La 17.11.2007
Ohjasin tänään juniorien aikidoleirin Keravalla. Leirin järjesti Sandokai ry., jossa itsekin aloitin aikidon harjoittelun vuonna 1988. Osallistujat olivat iältään n. 7-14-vuotiaita ja tulivat kolmesta eri seurasta (Sandokaista, Meido-kanista ja Finn-Aikista). Junnujen lisäksi tatamilla oli kolme apuohjaajaa (Pertti, Hannu ja Samu) sekä yhden junnun äiti, joka tahtoi olla itsekin mukana treenaamassa. Leiri pidettiin Keravanjoen koulun (entisen Jaakkolan koulun) liikuntasalissa, jossa itse treenasin karatea parin vuoden ajan joskus 11-13-vuotiaana. Sali oli ehkä turhankin suuri osallistujamäärään nähden, mutta ainakin siis tilaa oli riittävästi, mikä oli hyvä ainakin joidenkin leikkien kannalta.
Taso oli jälleen kerran yllättävänkin korkea, vaikka jotkut osallistujista olivat aloittaneet aikidon vasta tänä syksynä. Leiri oli tekniikkapainoitteinen. Aamulla teimme tekniikoita ushirowaza ryotedorista ja iltapäivällä ushirowaza ryohijidorista. Hyökkäysmuotojen vaikeudesta huolimatta tekniikat sujuivat mielestäni keskimäärin todella hyvin. Kaikki oppivat ushirowazan perusaskelkuvion, mikä on mielestäni melkoinen saavutus junnuikäisiltä. Vedin tarkoituksella kummassakin treenissä suunnilleen samat tekniikat (joskin siis hieman eri hyökkäysmuodosta), jotta tekniikoiden muodot jäisivät paremmin mieleen. Tekniikoina tehtiin ainakin kokyonagea, kotegaeshia, shihonagea, udekimenagea ja sankyota. Lisäksi tehtiin jonkin verran erilaisia ukemi-harjoituksia (mae ja ushiro ukemit, tobikoshi ukemi kovana, leimasin-ukemi), peruskuntoharjoituksia (punnerruksia, vatsoja, selkiä, juoksemista, jne.) ja leikkejä (tekniikka-hippaa, polttista ja shikko-fudista). Aika kului mielestäni nopeasti ja junnut jaksoivat hyvin loppuun asti, vaikka harjoitukset olivat pitkähköjä.
Tauolla kävimme keskustassa kahvilla ja samalla myös Eerontien budosalilla. Tuntui todella nostalgiselta käydä pitkästä aikaa sisällä Eerontien salilla… Paikkaa on uudistettu hieman viime vuosina, mutta sama tila on siis edelleen käytössä kuin silloin 80-luvun lopussa ja 90-luvulla, jolloin treenasin siellä suunnilleen yötä päivää vuoden ympäri noin kahdeksan vuoden ajan. Niin monta muistoa… (*niisk*)
Leiri oli oikein hyvin järjestetty. Pertti ja Hannu olivat selvästi panostaneet asiaan ja toivoivat, että leiristä tulisi perinne. Kaiken kaikkiaan osallistujia olisi ehkä voinut olla hieman enemmänkin (varsinkin kun ottaa huomioon, että junioreille järjestetään ylipäänsä aika vähän mitään tapahtumia), mutta toisaalta oli motivoivaa nähdä paikalla joitakin "vakiokasvoja"; kolme keravalaista junnua tuntuvat nimittäin olevan paikalla aina kaikilla leireilläni! Järjestelyt toimivat siis hyvin (sain lähtiessä mukaani pienen lahjankin ja SUUUUUUREN kukan), junnut olivat motivoituneita ja pääsin itse jälleen kerran viettämään päivän tatamilla. Mitäpä muuta voi toivoa?! Ja kun leiri kerran järjestettiin Keravalla, pystyin lisäksi yhdistämään sen vanhempieni (ja vanhempieni koiran) luona vierailuun.