Ke 2.3.2011
Helsingin yliopiston verkkolehdessä (Yliopisto-lehti 3/2011) julkaistiin tällä viikolla pieni artikkeli meitsin Asperger-hankkeesta. (En kyllä ollenkaan tajua miksi…)
(Hieman myöhemmin): Lisään tähän sen verran, että tuo kaikki kuulostaa helposti hienommalta kuin onkaan… Tosiasiassa kaikki tällaiset valinnat, jutut sun muut tapahtuvat pitkälti sattumanvaraisesti. En todellakaan olisi ansainnut mitään tuollaista näkyvyyttä, mutta onhan minusta (ja aikidosta) ollut parin aukeaman juttu Bodaus-lehdessäkin, vaikka kondiksessa ei todellakaan ole ollut paljon kehumista viime vuosina, jos nyt ylipäänsä koskaan. (Eikä aikido sitä paitsi liity juuri mitenkään kehonrakennukseen. Lehdessä vain sattui olemaan joku kamppailulajisarja meneillään.)
(Pari tuntia myöhemmin): No voi hemmetin hemmetti… Se juttu näkyy ainakin tällä hetkellä yliopiston etusivulla (ks. Tiedeuutiset sivun alareunassa). Ja myös englanninkielinen versio löytyy. No, onneksi se katoaa tuolta etusivulta varsin pian, koska sinne tulee uusia uutisia jatkuvasti. Hemmetin kiusallista joka tapauksessa… Dääm. 8-/ Mutta kuten olen jo aiemminkin todennut, olen oppinut käsittämään elämäni lähinnä jonkinlaisena sarjana kiusallisia tilanteita. Tämä sopii siis kokonaisuuteen ihan hyvin.
Olennaisinta tässä on se, että kielentutkimus on esillä. Niin usein kuitenkin jäädään luonnontieteiden jalkoihin. Hieman harmillista on se, että ranskalaisen filologian oppiaine ja kirjoitustulkkausprojekti eivät tule tuossa lainkaan esille (vaikka yritin mainostaa kumpaakin haastattelussa). Jostain syystä toimittajaa kiinnosti nimenomaan tuo Asperger-hanke.
Tämä oli siis todellakin ihan munkkimäihäjuttu. Ihan puskasta vaan ilmestyi yhtäkkiä toimittaja haastattelemaan.
Comments
5 responses to “Juttu Yliopisto-lehdessä”
Älä ole turhan vaatimaton! Teet erinomaista työtä ja ansaitset todella huomion! Eipä noita juttuja voi ohjailla, mutta toisaalta eivät lukijat niitä kuitenkaan kovin syvällisesti ymmärrä. Ole vain hyvillä mielin iloinen näkyvyydestä ja siitä, että tutkimuksestasi ollaan kiinnostuneita!
No kiitos. En ole todellakaan mitään kovin kummoista tehnyt. Yritystä on kieltämättä ollut jonkin verran, mutta niin on tietysti monella muullakin. Tuo Asperger-aihe saattaa olla sellainen, että se herättää kiinnostusta. (Esim. väitöskirjatutkimukseni ei varmasti olisi kiinnostanut yhtään toimittajaa.) Anyway, kuten sanottu, on aina positiivista, kun kielentutkimus pääsee esille. Liian usein jäädään luonnontieteiden varjoon.
Asiasta toiseen, oli just aika epämiellyttävä kokemus Sörkän metroasemalla. Joku huumehörhö alkoi taas sönköttää jotain, enkä saanut mitään selvää, mitä hän yritti selostaa. Vastasin vain nopeasti “emmä tiiä, emmä tiiä” ja jatkoin matkaa. Selän takaa kuului karjaisu: “[veesana tosi kovaa] MÄ TAPAN TON!!!” Olin tulossa vetämästä treenejä ja olimme juuri tehneet tekniikoita ushirowaza ryotedori -hyökkäyksestä eli siten, että uke hyökkää takaapäin tarttuen kaksin käsin olkapäiden korkeudelta takista. Jos sellainen hyökkäys olisi sattunut tulemaan metroasemalla, niin voi olla, että olisi kokyonage lähtenyt ihan automaattisesti! =)
En kuitenkaan kääntänyt hänelle täysin selkääni, koska hän olisi voinut esim. lyödä minua takaapäin pullolla päähän, tms., ja sellaisia hyökkäyksiä emme aikidossa harjoittele. Parempi siis, jos mahdollinen hyökkääjä pysyy näköpiirissä. Yllättävän helposti hikeentyi sekin tyyppi. En mielestäni tehnyt mitään provosoivaa. En vain kerta kaikkiaan saanut mitään selvää siitä, mitä hän yritti selittää, eikä huvittanut jäädä ottamaan selvää.
Pullolla päähän lyömisestä tuli mieleen eräs intin aikoihin kokemani tilanne, kun oltiin kaverin kanssa kävelemässä perjantai-iltana Haukilahden ostarilla ja siellä sattui olemaan sellainen 10 hengen nuoren kaljaporukka, niin yksi niistä viskaisi muo pullolla päähän ja aika kaukaa!!! Otin jalat alle ja juoksin läheiseen kuppilaan putsaamaan veristä takaraivoani. En tietenkään sulattanut tilannetta kovinkaan helpolla, vaan hieman rohkeutta kerättyäni päätettiin lähteä selvittämään asiaa. No siellä oli enää kaksi kundia istumassa sellaisella betoniaidalla. Kysyin että heittikö jompikumpi teistä sillä pullolla? No siinä vaiheessa toinen niistä nousi ylös jälleen pullo kädessä, tällä kertaa rikkomalla sen siihen betoniaitaan ja kävelemällä muo kohti.
Odottelin rauhassa paikallani ja kun tämä hörhö oli riittävän lähellä, potkaisin vasemmalla etujalalla kehäpotkun siihen pullokäteen ja heti perään oikean käden kämmenpohjalla suorinta mahdollista tietä päin näköä, tilanne päättyi siihen =)
Tässä tilanteessa hyökkäys oli paras puolustus, aikidoa en vielä tuolloin osannut lainkaan 🙁 Tämä samainen kaveri käveli vielä seuraavana päivänä muo vastaan, kun olin menossa kauppaan, oli aika nöyrää poikaa vasen silmä muurautuneena umpeen pää painoksissa.
Toki tilanteen olisi voinut hoitaa muullakin tavalla tai jättää sikseen, mutta luonne ei tuolloin antanut periksi. Tuohon aikaan harrastin nyrkkeilyä ja taekwondoa, jotain hyötyä niistäkin oli tässä tapauksessa, nimittäin rikkonainen pullo olisi voinut tehdä aika pahaa jälkeä, jopa henki mennä!
Täytyy kuitenkin mainita ja muistaa, että käytin voimakeinoja tilanteeseen nähden sopivassa määrin, enkä esimerkiksi lähtenyt enää potkimaan sitä maassa päähän!
No huh! Tosi vaarallinen tilanne kyllä tuo! Mielestäni toimit ihan oikein. Jos toinen yrittää lyödä rikkinäisellä pullolla, pakkohan siinä on puolustautua, ja käytännössä on myös välttämätöntä vähän ennakoida. Olosuhteisiin nähden et siis mielestäni käyttänyt ollenkaan liikaa voimakeinoja. Siinä olisi tosiaan muuten voinut käydä tosi huonosti.