Lähden lauantaina 22.12 joulunviettoon landelle, Sulkavalle. Palaan Helsinkiin näiltä näkymin joulupäivänä. (Lauantaiaamuna vedän kyllä vielä normaalisti treenit Myllyssä.)

Rauhallista joulua kaikille!

Ke 26.12.2007

Joulu sujui mukavasti Sulkavalla, Itä-Savossa, ja olen nyt takaisin täällä Etelä-Suomessa. Palasin eilen isän kyydissä Keravalle ja huomenna palaan omaan kämppääni Kallioon (joulusiivous jäi tekemättä ennen joulua, joten se odottaa minua kotona heti huomenna… dääm!).

Lauantaiaamuna treenasin vielä Myllyssä Einon, Ainon ja Thiekoun kanssa. Kävimme treenien jälkeen Einon ja Ainon kanssa kahvilla Juhan purjelaivalla, Katharinalla, Kauppatorin kupeessa (Juha tarjosi taas kaiken koko porukalle…). Sitten minun pitikin jo kiirehtiä Keravalle, mistä lähdin tätini, Helin, kyydissä landelle (siis vielä noin 300 kilsaa Keravaakin landemmaksi). Matka sujui nopeasti, kun oli mukavaa seuraa, ja liikennekin kulki hyvin. Perillä Viitaharjun talossa meitä odotti Mummo (eli äitini äiti, joka on jo 89-vuotias), vanhempani, siskoni Pauliina sekä tämän lapset, Roope (9 v.) ja Ronja (6 v.). Kaksi viimeksi mainittua pitivät huolta siitä, että ohjelma ei loppunut missään vaiheessa joulunviettoa keneltäkään mitenkään kesken… (ihan tolkuton möykkä ja vipellys koko ajan! en VARMASTI itse ollut yhtä villi pienenä!!). Tietenkin myös vanhempien koira, Pedro, oli mukana matkassa ja piti tunnelmaa yllä omalla tavallaan.

Talviaikaan maalla ei ole yhtä paljon tekemistä kuin kesällä. Mönkiäiselläkin pystyy ajamaan vain muutaman tunnin ajan, koska päivä loppuu niin aikaisin. Kylmä, lumi ja jää rajoittavat myös hieman ajelua. Kävin kuitenkin krossailemassa jonkin verran joka päivä. Välillä Roope ja Ronja olivat kyydissäni ja välillä ajelin yksin (yksin oli huomattavasti kivempaa ajella, koska lapset alkoivat valittaa niin pian kylmyyttä, eikä heidän kanssaan myöskään uskaltanut ajaa kovin lujaa /*haukotus*/). Lauantai-iltana kävin Helin kanssa kylässä Kivelässä (eli eräässä samassa "kylässä" olevassa talossa, jossa asuu nykyään enää vain Ukko-vainajan velivainajan leski, Eepi, sekä Sylvi-kissa). Lapsena kävimme aina kaikki mielellämme Kivelässä kylässä, koska sieltä sai maailman parasta pullaa. Lisäksi Kivelän talon uuninpankolla lojui sekä maailman lihavin kissa että maailman laihoin kissa, mikä oli meistä jotenkin viihdyttävää.

Aattona kävimme kaikki Sulkavan kirkonkylässä joulukirkossa. Joo, meitsikin veisasi siellä mummelien keskellä virsiä (kuka nauroi?! kuka nauroi?!) ja itse asiassa huomasin, että äänihuulia on hyvä välillä jumpata tuottamalla ääniä melodiseen tyyliin laajalla äänialalla. Sain mielestäni laajennettua omaa aktiivista äänialaani selvästi pelkästään tuon yhden hartauden aikana, vaikka olin kuvitellut, että äänihuuleni ovat lopullisesti vaurioituneet sen yhden päivystysleikkauksen takia niin pahasti, että tiettyjen taajuuksien tuottaminen ei enää onnistu (jotkut tanelit survoivat hengitysputken kurkkuuni niin varomattomasti viimeisen olkapääleikkauksen yhteydessä, että ääni on ollut käheä ja katkeileva siitä lähtien). Ilmeisesti äänihuulia pitäisi vain aktiivisesti kuntouttaa samalla tavalla kuin kaikkia muitakin loukkaantuineita ruumiinosia! (Mutta ei, en silti aio liittyä mihinkään kuoroon.) 

Papin puheen kuunteleminen oli sikäli kiinnostava kokemus, että havaitsin, että itse asiassa suomessa taukoja voidaan tuottaa esitetyssä diskurssissa syntaktisesti ihan missä tahansa kohdassa ilman, että ymmärrettävyys kärsii. Usein jatkuvuutta ja rinnasteisuutta ilmaisevat konjunktiot tosin tuotettiin ilman edeltävää taukoa, jotta syntaktiset suhteet tulisivat selvästi esille siitä huolimatta, että pitkiä taukoja oli kaikissa muissa kohdissa virkettä. Toisinaan kausaalisuutta tunnuttiin korostettavan nopeutetulla puhenopeudella (eli käytännössä silmiinpistävällä taukojen puutteella) sisällöltään syy-seuraus –suhdetta ilmaisevan kokonaisuuden jälkimmäisessä osassa. Prosodisesti papin suoritus olikin mielestäni varsin taidokas. Sisällön omaperäisyydellä hän ei sen sijaan päässyt yllättämään. En tiedä, onko saman sisällön toistaminen vuosi toisensa jälkeen välttämättä kovin hedelmällistä. Itse olisin ainakin mielelläni kuunnellut jotakin uutta omaa tulkintaa niistä asioista. Mitä sillä väliä, vaikka kaikki eivät olisikaan samaa mieltä. Ainakin sisältö tuntuisi jotenkin elävän ja synnyttävän uusia merkityksiä. Toisaalta monikaan ei tuntunut kovin aktiivisesti kuuntelevan sisältöä, vaikka kirkko oli aivan täynnä porukkaa. Siellä vain istuttiin ja veisattiin tradition vuoksi. Mielestäni myöskään mitään todellista kollektiivisuuden tunnetta ei syntynyt. On totta, että verrattuna esim. helluntailaisten tapahtumiin (joissa olen joskus vuosien varrella ollut satunnaisesti mukana siskoni takia), luterilainen kirkko tuntuu hieman pystyynkuivuneelta instituutiolta. Jos kerran tehdään jotain, niin tehdään sitten fiiliksellä! (Vaikka epäilemättä luterilaisenkin kirkon piirissä on monenlaista porukkaa ja erilaisia tapahtumia, joihin en voi sanoa tutustuneeni kovin laajasti tai perinpohjaisesti.) Sen sijaan hautausmaalla oli yllättävänkin yhteisöllinen fiilis: tuntemattomatkin tervehtivät meitä, kun kävimme viemässä kynttilöitä sankarihaudoille.

Anyway, kirkon jälkeen aattoilta meni saunoessa, syödessä ja lahjoja availlessa. Kävimme myös kävelyreissulla autiolla talolla (eli eräällä läheisellä tyhjällä talolla, jossa on kuulemma asuttu viimeksi joskus 40-luvulla). Pedro-parkaa pelotti pimeässä metsässä (mokoma citykoira…) mutta meillä muilla oli fiilis korkealla. Roope yritti koko ajan taklata ja kampata minua eri keinoin, mutta sain koko ajan väistettyä hänen hyökkäyksensä ja täten väsytettyä poikaparan ihan uuvuksiin. Myöhemmin minä, iskä ja Roope leikimme joulutonttuja, jotka tiputtelivat lahjasäkkejä milloin minkäkin oven taakse aina silloin, kun Ronja oli jossakin muualla. Vaikuttaisi siltä, että joulupukkivedätys meni hänelle vielä tänä jouluna läpi. Meillä kaikilla oli asian tiimoilta jälleen kerran todella hauskaa (tyyliin Ronjan ollessa löylyssä minä hiippailin tontuksi pukeutuneena saunan ikkunan ohi lahjasäkkiä raahaten, jne.) mutta mielessäni kävi kuitenkin jossain vaiheessa iltaa, että tavallaan kaikki joulupukkitarinat ym. niihin liittyvä pikkulasten kollektiivinen vedätys on jotenkin eettisesti epäilyttävää. Mutta lisääh&aum
l;n sellainen varmaankin lasten joulutunnelmaa ja ehkäpä siitä ei kuitenkaan koidu kenellekään mitään haittaa myöhemmällä iällä. 

Olin ostanut kaikki joululahjat samalla kertaa Stockan jouluruuhkasta viime perjantaina ja kiittelin silloin mielessäni, että joulu on vain kerran vuodessa. Roope ainakin tuntui pitävän kovasti piikkinuijasta, jonka ostin hänelle, joten ehkä se kolmen tunnin kärsimys Stockan jouluruuhkassa ei mennyt aivan hukkaan. Itse sain mm. MP3-soittimen ja The Simpsons Movie –DVD:n (yllättävän sukka Simpsonien tavanomaiseen tasoon nähden). Alan vierastaa yhä enemmän joulun kaupallisuutta. En esim. ole suostunut enää moneen vuoteen ostamaan kenellekään lahjoja minkään valmiin listan pohjalta. Kuitenkin joulussa on mielestäni myös merkittäviä hyviä puolia: se antaa esimerkiksi syyn muistaa tavalla tai toisella sukulaisia, ystäviä ym. itselle tärkeitä ihmisiä, syödä hyvin ja viettää muutama päivä kaikessa rauhassa perhepiirissä (siinä ajassa ehtii samalla saada SKY Journalin taitonkin etenemään ihan kivasti).  

Su 16.12.2007

Vedin tänä viikonloppuna aikidoleirin aikuisille ja nuorille Liikuntamyllyssä, Helsingissä. Leiri meni mielestäni kaikin puolin oikein hyvin. Osallistujia oli yllättävänkin paljon; lauantain iltapäivätreeneissä oli lähestulkoon ahdasta. Oman seuran aktiivien lisäksi paikalla oli väkeä ainakin Seitokaista (HY:n aikidoseurasta) ja Sandokaista (Keravalta). On todella hienoa, että niin moni omista oppilaistani jaksaa käydä leireilläni kerta toisensa jälkeen, normaalien treenien lisäksi. Toisaalta olin yllättynyt, että leirille tuli (varsinkin näin kiireiseen vuodenaikaan) niinkin monta osallistujaa myös muista seuroista. Pari keravalaisista osallistujista oli junnutreenaajia, jotka ovat olleet viime aikoina vakiokalustoa junnuleireilläni. Oli mukavaa nähdä heitä nyt mukana aikuisten leirillä ja vieläpä pärjäävään siellä oikein hyvin.

Parasta leirien vetämisessä on se, että kerrankin ei tarvitse miettiä vyökoevaatimuksia, perustekniikan hiomista, ym. arkipäiväisiä valmennusasioita, joiden pohjalta normaalisti joutuu pitkälti rakentamaan suuren osan treeneistä. Pystyy siis kerrankin vetämään mitä huvittaa ja kokoamaan haluamistaan teemoista mielekkään kokonaisuuden. Taso oli onneksi tälläkin kertaa sen verran hyvä, että pystyin senkin puolesta vetämään juuri haluamiani juttuja.

Lauantaiaamun bokken-treenissä teimme kakkossarjan ykköstä, nelosta ja kutosta sekä paikaltaan että liikkeestä. Kaikissa kyseisissä katoissa toistuu sama kuvio sisäänmenovaiheessa. Myöhemmin lauantain aseettomissa treeneissä pyrin soveltamanaan samankaltaista ideaa shomenuchin, yokomenuchin ja koukkulyönnin sisäänmenoihin. Tekniikoina teimme mm. erilaisia kokyonageja, ikkyota, yhtä hieman erikoista koshinagea, shihonagea ja kotegaeshia. Sunnuntaiaamuna kertasimme ensimmäisen tunnin ajan joitakin lauantaina tehtyjä tekniikoita. Toisen tunnin vedin kokonaan nyrkkeilysovelluksia: sovelsimme aikidotekniikoita kahden lyönnin hyökkäyssarjoihin lähietäisyydeltä (ensin etukäden suora + takakäden suora, sitten etukäden suora + takakäden koukku). Torjuimme hyökkäykset nyrkkeilynomaisesti (suorat pienellä väistöllä ja kämmenpyyhkäisyllä, koukut sillä eräänlaisella aikidomaisella U-väistöllä, jota voidaan käyttää myös yokomenuchissa) ja teimme sitten jälkimmäiseen lyöntiin erilaisia aikidotekniikoita (ikkyo ura, hijikimeosae, kotegaeshi, udegaeshi, ikkyonage). En ollut varma, miten nyrkkeilysovellukseni onnistuisivat käytännössä, koska en ollut aiemmin kokeillut niitä aivan tuolla tavalla, mutta mielestäni ne sujuivat hyvin ja toivat treenaamiseen mukavaa vaihtelua. Täytyypä siis kokeilla vastaavia juttuja joskus toistekin!

Eilen illalla treenien jälkeen lähdimme porukalla Hannan luokse Pihlajamäkeen viettämään iltaa. Hanna oli vaivautunut laittamaan meille kaikille hyvää (ja eksoottista!) ruokaa. Söimme siinä kaikessa rauhassa, katselimme jodo-videoita, ym. Todella mukavaa, että Hanna viitsi järjestää moisen kestityksen, ja  hauskaa myös, että niin moni ehti lähteä mukaan. Meillä on seurassa aivan loistava porukka innokkaita treenaajia ja puuhahenkilöitä! =) Hienoa!!! En edelleenkään ymmärrä, mitä olen tehnyt saadakseni niin hienoja ihmisiä toimimaan seurani parissa. Luultavasti olen vain onnekas.

Olen Langnetin "Kielitieteen tieteenfilosofia" -kurssilla Tampereella 13.-14.12.2007.

Su 17.12.2007

Kurssi loppui siis jo perjantaina, mutta ehdin kirjoitella aiheesta vasta nyt, koska perjantai-iltana saavuttuani kotiin nukahdin vaatteet päällä sohvalle ja heräsin vasta kolmelta yöllä… Lauantaiaamuna piti sitten olla vetämässä leiriä Myllyssä klo 9.30, ja viikonloppu onkin sitten siitä lähtien mennyt pitkälti leirin merkeissä.

Joka tapauksessa tieteenfilosofiakurssi oli mielestäni oikein antoisa ja meni kaikin puolin hyvin. Ehkäpä kaikkein antoisinta jälleen kerran oli kurssin sosiaalinen puoli: pääsi taas tutustumaan uusiin ihmisiin ja keskustelemaan kaikenlaisista väitöskirjatyöskentelyyn liittyvistä asioista muiden jatko-opiskelijoiden kanssa. Erityisen hyvin tutustuin tällä kertaa kahteen HY:n englannin laitoksen jatko-opiskelijaan, Vartiaisen Turoon ja Paatolan Ullaan, joiden kanssa kävin torstai-iltana Rossossa syömässä yhteisen kapakkaillanvieton jälkeen. Kämppäkaverinani Omenahotellissa oli Hynösen Emmi (TY:sta), jonka tunsinkin jo ennestään mm. Tampereen SKY Symposiumista ja facebookista. Omalta laitokseltamme kurssille osallistui lisäkseni Sippolan Eeva. Romanisteja edusti myös Lotta Lehti (TY:sta), jonka myös tunsin jo ennestään mm. ranskanopettajien tapaamisesta ja École doctorale nationalesta.

Myös luennot ja niihin liittyvä keskustelu olivat toki mielenkiintoisia. Luennoitsijoina toimivat Erna Oesch ja Jussi Haukioja. Keskustelua ohjasi Urho Määttä, joka oli myös kurssin vastuuhenkilö. Luennoilla puhuttiin erityisen paljon Chomskyn kieleen liittyvistä käsityksistä hyvin kriittiseen sävyyn. Lisäksi käsiteltiin mm. tieteenfilosofian historiaa ja kehittymistä, tiedon käsitteen luonnetta (mm. erilaisten fiktiivisten tilanteiden kautta), intuitioiden käytön oikeutusta, eksperimentaalisten menelmien käyttöön liittyviä ongelmia, kielitieteen suhdetta luonnontieteisiin, jne. Luentojen suoranainen informaatiosisältö oli itselleni enimmäkseen tuttua, koska olen siis opiskellut sivuaineena teoreettista filosofiaa sekä perustutkintoni että jatkotutkintoni puitteissa. Keskustelussa tuli kuitenkin esille monia mielenkiintoisia näkökulmia (esim. Chomskyn käsitysten ongelmiin liittyen), joita en varmaankaan muuten olisi koskaan tullut ajatelleeksi. Keskustelu olikin koko ajan hyvin aktiivista ja ainakin enimmäkseen mielestäni myös hyvin relevanttia.

La 24.11.2007

Jeh, oikein siistit bileet oli eilen, pe 23.11.2007, kun juhlittiin Tung Buin 25-vuotissynttäreitä Den Kungliga Klubbenilla Mannerheimintiellä! Oikein mukavasti järjestetyt pippalot ja loistava fiilis! Tarjolla oli mm. Tungin äidin tekemiä sairaan hyviä kevätrullia, jotain vihreää teetä sisältävää litkua (ei millään pahalla Tung, mutta *YÖHHH!!!*) ja kakkua tietenkin.

Tänä aamuna oli hedari ja treenien alkujumppaa vetäessä tuli mieleen, että pitäisi varmaan tehdä samoin kuin Tung ja H-P eli jättää kokonaan alkoholinkäyttö. Ihan turhaa periaatteessa vetää edes muutamaa siideriä juhlien aikana. Ei se mitenkään merkittävästi paranna fiilistä ja häiritsee turhaan kaikkea toimintaa seuraavana päivänä. No, täytyy miettiä. Periaatteessa punaviinilasillinen silloin tällöin rentouttaa kyllä ihan kivasti.

Tänä iltana on taas pienet pileet… Ja maanantai-iltana taas… Onneksi sunnuntai-iltana sentään tulee treenattua normaalisti, että ei pääse ihan liian pahaksi tämä bileputki…

La 17.11.2007

Ohjasin tänään juniorien aikidoleirin Keravalla. Leirin järjesti Sandokai ry., jossa itsekin aloitin aikidon harjoittelun vuonna 1988. Osallistujat olivat iältään n. 7-14-vuotiaita ja tulivat kolmesta eri seurasta (Sandokaista, Meido-kanista ja Finn-Aikista). Junnujen lisäksi tatamilla oli kolme apuohjaajaa (Pertti, Hannu ja Samu) sekä yhden junnun äiti, joka tahtoi olla itsekin mukana treenaamassa. Leiri pidettiin Keravanjoen koulun (entisen Jaakkolan koulun) liikuntasalissa, jossa itse treenasin karatea parin vuoden ajan joskus 11-13-vuotiaana. Sali oli ehkä turhankin suuri osallistujamäärään nähden, mutta ainakin siis tilaa oli riittävästi, mikä oli hyvä ainakin joidenkin leikkien kannalta.

Taso oli jälleen kerran yllättävänkin korkea, vaikka jotkut osallistujista olivat aloittaneet aikidon vasta tänä syksynä. Leiri oli tekniikkapainoitteinen. Aamulla teimme tekniikoita ushirowaza ryotedorista ja iltapäivällä ushirowaza ryohijidorista. Hyökkäysmuotojen vaikeudesta huolimatta tekniikat sujuivat mielestäni keskimäärin todella hyvin. Kaikki oppivat ushirowazan perusaskelkuvion, mikä on mielestäni melkoinen saavutus junnuikäisiltä. Vedin tarkoituksella kummassakin treenissä suunnilleen samat tekniikat (joskin siis hieman eri hyökkäysmuodosta), jotta tekniikoiden muodot jäisivät paremmin mieleen. Tekniikoina tehtiin ainakin kokyonagea, kotegaeshia, shihonagea, udekimenagea ja sankyota. Lisäksi tehtiin jonkin verran erilaisia ukemi-harjoituksia (mae ja ushiro ukemit, tobikoshi ukemi kovana, leimasin-ukemi), peruskuntoharjoituksia (punnerruksia, vatsoja, selkiä, juoksemista, jne.) ja leikkejä (tekniikka-hippaa, polttista ja shikko-fudista). Aika kului mielestäni nopeasti ja junnut jaksoivat hyvin loppuun asti, vaikka harjoitukset olivat pitkähköjä.

Tauolla kävimme keskustassa kahvilla ja samalla myös Eerontien budosalilla. Tuntui todella nostalgiselta käydä pitkästä aikaa sisällä Eerontien salilla… Paikkaa on uudistettu hieman viime vuosina, mutta sama tila on siis edelleen käytössä kuin silloin 80-luvun lopussa ja 90-luvulla, jolloin treenasin siellä suunnilleen yötä päivää vuoden ympäri noin kahdeksan vuoden ajan. Niin monta muistoa… (*niisk*)

Leiri oli oikein hyvin järjestetty. Pertti ja Hannu olivat selvästi panostaneet asiaan ja toivoivat, että leiristä tulisi perinne. Kaiken kaikkiaan osallistujia olisi ehkä voinut olla hieman enemmänkin (varsinkin kun ottaa huomioon, että junioreille järjestetään ylipäänsä aika vähän mitään tapahtumia), mutta toisaalta oli motivoivaa nähdä paikalla joitakin "vakiokasvoja"; kolme keravalaista junnua tuntuvat nimittäin olevan paikalla aina kaikilla leireilläni! Järjestelyt toimivat siis hyvin (sain lähtiessä mukaani pienen lahjankin ja SUUUUUUREN kukan), junnut olivat motivoituneita ja pääsin itse jälleen kerran viettämään päivän tatamilla. Mitäpä muuta voi toivoa?! Ja kun leiri kerran järjestettiin Keravalla, pystyin lisäksi yhdistämään sen vanhempieni (ja vanhempieni koiran) luona vierailuun.

Olen Suomen korkeakoulujen ranskanopettajien tapaamisessa Åbo Akademissa, Turussa, 8.-9.11.2007. (Pekka vetää aamutreenit perjantaina.)

To 8.11.2007

Lähdin aamulla Hesasta junalla tänne Turkuun samaa matkaa Mervin, Juhanin ja Päivin kanssa. Tuntui oikeastaan ihan mukavalta vaihtelulta lähteä taas reissuun – varsinkin, kun itsellä ei ole täällä mitään esitelmää, tms., jota tarvitsisi jännittää. Alkuviikosta olin kipeänä ja mietin vähän silloin, että onpas rankkaa lähteä taas johonkin. Nyt olen kuitenkin täysin parantunut, ja matka on tuntunut pikemminkin virkistävältä lomailulta. Ohjelmaa on ollut jatkuvasti aamusta iltaan mutta se ei ole ollut kovin tieteellistä tai muuten hirveän tiivistä informatiivisesti, joten aika kului oikeastaan aika rattoisasti.

Esitelmien aiheissa toistui tänään kaupallisuuden teema. Puhuttiin mm. yritysmaailman tarpeesta ranskan kielelle, kaupallisen koulutuksen yhdistämisestä kielenopetukseen, markkinavoimien ja perinteisten filologisten arvojen suhteesta, jne. Lisäksi puhuttiin ranskan opetuksesta yritysmaailmassa (yhden yrityksen esimerkin kautta) sekä peruskouluissa ja lukioissa (esimerkkinä Turun koulut). Esitelmien näkökulmat olivat keskenään varsin erilaisia, mikä teki kokonaisuudesta varsin monipuolisen. Kaikkein mielenkiintoisinta mielestäni oli keskustelu, joka syntyi kunkin esitelmän pohjalta. Osallistujat esittivätkin mielestäni yllättävänkin paljon kysymyksiä ja käyty keskustelu oli relevanttia ja kiinnostavaa. 

Aikataulun perusteella olin etukäteen ajatellut, että päivä tuntuisi hieman pitkältä, mutta lopulta näin ei siis käynyt, vaan aika meni mielestäni enimmäkseen yllättävänkin nopeasti. Aikataulua kevensivät myös tauot, joita oli säännöllisin väliajoin. Tarjoilukin oli mielestäni kivasti suunniteltu. Illalla menimme syömään johonkin laivaravintolaan. Ilta oli mielestäni tosi mukava; tutustuin joihinkin uusiin ihmisiin (ja samalla myös paremmin joihinkin vanhoihin tuttavuuksiin, kuten Soniaan ja Lottaan) ja nautin tunnelmasta ja hyvästä ruoasta (enemmänkin olisi tosin voinut syödä, mutta siinä nyt ei ole mitään epätavallista…).      

Pe 9.11.2007

Toinenkin seminaaripäivä sujui mukavasti. Olin tosin koko päivän väsynyt, koska olen nukkunut kaksi edellistä yötä jotenkin levottomasti ja katkonaisesti. Tänä aamuna heräsin lisäksi tosi aikaisin siihen, että hotellin käytävältä kuului meteliä (huoneeni oli hissin vieressä, mikä lisäsi jonkin verran meteliä).

Osa tänään pidetyistä esitelmistä kohdistui opetukseen ja osa puolestaan tutkimukseen. Puhuttiin mm. erilaisista opetusmateriaaleista, kielimatkoista sekä eri laitoksilla ja näiden välisessä yhteistyössä toteutetuista opetuksen kehittämiseen ja arviointiin liittyvistä projekteista (ECC-Lang, HY-TALK, jne.). Ranskan kulttuurikeskuksesta oli myös tuotu ilmaiseksi jakoon paljon erilaista materiaalia (kirjoja, lehtiä, DVD:itä, jne.), jota voi mahdollisesti käyttää joskus opetuksessa (en tosin ole varma, miten hyvin kyseinen matsku soveltuu yliopistotasolle; esim. lukio-opetukseen se ehkä sopisi paremmin; hauskoja juttuja joka tapauksessa). Iltapäivällä oli myös joitakin puhtaasti tutkimusta esitteleviä puheenvuoroja, mikä tuntui mielestäni taas ihan mukavalta vaihtelulta useiden käytännöllisempien esitelmien jälkeen.

Tänäänkin päivän yksi suurimpia anteja oli sosiaalinen puoli: juttelin taas pitkään sekä kahvi- että lounastauoilla Turun yliopistossa jatko-opintoja tekevien Lotan ja Millan kanssa. On mukavaa ja avartavaa tuntea suomalaisia ranskan jatko-opiskelijoita muualtakin kuin vain omalta laitokselta.

Tapahtuma oli mielestäni kaikin puolin hyvin järjestetty: ohjelma oli hyvin suunniteltu ja kaikki muukin (tiedotus, sosiaalinen ohjelma, jne.) pelasi moitteettomasti. Oikein hyvää työtä siis Meriltä ja muilta järjestäjiltä!

Paluumatkakin meni mukavasti. Meitä olikin aika suuri porukka menossa samaa matkaa junalla Helsinkiin: minä, Juhani, Päivi, Ulla, Meri ja vielä joitakin muita, joita en tunne. Vain minä ja Juhani jäimme paikoillemme istumaan; muut olivat ravintolavaunussa melkein koko ajan. Tein matkan aikana vähän töitä kannettavalla (aika vähän kylläkin, koska väsytti niin paljon ja koska kannettavan virtalähde katkeili jatkuvasti). Välillä juttelin vähän Juhanin kanssa ja loppumatkasta nukuin hetken aikaa. Ihan onnistunut reissu kaikenkaikkiaan.  

Ke 7.11.2007

On se hienoa! Tungista tulee selkeesti seuraava Bruce Lee! Tai siis kohta kukaan ei enää Bruce Leetä muistakaan! Ja sitten me voidaan sanoa, että "jooo, niiiiin…., tuo kaveri veti meillä Finn-Aikissa sunnuntai-iltaisin treenejä vielä niihinkin aikoihin, kun se maailmalla mullistanut demo tehtiin…" =))))) Aika asiallinen tämä Globond-pätkä nimittäin:

http://www.youtube.com/watch?v=3DZAZ4sgozo

Hyvä Tunkkipunkki! 😉

To 1.11.2007

Facebookissa on oma tukiryhmä kaikille meille "aikiholisteille"… Jess! Vihdoinkin vertaistukea!! Alla on katkelmia ryhmän kuvauksesta. Tervetuloa messiin kaikki mainituista oireista kärsivät! Ryhmään voi liittyä kirjautumalla ensin facebookiin (mihin tahansa networkiin) osoitteessa http://www.facebook.com ja etsimällä sen jälkeen groupseista 'AA – Anonymous Aikiholics' -nimisen ryhmän.

"This is a support group for people who find themselves addicted to Aikido. You may be suffering (or enjoying) an Aikido addiction if you answer yes to one or more of the following:

• You do 3-4 loads of white laundry per week
• You especially buy white clothing and towels so you can have a full load when you wash your gi
• You have more pictures on your wall from Aikido than parties and vacations
• Minor bruises are such a natural occurrence your friends think they are birthmarks
• You don’t complain about not having a life, you just think that going to Aikido every night is a perfectly suitable one
• Your plans for holidays include visiting other dojos
• You think wooden weapons make the best Christmas presents 
• You use duck tape to mend everything (cuts, sprains, ripped clothing)
• You think the best hugs end in somebody falling down
• You dust the kamiza in the dojo more than you dust in your own room
• You think the 15 minutes between classes is for practicing MORE Aikido
• You sometimes look really stupid in public because you accidentally bow when talking to someone
• You entertain your friends by taking forward rolls on concrete
• You are constantly tempted to throw your boyfriend/girlfriend into a sweet kotagaeshi break fall when you are holding hands
• You sit in seiza all the time because it is now comfortable 
• You knee walk instead of bending over
• Your day isn't complete if you can stand up at the end of it
• The harder you are beaten, the more you know you are loved
• You wear your gi pants around the house because they are so damn comfortable
• You get really mad at jackets with the lapel buttons with the right side on top
• Nobody can tell you are limping because something is screwed up on both sides of your body"

Olen harjoitusleirillä Joensuussa 26.-28.10.2007. Leirin ohjaa ranskalainen Micheline Tissier (6. dan).

Su 28.10.2007

Yksi leiri on taas pulkassa. Viikonloppu meni tosi nopeasti. Reissu alkoi perjantaina iltapäivällä, jolloin lähdin lentsikalla Joensuuhun. Tapasin kentällä Michelinen ja Olivier'n, jotka vaihtoivat konetta Helsingissä, ja lensivät siis loppumatkan kanssani samalla koneella. Heillä olikin jo pitkä matka takana (ensin kotoa automatka Nizzaan, sieltä lento Müncheniin, ja edelleen Helsinkiin). Micheline oli huolissaan matkatavaroistaan, koska oli laittanut kaikki treenikamppeet ruumaan, ja kuten moni meistä on jo ehtinyt kokea, matkatavarat ja niiden omistajat eivät aina lennä samalla koneella Helsinki-Joensuu -väliä… Yritin rauhoitella häntä sanomalla, että eihän tässä nyt pitäisi olla ongelmaa, kun vaihto kuitenkin oli sen verran pitkä, mutta Joensuuhun päästyämme totesin, että olisi vain pitänyt pitää pää kiinni, koska jälleen kerran kävi niin, että kaikkien muiden tavarat tulivat perille, paitsi Michelinen… Hän joutui siksi vetämään ekat treenit lainakamppeissa. Onneksi tavarat kuitenkin saapuivat perille myöhemmin samana iltana.

Omasta seurastamme paikalla oli lisäkseni myös Eino, Aino, Anni, Janne ja Timo. He matkustivat kaikki paikalle Einon kyydissä ja olivat yötä dojolla. Itse majoituin Eddien ja Tiinan luokse. Heillä onkin nyt uusi hieno talo, joten pääsinkin oikein luksusmajoitukseen! Oli myös hauska nähdä pitkästä aikaa Eddieä, parantaa aikidomaailmaa ja vaihtaa kaikki viimeisimmät kuulumiset.

Leiri meni mielestäni kokonaisuutena oikein hyvin. Porukkaa tosin oli selvästi vähemmän kuin aiemmilla kerroilla. Ensimmäisissä treeneissä porukan vähyys vaikutti ainakin omalta osaltani jonkin verran fiilikseen, mutta muissa treeneissä en enää kiinnittänyt asiaan juurikaan huomiota. Oli vain mukavaa, kun oli tilaa heitellä kunnolla. Taso oli mielestäni korkea, vaikka joitakin yleensä paikalla olevia vanhoja treenaajia puuttuikin tällä kertaa porukasta. Treenit olivat mielenkiintoisia ja hyvin rytmitettyjä; vain yhdessä treenissä minusta tuntui siltä, että kotegaeshia tuli turhan pitkään yhteen menoon. Jopa tämän aamun kolmen tunnin maratontreeni meni yllättävänkin nopeasti eikä tuntunut hirveän rankalta, vaikka siihen mahtuikin myös useita vauhdikkaita heittotekniikoita.

Tekniikat vaihtelivat leirin aikana laidasta laitaan. Lukkotekniikoita tehtiin ehkä jonkin verran enemmän kuin useimmilla Missukan leireillä. Toisaalta tehtiin siis myös kotegaeshia (joka on tunnetusti yksi Michelinen lempitekniikoista). Sen sijaan kokyonagea oli mielestäni yllättävänkin vähän, ja iriminagestakin tehtiin vain lyhyttä muotoa (joka on siis vähemmän rankka harjoitella kuin pitkä muoto). Jonkin verran tehtiin ihan perustekniikoitakin, mutta enemmän ehkä tehtiin erilaisia sovelluksia. Michelinen leireillä oppiikin aina vähintään pari uutta mielenkiintoista sovellusta. Hyökkäysmuodoista käytiin läpi ainakin katadoria, ushirowaza ryotedoria ja ryokatadoria, eridoria, yokomenuchia, shomenuchia, katateryotedoria, aihanmia ja chudan tsukia. Tänään tehtiin jonkin verran myös erilaisia tantodori-juttuja (yokomenuchista ja chudan tsukista). Hmm… Ei ehkä ole ihme, että Michelinen leirien kaikkea loistavaa antia on minusta aina jotenkin vaikeaa palauttaa mieleen leirien jälkeen…  Tekniikat ja hyökkäysmuodot ulottuvat niin laidasta laitaan, eikä samoja tekniikoita/teemoja mielestäni kovin paljon kerrata. Mutta eipä se niin haittaa; joka tapauksessa Michelinen leirit ovat mielestäni aina tosi hyviä, koska niiden jälkeen on aina sellainen fiilis, että on todellakin tullut treenattua, ja aina tulee siis takuuvarmasti tehtyä myös jotakin ihan uutta.

Leirin loppua varjosti tänään hieman kaksi tanto-harjoittelussa sattunutta loukkaantumissa: kaksi henkilöä sai samassa tekniikassa tantosta kasvoihinsa (toinen sen verran pahasti, että haava vaati tikkejä). Gyakute-hyökkäys on realistinen, mutta hemmetin vaarallinen… Sitä harjoitellessa on todellakin syytä painottaa, että hyökkäyksen tulee olla riittävän rauhallinen ja kontrolloitu (hyökkäys täytyisi pystyä pysättämään millä hetkellä hyvänsä, jos toinen ei ehdikään hyökkäykseen sisään, tms.). Olisi aivan liian hirveää, jos joku vaikka saisi tanton silmäänsä, kuten Ruotsissa on jo valitettavasti käynytkin (ja tänäänkin kumpikin loukkaantuneista sai tanton silmäkulman seudulle…). Erittäin suurta varovaisuutta siis tästä lähtien!!!

Micheline ja Olivier ovat edelleen Suomessa; Olivier on täällä ensimmäistä kertaa, ja he tahtoivat siksi jäädä tänne leirin jälkeen vielä muutamaksi päiväksi. Minä ja Eddie olimme kyllä yrittäneet sanoa hänelle, että tämä ei todellakaan ole paras aika vuodesta lomailla Suomessa (alun perin heidän oli tarkoitus vuokrata auto Joensuusta ja lähteä Lappiin…). He olivat kuitenkin vakaasti päättäneet lomailla täällä nyt eikä joskus myöhemmin. Sain kuitenkin vakuutettua heidät siitä, että Lappiin ei kannata nyt lähteä. Sen sijaan varasin heille huomiseksi laivamatkat Tallinnaan. Tiistaina he lähtevät Turkuun, josta he palaavat Helsinkiin keskiviikkona. Keskiviikkoiltana menen heidän kanssaan Lappi-ravintolaan syömään, jotta ehdimme vielä nähdä toisemme ja rupatella ennen heidän paluutaan. Torstaina he sitten palaavat aurinkoiseen Etelä-Ranskaan (toivottavasti eivät ihan hirveän pettyneinä pimeyden ja koleuden täyttämään Suomen-lomaansa…; no, ainakin olimme siis varoittaneet).