Pe 28.2.2014
(Klo 22.26): Sophie menee nukkumaan noin klo 21 joka ilta. Sen jälkeen alkaa oma aikani. Tosin Axel hoitaa vauvaa viitenä päivänä viikossa niihin aikoihin, kun vedän treenejä (maanantai- ja keskiviikkoiltaisin, tiistai- ja perjantaiaamuisin sekä lauantaiaamupäivisin). Savateen en ole vielä pystynyt palaamaan enkä tiedä, koska se on ajankohtaista. On kuitenkin hieman ikävä niitäkin treenejä…
Äitiysloma on sujunut ihan hyvin. Sophie herää ensimmäistä kertaa toisinaan klo 4 yöllä, toisinaan klo 6, toisinaan vasta klo 7 tai hieman sen jälkeen. Annan hänelle ruokaa (en imetä vaan annan hänelle ruokaa pullosta), vaihdan vaipan ja kannan hänet sen jälkeen sänkyymme nukkumaan. Sitten seuraa pari – kolme tuntia katkonaista unta, minkä jälkeen on taasi syöttämisaika. (Tiistai- ja perjantaiaamuisin vedän treenit, joten silloin Axel huolehtii aamusyöttämisestä, ellei Sophie sitten herää jo ennen aamutreeniaikaani, jolloin minä voin syöttää hänet.) Sen jälkeen meillä on joinakin päivinä joku harrastus: tiistaisin käymme Laajasalon keskustassa muskarissa, torstaisin käymme Kampissa vauvajumpassa ja sunnuntaisin samassa paikassa vauvauinnissa. Viimeksi mainitussa Axelkin on mukana. Muuten harrastamme Sophien kanssa kahdestaan. Olen pitänyt tosi paljon kaikista harrastuksistamme, ja Sophiekin on vaikuttanut nauttivan niistä. Olemme ihan stressissä, koska joskus keväällä on musiikkiopiston kevätkonsertti, jossa myös Sophien muskariryhmä esiintyy… 8-/ (Pelkään, että mokaan jotain ja mokaan täten samalla Sophien ensimmäisen julkisen esiintymisen… 8-/ )
Harrastustemme lisäksi olemme käyneet melkein joka päivä noin tunnin vaunulenkillä, jonka kohteena on ollut Laajasalon keskusta. Olemme käyneet siellä eräässä kahvilassa, jossa olen syönyt kuudella eurolla päivän keiton (hintaan kuuluu myös juoma, leipä ja kahvi). Samalla olen tehnyt päivän ostokset. Vaunulenkit ovat ihan hyvä tapa saada liikuntaa, raikasta ulkoilmaa ja aikaa yhdessä vauvan kanssa.
Olen myös yrittänyt tehdä jonkin verran töitä. On joitakin kiinnostavia prokkiksia, joita olen tahtonut työstää myös äitiyslomani aikana. Ja lisäksi on tietysti seuran hallinto, jota on pitänyt hoitaa. Aluksi pidin Sophieta kantoliinassa. Välillä hän on ollut imetystyynyn päällä sylissä. Viime aikoina olen pitänyt häntä turvakaukalossa keittiön pöydällä. Parhaiten pystyn tietysti työskentelemään silloin, kun hän nukkuu. Muuten se on vähän niin ja näin.
Axelin kanssa olemme käyneet risteilyllä Tallinnassa sekä musikaalia kuuntelemassa Tampereella. Tallinnan-risteily oli hääpäivämatkamme. Yövyimme laivalla DeLuxe-luokan hytissä ja kävimme Tallinnassa shoppailemassa muutaman tunnin. Tampereella kävimme kuuntelemassa Les Misérables -musikaalia Tampereen teatterissa ja yövyimme Sokos Hotel Ilveksessä. Kummatkin reissut olivat oikein onnistuneita ja rentouttavia. Sophie oli niiden aikana hoidossa isovanhemmilla.
Itselläni on ollut viime viikkoina prokkiksena myös painonpudotus. Olen onnistunut pudottamaan 4,5 kiloa. Se on ihan hyvä alku. Minullehan tuli 12 raskauskiloa, joten vielä pitäisi pudottaa 7,5 kiloa. Kyllä ne tästä vähitellen lähtevät… Se on ihan varma. Syön pääasiassa salaattia, keittoa, ruisleipää ja rahkaa. Juuri muuta en syökään. (Juon tosin edelleen tosi paljon kahvia, mutta sehän ei lihota.) Yritän saada kaikki raskauskilot lähtemään tämän kevään aikana. Tällä viikolla olen aloittanut myös lenkkeilyn nopeuttaakseni painonpudotusta ja saadakseni kuntoa nousemaan.
Raskauskilojen lisäksi minua vaivaavat tällä hetkellä nivelongelmat. Minulla on kipua sekä vasemmassa olkapäässä että oikeassa polvessa. Vasen olkapäähän on leikattu kolme kertaa. Se meni noin 15 kertaa sijoiltaan vuosina 1999-2000. Siitä syystä olkapäähän on nyt kehittynyt nivelrikko, mikä on tietysti veemäistä. Tammikuussa onnistuin saamaan siihen tulehduksen ja jonkun pienen venähdyksen. Nyt olkapäässä on jonkinlainen tulehduksen jälkitila. Nivelrikon lisäksi siis. Nivelrikkoa aletaan nyt hoitaa fysioterapialla. Olkapääortopedi sanoi, että jumppaamalla saatan saada sen parempaan kuntoon kuin missä se on ollut vuosiin! Odotan siis innolla jumppaohjeita. Polven kohtalo ei ole vielä selvinnyt. Menen polviortopedin vastaanotolle ensi tiistaina. Sen jälkeen tietää sitten enemmän. Lenkkeillessä polveen ei juurikaan satu, mutta aikidossa siihen sattuu ihan sikana. En tajua, mikä sitä vaivaa. Polveani ei ole koskaan leikattu, eikä siinä ole ollut mitään vakavia vammoja aiemmin. Pelkkiä pieniä rasitusvammoja sun muuta pientä. No, ortopedi osaa varmaan kertoa, että miten tästä eteenpäin.
Mitään muuta erikoista ei oikeastaan ole tapahtunut. Olen viettänyt rauhallista äitiyslomalaisen elämää, mikä on ollut ihan mukavaa vaihteeksi. Vauvan kanssa on ollut mukavaa, mutta ikävöin silti hieman töitä ja muuta tavallista arkea. No, mutta siihen ehtii varmaan vielä palata. Pitäisi vain yrittää nauttia tästä hetkestä. 🙂