La 12.11.2011
Vedin tänään Antin kanssa aikidon juniorileirin Liikuntamyllyssä. Leirillä oli yllättävän paljon osallistujia. Lisäksi olin yllättynyt siitä, kuinka hyvin junnut jaksoivat keskittyä, ja kuinka hyvin he pystyivät tekemään monimutkaisiakin tekniikoita. Jopa ne, jotka ovat aloittaneet vasta tänä syksynä, pysyivät kärryillä todella hyvin. Kaikkein eniten mieltäni lämmitti kuitenkin junnujen mallikelpoinen käyttäytyminen sekä aito kiinnostus lajitekniikoita kohtaan. Joskushan junnutreeneissä saattaa vallita sellainen ilmapiiri, että paikalle tullaan pääasiassa leikkimään ja pelleilemään kavereiden kanssa, ja lajitreenaaminen on täysin toissijaista (tai jopa suorastaan vastenmielistä joillekin). Silloin ohjaaja tuntee helposti itsensä lähinnä lapsenvahdiksi. Tänään tunnelma ei kuitenkaan ollut ollenkaan sellainen. Joinakin aiempina vuosina tunnelma on ollut etenkin loppuajasta kaoottinen, ja oman seuramme junnut ovat joskus saattaneet olla kaikkein pahimpia pelleilijöitä tai löysäilijöitä. Tällä kertaa niin ei kuitenkaan ollut. Päinvastoin: olin todella ylpeä omista junnuistamme sekä näiden käyttäytymisen että teknisen tason suhteen! Jee!!! =))) Pekka ja Aino apuohjaajineen ovat tehneet hienoa työtä junnuryhmän eteen.
Anyway, aluksi minä vedin lämmittelyksi vähän juoksemista ja pienen kuntopiirin. Sen jälkeen venyteltiin ja tehtiin perusväistöjä ja ukemeita. Antti veti ensimmäisen treenin tekniikkaosuuden: ensin gyakuhanmi katatedori kokyonage ja sen jälkeen kokyonagen alun kautta erilaisia sovellettuja tekniikoiden muotoja ikkyosta, shihonagesta ja sokumen iriminagesta. Lopuksi pelattiin polttista. Tauon aikana junnut söivät kiltisti eväitä tatamin reunalla ja pomppivat paksulle volttimatolle. Yksi pojista hyppäsi muutaman askeleen vauhdilla koko maton yli noin vain! 😎 Joillain on selvästi talenttia! Muutaman vuoden päästä se kaveri voisi loistaa näytöksissämme hyppimällä ukemeilla esteiden yli.
Tauon jälkeen Antti veti uuden alkulämmittelyn, johon sisältyi mm. taisabakeja (eli väistöjä) erilaisilla pyörähdyksillä ja muilla kiekuroilla. Sen jälkeen sitten oli vuorossa Antille tyypillisiä taisabaki-ukemi-kärrynpyörä-kombinaatioita. Junnut pitävät niistä, ja ne ovat tosi hyvää koordinaatiotreeniä. Samalla tulee treenattua lajitaitojakin. Minä vedin toisen treenin tekniikkaosuuden. Teimme ushirowazaa eli tekniikoita hyökkäyksestä takaapäin. Se osoittautui melko vaikeaksi junnuille, vaikka yksinkertaistin tekniikoita selvästi. Kuitenkin tämäkin osuus treenistä sujui mielestäni ihan hyvin, koska junnut olivat niin kiinnostuneita ja jaksoivat keskittyä niin hyvin. Lopuksi otimme viestikilpailuja. Ne saavat aina junnut innostumaan ja tsemppaamaan ihan täysiä.
Olin siis erittäin tyytyväinen junnuleiriimme. Yhteistyö Antin kanssa sujui jälleen kerran todella hyvin. Paikalla oli myös apuohjaajia, mistä oli tietenkin paljon apua. Voi olla, että pidämme kevätkaudellakin tällaisen tapahtuman, koska kiinnostusta selvästikin on. Tunsin kuitenkin itseni alusta lähtien varsin väsyneeksi tänään. Aamulla oli vaikeaa herätä, enkä tatamillakaan päässyt ihan kunnon vireeseen. Yleensä herään kunnolla viimeistään tatamilla, kun sähkövirta alkaa kulkea kehoni läpi. Tänään sellaista tunnetta ei varsinaisesti tullut. En tiedä, mikä mättää. No, kai se on normaalia, että aina ei ole ihan täydessä iskussa. Normaalisti tuntuu siltä, että tahdon vain ryntäillä koko ajan ympäri tatamia ja päästä liikkumaan maksimaalisen määrän. Tänään tuntui siltä, kuin olisin liikkunut suossa. Jotenkin raskaalta. Kuitenkin fiilis oli hyvä. Leirin jälkeen menin Ainon kanssa Myllypuron Teboilille kahville. Teemme niin joka lauantai treenien jälkeen. Istuskelemme siellä kaikessa rauhassa raukeina pitkien treenien jälkeen ja puhumme aikidosta. Se on osa leppoisaa lauantairutiiniani ja yksi viikon rauhoittavimpia hetkiä.
By the way, Anttikin on ryhtynyt jatko-opiskelijaksi. Hän tekee väitöskirjaa Helsingin yliopiston maa- ja metsätieteellisessä tiedekunnassa. Hän on saanut tutkimusrahoituksen eräästä projektista, joka sijoittuu metsäekonomian laitokselle. Hieno homma! Onnittelut Antille!!! =)))) Antin väitöskirja käsittelee porojen ja jäkälän suhdetta. X-) (Siis kun porot syövät jäkälää, ja kun jäkälän määrä täten vähenee, niin mitä sitten tapahtuu. Tai jotain…) Kuulostaa hurjan kiinnostavalta! Antti totesi, että jatko-opiskelijana toimiminen on niin mielettömän kivaa, että tuntuu suorastaan uskomattomalta, että joku vielä maksaa siitä. Tuttu tunne! =) Tutkiminen on todella kivaa. Mukava kuulla, että Anttikin on innostunut siitä. Hän totesi, että hienointa on teoreettinen mallintaminen. Sinänsä häntä ei kuulemma kiinnostaisi mennä katsomaan, kun porot syövät Lapissa jäkälää, mutta aiheen teoreettinen käsittely ja mallintaminen on todella siistiä. Tuokin tunne on tuttu. Kiinnostavinta on päästä käsiksi asioiden syvimpään teoreettiseen olemukseen ja pyrkiä löytämään säännönmukaisuuksia arkisista asioista. Käytännön puoli kuuluu poronhoitajille sun muille. Me tutkijat voimme työssämme keskittyä teoreettiseen puoleen. Se on se, mihin meidät on koulutettu ja mistä meille maksetaan palkkaa. Aikido ja tutkimus sopivat siis hyvin yhteen! Ainokin tekee tällä hetkellä diplomityötään harjoittelijana VTT:llä.
Mielessäni on tänään pyörinyt myös eräs asia, joka liittyy aikidoharjoitusten ohjaamiseen jalkapalloilijoille. Minua nimittäin pyydettiin ohjaamaan aikidoleirejä erään helsinkiläisen jalkapallojoukkueen junioreille. Alustavasti kiinnostusta olisi jopa yhteen viiikonloppuleiriin kerran kuukaudessa. Sinänsä tietysti hieno juttu, ja kannatan ilman muuta lajien välistä yhteistyötä. Saa kuitenkin nähdä, miten aikani riittää. Kertaluonteiset tapahtumat ovat asia erikseen, mutta en ole varma, pystyisinkö käyttämään yhtä viikonloppua joka kuukausi harjoitusleirin ohjaamiseen jonkun toisen lajin junnuille. Vapaita viikonloppuja on muutenkin niin vähän, ja arkiviikot ovat kiireisiä. Jos olisin ammatiltani urheiluvalmentaja, tilanne olisi tietysti toinen. Etenkin, kun jalkopalloseuran maksama tuntipalkka olisi ilmeisesti todella hyvä. Mutta kun en tee tätä työkseni, ja aikatauluni on jo ennestään niin täynnä, niin taloudelliset motiivit tuntuvat toissijaisilta. Ehkä kuitenkin on syytä priorisoida niitä treenejä, joissa ohjaan aikidoa niille ihmisille, jotka ovat valinneet lajikseen nimenomaan aikidon. No, täytyy miettiä. Kiinnostava tarjous joka tapauksessa, ja hienoa, jos lajien välinen yhteistyö saadaan tavalla tai toisella toteutettua.