To 16.6.2016
(Klo 6.58): Siis ihan oikeasti minulla ei olisi aikaa tähän.. Nytkin minun olisi paljon järkevämpää tehdä sitä yhtä roikkuvaa arviointityötä kuin päivittää blogia. Mutta ei voi mitään. Kun olen kerran päässyt vauhtiin, on vain pakko kirjoittaa.
Heräsin jo pari tuntia sitten ja aloin miettiä motiiveitani kirjoittaa tätä blogia sekä sitä, miten motiivini voivat näyttäytyä ulospäin. Motiiveita voisi olla erilaisia.
- Näkyvyyden tavoittelu. Joku voisi ajatella, että pyrin blogini avulla saavuttamaan henkilökohtaista näkyvyyttä. Ehkä joskus aiemmin näin jossain määrin olikin. Tahdoin tuoda esille aktiivisuuttani sekä asioita ja ihmisiä, joiden parissa toimin. En tiedä, onko siinä sinänsä mitään pahaa. Ehkä saavutinkin kirjoittelullani jonkin verran näkyvyyttä, mutta teinhän vastaavasti myös töitä sen eteen ja asetin itseni alttiiksi avoimuudellani. Juuri nyt näkyvyyden tavoittelu ei kuitenkaan ole ainakaan mikään keskeinen tavoite. Hyötyisinhän paljon enemmän siitä, että yrittäisin saada enemmän näkyvyyttä esim. tieteellisille julkaisuilleni, ja se minun kannattaisi joka tapauksessa tehdä jotakin aivan muuta foorumia käyttäen, ja kirjoituskielen olisi syytä olla englanti eikä suomi. Jos taas tavoittelisin näkyvyyttä aikidomaailmassa, kannattaisi minun mieluummin tehdä esim. videoita ja jakaa niitä Facebookissa ja muualla netissä. Mutta ottaen huomioon tämänhetkisen fyysisen kuntoni, kaikenlainen minua esittelevä videokuva netissä ei todellakaan johtaisi mihinkään positiiviseen tulokseen.
- Halu tulla pidetymmäksi. Voisin tietysti kirjoitella näitä juttuja myös siinä toivossa, että saisin luotua itsestäni mahdollisimman positiivisen kuvan ja saisin ihmiset täten pitämään enemmän itsestäni. Aiemmin sosiaalisen hyväksynnän tavoittelu olikin ilman muuta yksi motiivini, koska olin yksinäinen. En tiedä, onko siinäkään mitään pahaa. Nyt olen joka tapauksessa päässyt elämässäni yli siitä vaiheesta, jossa tarvitsee pyrkiä miellyttämään kaikkia ja kokea jatkuvasti, että kaikki pitävät minusta ja hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. Mutta jos ne ihmiset, jotka muutenkin välittävät minusta / suhtautuvat minuun positiivisesti, saavat kirjoituksistani jotain irti, niin se on tietysti tosi hienoa. Sehän on selvä. Ja se on ilman muuta yksi motiivini kirjoittaa tätä blogia. On paljon ihmisiä, joista pidän ja joita arvostan, enkä pistä lainkaan pahakseni sitä, jos hekin pitävät minusta. Sen sijaan voi hyvinkin olla niin, että joku sellainen tyyppi, joka ei pidä minusta / joka suhtautuu minuun negatiivisesti, saattaa kokea tällaisen avoimen nettikirjoittelun ärsyttävänäkin. Jos näin on, niin saan kiksejä siitäkin (“Sori vaan!” 😀 ).
- Tarve kommunikoida. Kun kyse on julkisesta kirjoittamisesta, on tarve kommunikoida väkisinkin yksi motiivi. Se on varmaankin itsestään selvää. Tehokkaampiakin kommunikointikanavia kuitenkin on, ja toki käytän niitäkin.
- Tarve vaikuttaa. Niin idealisti en ole, että uskoisin pystyväni blogillani vaikuttamaan merkittävästi mihinkään. Ensinnäkään en juurikaan ota kantaa mihinkään poliittisiin/yhteiskunnallisiin asioihin, koska en koe mitään palavaa intohimoa mitään sellaista kohtaan, ja koska tiedän, että on paljon muita ihmisiä, jotka osaavat kommentoida sellaisia asioita paljon minua paremmin. Ja en oikein tiedä, mihin muuhun tällaisella blogikirjoittamisella voisi vaikuttaa. Ihmisten tietoisuuteen ja asenteisiin ehkä. Mutta en pyri siihenkään. Jos kirjoitukseni jotenkin vaikuttavat johonkuhun jollain tavalla, niin se lähtee vastaanottajasta itsestään. Ei niinkään minusta.
- Kirjoittamisen ilo. Kuten jo aiemmin mainitsin, rakastan kirjoittamista. Enkä liioittele. Mutta en usko, että kirjoittamisen ilo koskaan lähtee yksinomaan mekaanisesta naputtelusta tai kynän heiluttamisesta. Sen takana on aina jotakin syvempää. Se on aina kuitenkin vain väline. En siis kuitenkaan väitä, että kirjoittelisin näitä juttuja vain tietokoneen naputtelun ilosta. Takana on väkisinkin jotain muutakin.
- Tarve jäsentää omia ajatuksia. Tämä on tärkeää. Oikeastaan luulen, että omien ajatusten jäsentäminen on minulle ainakin tällä hetkellä kaikkein suurin motiivi tämän blogin kirjoittamiseen. Koen siis hyötyväni tästä kirjoittelusta suhteessa itseeni enkä niinkään suhteessa muihin. Suurin motiivini on siis kuitenkin pohjimmiltaan itsekäs tai vähintäänkin itsekeskeinen. 😀