Kollokviomatka Quèbeciin 19.-25.6.2007

Osallistun kansainväliseen 'Le français parlé des médias 2' -kollokvioon Québecissä 21.-23.6.2007. Kollokvion teema on tällä kertaa 'Les mises en scène du discours médiatique'. Oma esitelmäni kohdistuu prosodisten kuvioiden rooliin puhujan kannan ilmaisemisessa ja/tai korostamisessa ranskalaisten filosofien radiopuheessa. Tapahtuman järjestää Université Lavalissa toimiva puhekommunikaation tutkimusyksikkö 'Lab-O' (Laboratoire de recherche sur les stratégies de communication à l'oral).  

http://www.com.ulaval.ca/lab-o/colloque.php

Ti 19.6.2007

Odottelen Helsingin lentokentällä pitkän matkan alkamista (sairaan kalliin nettiyhteyden ääressä). Ensimmäinen lento on Frankfurtiin, sieltä sitten Montrealiin, ja Montrealista vielä sisäinen lento Québeciin. Montrealissa täytyy vielä tsekata matkatavarat uudestaan sisään, joten toivottavasti vaihto ei mene hirveän tiukille. Saattaa kyllä käydä aika hieman pitkäksi koneessa… Onneksi minulla on suhteellisen paljon luettavaa mukana, joten ehkäpä selviän.

Ke 20.6.2007

Vihdoinkin netin ääressä! Matka oli todella pitkä mutta meni kuitenkin ihan mukavasti. Vaihdoin konetta kaksi kertaa, mutta vaihdot olivat sen verran lyhyitä, että ei tarvinnut missään vaiheessa hengata kovin pitkään millään lentokentällä. Montrealissa vaihto oli vähän turhankin lyhyt. Lentokenttä oli ihan sairaan iso, jonot passin tarkastukseen olivat ihan hirveän pitkät, ja matkatavaratkin piti tsekata ulos ennen sisäistä lentoa (ja niitäkin piti tietenkin odotella jonkin aikaa). Onneksi lento Montrealiin oli kuitenkin perillä noin 20 minsaa etuajassa, joten lopulta minulla kuitenkin oli riittävästi aikaa ennen jatkoyhteyttä. Palvelu kaikilla lennoilla oli aivan loistavaa; sapuskaa lastattiin koko ajan eteen, joten mikäs siinä oli matkustellessa (eka lento oli Lufthansalla ja kaksi seuraavaa Air Canadalla). Minulla oli paljon luettavaa mukana, joten oikeastaan en ehtinyt pahasti tylsistyäkään missään vaiheessa. Lento Montrealista Québeciin tehtiin sellaisella pienellä koneella, jossa oli vain 36 paikkaa. En ole varmaan koskaan ollut niin pienessä koneessa! Se oli ihan siistiä.

Québecin lentokenttä tuntui todella vaatimattomalta sen Montrealin kentän jälkeen; vähän niin kuin joku Joensuun kenttä. Sieltä ei edes lähtenyt busseja mihinkään (tiedän: Joensuusta lähtee). Ehdin kuitenkin heti ekaksi taksijonoon (niiden kaikkien muiden 35 matkustajan edelle siis), joten eipä tarvinnut siinäkään kauaa odotella. Lämmintä oli eilen (ja on kai tänäänkin) 32 astetta, mutta ilma ei tunnu ihan niin kuumalta, koska aurinko on pilvessä ja on sateista (olisi kyllä varmaankin jokseenkin nihkeä keli treenata…; treenisali olisi varmaan kuin kasvihuone). Sain siis taksin nopeasti eikä se ollut edes kallis (ainakaan Suomen hintoihin nähden), mutta taksikuskin kanssa kävi vähän huonompi munkki: sellainen tummaihoinen luiseva ja viiksekäs kaveri, joka ehdotteli matkan lopuksi likaisia juttuja korvausta vastaan… (että pitikin mennä blondaamaan fleda juuri ennen tätä reissua, dääm!).

Majoitun Université Lavalin opiskelija-asuntolassa. Kollokvion osallistujille on varattu täältä oma kiintiö. Tietenkin on kätevää majoittua aivan yliopiston tuntumassa (ja lisäksi lähellä keskustaa), mutta on tämä kyllä jokseenkin ankea mesta: käytävä toisen perään täynnä pieniä koppeja vihreiden ovien takana. Kaikki huoneissakin on ihan vihreää. Sen sijaan käytävillä tulee vastaan enimmäkseen mustaa (tulee mieleen taannoinen HOAS:n asuntola Kontulassa…). Vessat ja suihkut ovat tietenkin käytävällä eikä mitään telkkaria ym. ylimääräistä mukavuutta myöskään ole. Mutta eipä tämä ollut kovin kallistakaan. Ja tänne sai kyllä erillistä maksua vastaan tämän nettiyhteyden, mikä on kyllä kätevää. Viereisessä rakennuksessa on ihan ok opiskelijarafla, joka oli auki jo aamiaisaikaankin.

Aikaero tuntuu edelleen vähän raskaalta: kello on täällä 7 tuntia vähemmän kuin Suomessa. Eilen saavuin tänne lopulta noin klo 19 paikallista aikaa. Väsytti tietenkin jonkin verran, koska kello oli siinä vaiheessa Suomessa jo 2 yöllä. Meninkin heti nukkumaan ja nukuin melkein putkeen aamuun asti. Siltikin nyt taas alkaa vähän nukuttaa, vaikka kello on täällä vasta 15.50 (Suomessahan kello onkin nyt jo 22.50). Täytyy kuitenkin yrittää pysytellä hereillä vielä muutama tunti, jotta saisin jollain tavalla kiinni täkäläisestä rytmistä.

Kollokvio alkaa siis vasta huomenna. Oli tosi hyvä, että tulin tänne vuorokautta aikaisemmin. Täten ehdin tänään hoidella erinäisiä käytännön asioita, kuten käydä ostamassa läppäriini oikeanlaisen piuhan, jotta pystyn käyttämään sitä myös täällä (sähkövirta on täällä 110 V). Minulla on kyllä esitelmäni PowerPointit mukana varmuuden vuoksi myös muistitikulla ja CD:llä, mutta äänitiedostojen toimivuuden kannalta on varmempaa vetää esitelmä omalta koneelta. Ja tietenkin tämän netin ja muun työskentelyn kannalta on myös hyvä, että pystyy käyttämään omaa konetta.

Kävin kävelemässä eräässä ostoskeskuksessa, joka on tässä lähellä. En tajua, miten niin monta hillittömän suurta naisten vaatekauppaa voi kannattaa! Ei täällä edes näy paljoakaan ihmisiä missään. Mutta kaupat ovat siis järjettömän suuria. Muutenkin kaikki on jotenkin kauhean suurta täällä ja kaikki tuntuvat liikkuvan vain yksityisautoilla. Kaikki tuntuu olevan suunniteltu siten, että ihmiset kulkevat autolla. Edes jalankulkijoiden liikennevalot eivät ainakaan tänään olleet käytössä. Sellainen muistikuva minulla oli Torontostakin (jossa kävin kesällä 2000) ja vaikka Québec City on selvästi pienempi paikka kuin Toronto, niin näköjään suhteellisen samanlaista on tuon liikennekulttuurin osalta. Samanlainen suurkaupungin fiilis kuitenkin puuttuu, mikä oikeastaan tekee tästä mestasta suhteellisen lattean, ainakin näin äkkisältään. En kuitenkaan ole vielä onnistunut kovin hyvin hahmottamaan tätä paikkaa kokonaisuutena, joten varmaankin käsitykseni kaupungista muuttuu vielä tulevien päivien aikana. Jos jaksan, lähden vielä tänäänkin katselemaan maisemia vähän tarkemmin.

Ihmiset puhuvat täällä ranskaa vähän eri tavalla kuin kuin Ranskassa. Välillä on jopa ollut hetkellisesti ongelmia ymm&
auml;rtää, mitä minulle sanotaan. Myös itsestä tuntuu oudolta puhua ranskaa jossain Pohjois-Amerikassa… Meinaan koko ajan alkaa vahingossa puhua englantia, vaikka melkein kaikki täällä todellakin ovat ranskankielisiä. Varmaan tähän tottuu pian, ja on kyllä mielenkiintoista nähdä (ja kuulla), minkälaista on täällä Kanadan ranskankielisellä alueella.

Harjoittelin tänään esitelmäni neljä kertaa läpi. Se menee jo aika sujuvasti. Keksin myös, että minun kannattaa laskea mielessäni kahteen jokaisen lauseen jälkeen ja vaikkapa kolmeen jokaisen paragrafin jälkeen. Siten rytmi pysyy hitaampana ja ihmiset pysyvät ehkä paremmin kärryillä. Ja esitelmä on sen verran lyhyt, että minun ei ole syytä kiirehtiä (joka kerta, kun olen harjoitellut, kesto on jäänyt pari minuuttia alle 20 minsan, joka on siis annettu maksimikesto). Ehkä käyn sen läpi vielä kerran tänään, kerran huomenna, ja mahdollisesti vielä kerran perjantaiaamuna. En kyllä usko, että harjoittelusta on enää hirveästi mitään hyötyä, mutta itsellä on parempi fiilis, jos harjoittelee. Ja täytyy kuitenkin vielä vähän yrittää panostaa siihen rytmiin; tahtia olisi nimittäin varaa hidastaa vielä vähän.        

Su 24.6.2007

Kollokvio on nyt loppunut. Oma esitelmäni oli perjantaina ja se meni ihan hyvin. Tekniikka toimi hyvin, eikä muitakaan kommelluksia tullut. Toisaalta en myöskään saanut mitään kovin rakentavaa palautetta (vain pari pientä yksityiskohtiin suuntautuvaa kommenttia, jotka kyllä olivat sinänsä ihan relevantteja). Koko sektio oli omistettu prosodia-aiheille, joten en ollut ainoa, joka puhui prosodiasta. Mutta kuitenkin me prosodistit olimme täällä vain pieni vähemmistö. Luulen, että aiheitamme pidettiin yleisesti ottaen niin teknisinä ja yksityiskohtiin suuntautuvina, että valtaosa porukasta ei tuntenut oloaan kovin kotoisaksi meidän sektiossamme. Oli siellä kuitenkin porukkaa jonkin verran paikalla (ihan ok määrä), mutta ei mitenkään hirveästi ja monet niistä "suurimmista guruista" eivät olleet paikalla (eivätkä he kyllä olekaan prosodia-alan guruja). TV-aiheet tuntuvat muutenkin olevan enemmän muodissa kuin radioaiheet (mutta radioaiheitakin oli kuitenkin selvästi enemmän kuin olin ajatellut; en ollut läheskään ainoa). Eli tiivistettynä: ihan hyvin se meni, mutta ei se nyt mitenkään ihan järisyttävän antoisa kokemus ollut.

Äh, nyt täytyy lähteä. Lähden vielä kollokvioporukan kanssa aamiaiselle ennen lähtöäni lentokentälle. Palaan vielä asiaan… 

(Myöhemmin samana päivänä): Jess, Québecin lentokentällä on ilmainen langaton nettiyhteys!! Siistii!! Ihme, että eivät ole vielä ehtineet oppia rahastamaan tällä (niin kuin kaikki eurooppalaiset kentät, joissa nettiyhteys maksaa jotain tyyliin 8 € / tunti….).

Parasta kollokviossa ja tässä reissussa yleensäkin on ollut se, että olen tutustunut uusiin ihmisiin. Kollokvio oli pienehkö, ja porukan sisälle pääsi täten syntymään tietty yhteishenki. Ja ehkäpä jotkut kuitenkin saivat ihan ok kuvan esitelmästäni, koska yksi ranskalainen tyyppi (Pariisin 'École supérieure des Télécommunications' -korkeakoulusta) pyysi minua eilen co-authoriksi yhteen artikkeliin, jota on ajatellut ehdottaa johonkin ranskalaiseen referee-julkaisuun. Hän tutkii itse TV-ohjelmia multimodaalisuusperspektiivistä ja tarvitsisi jonkun tutkimaan yhtä tiettyä ohjelmissa esiintyvää prosodista ilmiötä (koska ei itse ole lainkaan prosodisti mutta on ollut tunnistavinaan ohjelmista yhden mielestään mielenkiintoisen prosodisen ilmiön). Sanoin, että olen tietenkin kiinnostunut. Olisihan se hienoa päästä tekemään yhteistyötä jonkun kanssa (varsinkin, kun en ole vielä tehnyt yhtään yhteisjulkaisua) ja saada sitä kautta itsekin jonkinlaista tatsia multimodaalisuusjuttuihin, joita ei välttämättä muuten tulisi tutkittua.

Lisäksi kollokviossa oli oikein mukava seitsemän hengen "eurooppalainen jatko-opiskelijaporukka" (johon minäkin siis lukeuduin), joka majoittui yliopiston asuntolassa (kaikki osallistujat eivät majoittuneet siellä, koska se oli kuitenkin suhteellisen ankea mesta). Hengasin porukan kanssa jo torstai-iltana illanvietossa, joka pidettiin jossain kulttuurimuseossa (silloin porukkaamme tosin änkesi myös yksi pösilö kamerunlainen lehtori, joka koko ajan lähenteli minua ja yhtä saksalaista Barbaraa; taas yksi mustaihoinen tyyppi, jolla on pakkomielle blondeihin ja joita ei yhtään itseään hävetä avoin vonkaaminen, edes tieteellisessä kollokviossa; no, on kai niitä kaikenlaisia pakkomielteitä olemassa).

Eilen illalla kollokvion päättäjäis-barbequen jälkeen hengasimme taas porukalla Québecin keskustassa. Siellä olikin ihan hirveästi porukkaa ja hillittömät bileet pystyssä, koska oli Québecin kansallispäivän aatto. Oli ihan hienoa päästä mukaan kansallishenkiseen juhlatunnelmaan, vaikka periaatteessa en olekaan oikeastaan massabileiden ystävä.

Tänään aamupäivällä kävin vielä porukan kanssa aamiaisella yhdessä läheisessä pikkukorttelissa. Sen jälkeen olikin jo aika hakea tavarat asuntolasta ja lähteä lentokentälle. Ja täällä sitä nyt sitten odotetaan pitkän kotimatkan alkua: taas ensin sisäinen lento Montrealiin, sieltä pitkä yölento Frankfurtiin, muutama tunti odottelua Frankfurtin kentällä aamulla (#¤%&!), ja sieltä sitten vihdoin lento kotiin Helsinkiin. Saattaa olla jokseenkin ryytynyt olo siinä vaiheessa… Olen kuitenkin ajatellut vetää treenit maanantai-iltana Myllyssä, koska tässä on taas mennyt muutama päivä treenaamatta, ja toisaalta treenit saattavat auttaa taas pääsemään takaisin normaaliin rytmiin.     

Ma 25.6.2007

(Klo 7.19 Frankfurtin lentokentällä): Vitsit, että väsyttää… Lento Montrealista Frankfurtiin on nyt takana, ja nyt pitäisi tässä odotella jatkolentoa Helsinkiin. Sairaan tylsää. Harmi, että juuri tässä vaiheessa matkaa on tällainen pitkä vaihto. Mieluummin olisi vaikka odotellut Montrealissa (koska siinä olisi sentään ollut ihan vähän jotain eksotiikkaa), mutta tässä vaiheessa matkaa tahtoisi vain päästä mahdollisimman nopeasti kotiin nukkumaan. Ei tullut kyllä kovin paljon nukuttua koneessa. Ei siinä jotenkin vain saa hyvää asentoa. Ja juuri, kun olin jotenkin saanut unenpäästä kiinni, eteen lastattiin aamiainen, mihin sitten tietenkin heräsin. Tämä Frankfurtin kenttä on muutenkin tosi tylsä ja kallis mesta; on tullut vaihdettua konetta täällä aika usein. Ja nettiyhteys maksaa tä&auml
;llä peräti 12 euroa tunnissa. Ihan järjetöntä.

(Klo 15.15 kotona Kalliossa): I'm back!! Jess, pitkä matka takana. Muuten meni lopulta ihan hyvin, mutta kassini (se sininen treenikassini)  repesi ruumassa. Onneksi sieltä ei (kai) tippunut mitään tavaroita ulos, mutta toinen sivutasku on kyllä mennyttä (#¤%&!). Mutta kiva olla taas kotona. Jess. Nukuttaa ihan järjettömästi. Pakko ottaa vielä "pienet" nokoset ennen treenejä (vaikka ei ehkä pitäisikään nukkua ainakaan kovin pitkään, jotta tottuisi taas tähän Suomen rytmiin).