Ohjaan aikidoleirin aikuisille ja nuorille (yli 13 v.) Liikuntamyllyssä, Helsingissä, 9.-10.6.2007. Leirin järjestää Finn-Aiki ry.
http://www.finland-aikikai.fi/?sivu=kalenteri.php&osa=9&kieli=fin&id=283
La 9.6.2007
Leiri sujui tänään oikein mukavasti. Porukkaa oli ihan mukava määrä: suurin osa oman seuran aktiiveista oli paikalla, ja lisäksi oli joitakin osallistujia muista seuroista (Tapiola Aikikaista, HY:n aikidoseurasta Seitokaista ja Lahti Yuko Aikikaista). Taso oli todella hyvä, joten pystyin vetämään heti aamun bokken-treeneissä koko kolmossarjan läpi. Aseettomissa treeneissäkin vedin varsin edistyneitä juttuja (mm. sen yhden Tissier'n hankalan "pyyhkäisy-koshinagen" ja muita sovelluksia gyakuhanmi katatedorista, ja iltapäivällä myös tekniikoita eridorista). Porukka pysyi aivan loistavasti kärryillä ja opin siinä samalla itsekin kaikenlaista, kun treenailin erilaisten parien kanssa ja yritin tunnustella, miten ihmiset reagoivat eri liikkeisiin. Salissa oli kuuma, mutta eipä sekään oikeastaan häirinnyt; hiki vain lensi sitäkin paremmin.
On todella hienoa, että tietyt harjoittelijat jaksavat käydä treeneissäni niin säännöllisesti. Se motivoi minua vetämään näitä leirejä, ja tietenkin yleensäkin harjoituksia. On hienoa nähdä, kun kukin edistyy omalla tahollaan. Ja toisaalta myös seuran yleinen taso tuntuu nousevan ja vuorovaikutus ryhmän sisällä paranevan. En tiedä, mitä olen tehnyt ansaitakseni niin hienon porukan käymään niin aktiivisesti treeneissäni! Ehkä olen vain onnekas. Toisaalta on tietenkin myös todella hienoa, että paikalle saapuu ihmisiä myös muista seuroista. Siten me saamme hyödyllisiä vaikutteita muista seuroista, ja toivottavasti myös päin vastoin.
Su 10.6.2007
Leiri meni mukavasti tänäänkin. Porukka jaksoi hyvin olla mukana loppuun asti. Palasimme vielä eilisiin teemoihin (sovelsimme eilisiä gyakuhanmi katatedori -tekniikoita chudan tsuki -hyökkäykseen ja teimme eridorista muutaman tekniikan, joita emme vielä eilen ehtineet tehdä) ja lopuksi otimme uudeksi teemaksi tekniikat montaa hyökkääjää vastaan (ensin taninzudorista joitakin perusjuttuja paikaltaan ja sen jälkeen vapaasti randoria suuremmissa ryhmissä). Mielestäni rytmitys onnistui ihan hyvin. Olinkin miettinyt treenien rakennetta jonkin verran etukäteen, koska kahden tunnin treenien rytmitys ei ole aivan helppoa meidän vauhdikkassa tyylissämme. Randori treenien lopussa otti silmin nähden kaikkien voimille, mutta sen olikin tarkoitus olla eräänlainen loppukiri, ja kaikki osallistujat olivat kyllä hyväkuntoisia ja jaksoivat siksi hyvin loppuun asti.
Parasta leirien vetämisessä on se, että silloin voi vetää mitä huvittaa! Ei siis tarvitse ajatella tavanomaista seuran päävalmentajan vastuuta graduointitekniikoiden opettamisesta ja perustekniikan hiomisesta vaan voi hyvällä omallatunnolla vetää juuri sellaisia juttuja, joita itse juuri sillä hetkellä tahtoo funtsata ja treenata (ja tietenkin siis myös jakaa muiden kanssa). Lisäksi taso on yleensä leireillä sen verran korkea, että voi vetää hankaliakin juttuja ja kaivautua tekniikoiden analyyseissä syvemmälle kuin normaalitreeneissä. Aikaa on myös enemmän, joten ehtii paremmin käsitellä eri teemoja ja palata niihin useamman kerran leirin aikana. Toisaalta kaikkien leirin aikana harjoiteltujen teemojen voi myös ajatella muodostavan yhden laajemman kokonaisuuden, jollaista olisi ollut vaikea ehtiä käydä läpi normaalitreenien puitteissa.
Oikein onnistunut leiri siis kaikin puolin! Lämmin kiitos kaikille osallistujille (jos joku heistä sattuu lukemaan tätä joskus)! =)
Comments
2 responses to “Aikuisten ja nuorten aikidoleiri Liikuntamyllyssä 9.-10.6.2007”
Moikka,
Tosi kiva että leiri meni hyvin! Olisin mielettömästi halunnut tulla itsekin treenaamaan mutta valitettavasti työt olivat tiellä… Lahden leirillä “hajonnut” ranne vaivaa sekin vielä enkä tiedä miten se olisi oikeastaan kestänyt kovaa treeniä. Onneksi leirejä tulee ja menee tulevaisuudessakin 🙂 Randori on harvinaista kivaa ja etenkin sen missaaminen harmittaa… Kenties joskus jatkotason treeneissä…? vink vink. Kohta taas täysillä mukana, tatamilla nähdään 🙂
Moikka,
kiitos Timo kommenteistasi. Randori on tosiaankin kivaa. Ajattelinkin juuri tänään, että täytyisi yrittää muistaa vetää sitä joskus jatkotason treeneissä. Vaikka randori ei aikidossa olekaan itsepuolustuksellisesti kovin järkevää (suoraan sanottuna), on siinä sellaista tiettyä rytmi-, liikkumis- ja etäisyysaspektia, jota ei muussa tekemisessä samalla tavalla ole. Ja se on siis todellakin yllättävän rankkaa! (Mikä on siis meille kieroutuneille tyypeille aina vain positiivinen argumentti… 😉
Ja joo, leirejähän kyllä tulee jatkossakin. Hyvä, että sinulla on töitä.
Todella harmi kuitenkin, että rannevammasi vaivaa edelleen. Toivottavasti se paranee pian (jos ei, niin Varpelalle vaan…). Itse olen muuten alkanut epäillä, että viimeisimmässä olkapääleikkauksessani (jota ei siis tehnyt Varpela, koska se tehtiin päivystyksessä Töölössä) meni jotain vähän pieleen. Luulen, että se korjattiin jotenkin siten, että hartiaseudulle jäi jotain epäsymmetrisyyttä. Nyt on nimittäin jatkuvasti hirveää lihasjumitusta toisella puolella(ennemmän kuin sellaista tavallista lihasjumitusta siis; vähän niin kuin olisi joku hermo jumissa, tms.). Täytyy ehkä käväistä Varpelalla jossain vaiheessa. Ei se kyllä oikeastaan treenatessa häiritse, mutta muuten sitten häiritseekin melkein koko ajan. Että tämmöstä… Mitä tästä opimme? Vastaus: Vaikka olisi ambulanssissa ja olkapää ja solisluu jossain muussa kohdassa kuin siinä missä niiden pitäisi olla, niin ei missään nimessä kannata leikkauttaa itseään julkisella! (Tuo loukkaantuminen tapahtui judossa eikä aikidossa.)
Mutta joo, tatamilla nähdään! =)