaalinen hierarkia. Ainakin tutkimassani aineistossa siis.)
Luin Johanna Korhosen kirjan: Mikä niitä riivaa. Kirjassa on hyviä esimerkkejä miten sama asia saadaan kirjoittamalla vaikuttamaan täysin erilaiselta. Ihminen menee hyvin helposti harhaan, ajattelematta lukemaansa tarkemmin. Nyt on klikkiuutisten aikakausi, avataan pelkkä otsikko ja ani harva lukee koko juttua loppuun. Ihmisiin hyvin helppo johtaa harhaan näin, mitä pelkään hyvin paljon. Yhteen blogitekstiisi kirjoitin melkein valmiiksi, mutten koskakaan lähettänyt sitä. Pelkäsin reagtiotasi, kun oma näkemykseni oli erilainen. Voin kirjoittaa sen loppuun joku päivä, mutta epäilen itseäni hyvin voimaakkaasti “olen todennäköisesti väärässä”.
PS et lue sitten Johanna Korhosen kirjaa! Tehty ainoastaan minunlaisille ajattelijoille, keiden pitää tuntea “vihamiehieni” huonoon toimintaan johtavat syyt.
Itse kappalejako erittäin mielenkiintoinen asia, en edes ole ikinä miettinyt asiaa. Elän niin voimakkaasti tekstin mukana ja samalla tunnen tekstin aiheuttamia voimmakkaita tunteita. Kappalejakoa en edes huomaa. Erittäin vaarallista, kun nyt ajattelen asiaa. Lukumääräni on ehken yli 10 000 sivua vuodessa, joka ilta vähintään 1 tunti.
hyvää tekemisen jatkoa Mari