UFY:n vuosijuhla vs. karaokeilta

Ti 18.3.2008

Mielessäni on tänään ollut kaksi sosiaalista tapahtumaa, joista on tehnyt mieli kirjoittaa jotakin. Toinen on perjantai-iltana (tai pikemminkin yönä) eräässä kuopiolaisessa räkälässä viettämäni karaokeilta ja toinen eilen illalla Mannerheimin tiellä sijaitsevassa ravintola Lyonissa järjestetty Uusfilologisen yhdityksen (UFY:n) vuosijuhla. Siinä on nimittäin kahdet NIIN erilaiset pippalot kuin olla voi…

Uusfilologinen yhdistys (UFY) on vuonna 1887 perustettu kielitieteellinen ja filologinen yhdistys, joka pyrkii keskimäärin kerran kuussa järjestettävillä kokouksillaan ja neljä kertaa vuodessa julkaistavalla Neuphilologische Mitteilungen -lehdellään edistämään romaanisiin kieliin, saksaan ja englantiin kohdistuvaa tieteellistä tutkimusta. Yhdistyksen vuosipäivää vietetään 15.3 eli saksalaisen filologin, Friedrich Diezin syntymäpäivänä (Diez syntyi vuonna 1794 ja delasi 1876). Anyway, kyseessä on siis perinteikäs yhdistys, jonka aktiivisimpaan jäsenistöön kuuluu lähinnä emeritusproffia ja nykyisiä proffia, joitakin tutkijoita, jatko-opiskelijoita, ym. yliopistoväkeä. Kokousten ilmapiiri suorastaan tihkuu korkeaa sivistystä sekä kielten ja kulttuurin arvostusta. Omalla hillityllä tavallaan tunnelma on kuitenkin mielestäni yhteisöllinen ja tuttavallinenkin. Toisinaan siellä voi ymmärtää jonkun vitsinkin (ainakin pienellä viiveellä) ja pitää sitä suorastaan hyvänä.

UFY:n eilinen vuosijuhla oli mielestäni tosi mukava. Ravintola oli tosi miellyttävä (hieno, mutta kuitenkin kodikas), joskin ruoka-annokset olivat minulle hieman liian pienet (kuten aina noissa hienommissa paikoissa). Alkuruoaksi oli kurpitsakeittoa ja vuohenjuustomoussea. Pääruoaksi söin savustettua taimenta. (Jälkiruoka oli niin pieni, että en enää muista, mitä se oli.) Aterian kanssa tarjottiin tietenkin myös viiniä. Puheenjohtajan (eli Juhanin) alkupuheenvuoron ja alkuruoan jälkeen ohjelmassa oli Laitisen Mikon hauska ja kekseliäs esitelmä aiheesta "Sukupuolineutraalit ilmaukset englannin kielessä: erään kieliopillistuvan rakenteen anatomia". Mielestäni Mikon esitelmä onnistui oikein hyvin ja se sopi tyyliltään erinomaisesti tuohon tilaisuuteen. Juhlan loppupuolella esiintyi vielä saksalaisen laitoksen kuoro, joka lauloi muutaman pienen kappaleen mielestäni oikein taidokkaasti. Juttelin juhlan aikana pääasiassa Ursinin Marjan ja Granvikin Antonin kanssa lähinnä väitöskirjatutkimukseen ja yliopisto-opetukseen liittyvistä asioista (joskin muitakin aiheita – kuten digibokseja ja niiden liittämistä VHS-videoihin – ehdittiin toki käsitellä). Loppuajasta myös toisessa pöydässä istunut Juhani tuli juttelemaan vähäksi aikaa kanssamme. Tapahtuma oli siis mielestäni kaikin puolin onnistunut ja virkistävä. Kannatti jälleen kerran osallistua.

Niin, ja sitten siihen toiseen tapahtumaan… Tietenkin on hieman kyseenalaista, pitäisikö näistä kahdesta tapahtumasta edes kertoa samassa blogimerkinnässä, mutta en vain malta olla sanomatta jotakin tästäkin (vaikka jätinkin sen mainitsematta Kuopion leiriä koskevasta merkinnästäni…). Se meni oikeastaan niin, että perjantai-iltana treenien jälkeen Kuopiossa menin jotenkin ihan ylikierroksilla ja päätin lähteä vähän liikenteeseen… Kävin ostamassa sapuskaa viereisestä muikkuravintolasta ja törmäsin siellä erääseen pariskuntaan, joka houkutteli minut mukaansa läheiseen karaokebaariin. Se muikkumesta oli ihan siisti paikka ja saamani ruoka oli erittäin hyvää, mutta siis se karaokebaari… Ei hemmetti… Paikka oli IHAN tupaten täynnä enimmäkseen keski-ikäistä väkeä, jotka olivat ihan kaatokännissä, yrittivät iskeä kaikkea mikä liikkuu ja kävivät vuorotellen mylvimässä mikkiin yhdessä baarin nurkassa.

Kun kerran olin sinne räkälään raahautunut, päätin laajentaa kokemuspiiriäni menemällä itsekin laulamaan karaokeen Kaija Koon "Kuka keksi rakkauden?" Joka tapauksessa paljon huonommin olisi ollut vaikea vetää kuin pari edellistä esiintyjää. Eikä se kyllä sen paremmin mennyt minullakaan. En muistanut ollenkaan biisin melodiaa, joten pelkät sanat eivät juurikaan auttaneet. Mutta parin viinilasin voimin annoin mennä vaan! Otti minusta joku kuvankin ja sanoi laittavansa sen jollekin karaokesivustolle nettiin, jos annan luvan. Who cares! Sinne vaan! Kunhan ei tule ääni mukana. (Olen tässä yrittänyt käydä läpi karaokesivustoja ja etsiä sitä kuvaa… Onneksi en ole vielä löytänyt…) "Esiintymiseni" jälkeen minulla ei ollut mitenkään erityisen hyvä olo. Hieman huvittunut vain. Fiilikseni on joka päivä selvästi parempi ihan tavallisen työpäivän ja/tai keskivertotreenien jälkeen.

Odotellessani lauluvuoroani juttelin sen pariskunnan kanssa. He olivat kyllä oikein mukavia ja fiksuja ihmisiä. He eivät olleet mitenkään erityisen kännissä, tms., vaan olivat todellakin (varmaankin ainoina baarin asiakkaina) tulleet paikalle nimenomaan laulamaan ja kuuntelemaan toisten esityksiä. Heille (varsinkin pariskunnan miehelle) karaoke oli varsinainen intohimo. Mies todellakin tuntui rakastavan karaokea ja vetikin oman lauluvuoronsa mielestäni oikein hyvin ja fiiliksellä. Ehkäpä karaoke antaa hänelle jotakin samankaltaista kuin vaikkapa aikido minulle. Mutta siis sitä pariskuntaa lukuunottamatta kaikki muu siellä baarissa vaikutti mielestäni äkkisältään todella vastenmieliseltä. Örveltäviä känniläisiä horjumassa joka paikassa ja lähentelemässä tuntemattomia ihmisiä täysin estottomasti. Vaivuinkin siinä joksikin aikaa syvälle ajatuksiini ja pohdin, miten erilainen ihminen minun pitäisikään olla, jotta saisin elämääni jotakin kaipaamaani sisältöä sellaisista asioista kuin karaoke räkäläbaarin nurkassa, tolkuton ryyppääminen ja täysin valikoimaton ja estoton tilapäisten suhteiden haku. Kuinka pettynyt ja turhautunut minun pitäisikään olla nykyiseen elämään, jotta pystyisin saamaan mitään merkityksellistä irti jostakin sellaisista asioista? Mutta kertaluonteisena "once in a lifetime" -tyyppisenä kokemuksena ja kuriositeettina tapahtuma oli kylläkin ihan ok, enkä missään tapauksessa kadu ollenkaan, että päätin lähteä sen pariskunnan matkaan. Olen siitä lähtien tuntenut taas itseni ja ympäröivän maailman entistä paremmin. Joudun ehkä jopa kyseenalaistamaan joitakin asioita siitä, miten suhteutan itseni ympäröivään sosiaaliseen todellisuuteen. (Täytyy kuitenkin vielä varmuuden vuoksi mainita, että sen baarin nurkassa ollut TV ja sieltä tullut kiinnostava thai-boxing -turnaus kohottivat minun näkökulmastani katsottuna selvästi paikan tunne
lmaa ja loivat sinne tiettyä kodikkuutta. Oli siinä paikassa siis kuitenkin jotain hyvääkin!)