La 25.6.2016
Suru-uutinen tavoitti minut kesken aurinkoisen juhannuspäivän: entinen aikido-opettajani Kari Tamminen (6. dan Aikikai, s. 1955) on menehtynyt. Kari oli opettajani Keravan Sandokain junioriryhmässä 1980-luvun lopussa. Hänen kannustava asenteensa ja vauhdikkaat treeninsä vaikuttivat suuresti siihen, että innostuin lajista. Teinivuosinani toimin apuohjaajana Karin ohjaamissa juniori- ja alkeiskurssitreeneissä. Hän oli myös toinen valmentajani ollessani aikidon valmennusurheilija Mäkelänrinteen urheilulukiossa. Teimme yhdessä lukuisia leirimatkoja ympäri Suomea ja ulkomaillekin.
Aikidon lisäksi Kari kannusti minua aina vahvasti panostamaan koulunkäyntiin – aikana, jona en itse vielä kunnolla nähnyt koulun arvoa. Olen tästä hänelle kiitollisuudenvelassa.
Viime vuosina olin Karin kanssa tekemisissä lähinnä Suomen Aikidoliiton tehtävien kautta. Kun tulin teknisen valiokunnan jäseneksi uutena ja kokemattomana vuonna 2010, Kari toimi valiokunnan puheenjohtajana. Olimme myös monta kertaa samassa tuomaristossa ottamassa vastaan dan-kokeita (mustan vyön kokeita). Yhteistyömme sujui aina saumattomasti. Kari kuunteli mielipiteitäni ja suhtautui minuun kuin yhdenvertaiseen kollegaan, vaikka oli itse minua paljon kokeneempi.
Muistan aina Karin erittäin kovakuntoisena ja urheilullisena miehenä, joka teki dynaamista aikidotekniikkaa. Hänen vauhdikkaissa heitoissaan oli mukavaa olla kyydissä. Hänen treeninsä olivat sekä kiinnostavia että liikunnallisesti antoisia. Hän osasi kannustaa nuoria, ja hänellä oli aina pilke silmäkulmassa.
Karin elämäntyö Suomen aikidon eteen oli erittäin merkittävä, ja hän vaikutti kamppailulajipiireissä laajemminkin. Häntä tullaan kaipaamaan.
Kiitos kaikesta Kari! Lepää rauhassa. Emme unohda sinua koskaan. Voimia perheelle.
