Kollokviomatkalla Ateenassa 24.-28.8.2008

Olen Experimental Linguistics 2008 -kollokviossa Ateenassa 24.-28.8.2008. Esitän tapahtumassa posterin aiheesta "The prosodic and nonverbal deficiencies of French- and Finnish-speaking persons with Asperger Syndrome".

Su 24.8.2008

(Klo 21.32): Ateenassa ollaan. Muuten on kaikki hyvin, mutta posterini ei tullutkaan Ateenaan samaa matkaa kuin minä muiden matkatavaroideni mukana. Se oli kuulemma jäänyt koneesta Helsingissä (#¤%&X!!!), enkä ole vieläkään saanut sitä. Ihan sairaan ärsyttävää. Muut matkatavarani tulivat kyllä ihan normaalisti, mutta juuri se putkilo, jossa posterini on, jäi siis saapumatta. Lentokentältä kuitenkin sanottiin, että sen olinpaikka on tiedossa (koska se oli vain jäänyt Helsinkiin) ja että se tuotaisiin minulle majoituspaikkaani huomenaamuna. Täytyy toivoa… Olisi varmaan sittenkin pitänyt ottaa se putkilo käsimatkatavaroihin vaikka väkisin. Ongelma oli se, että tänne toivottiin tosi isoja postereita (180 X 120 cm), joten se kuljetusputkilokin on tosi iso. Anyway, pieni stressitila päällä, kun on tullut Ateenaan asti pitämään posteriesitelmää, ja posteri matkustelee vielä pari päivää ennen esitelmää yksinään jossakin.

Muuten matka meni ihan hyvin. Lähtö oli tosi aikainen. Ensimmäinen lento lähti jo klo 6.55, joten jouduin taas heräämään klo 4.15. (AAAAAARGH!!!!!) Ensimmäinen lento oli Frankfurtiin, missä sitten vaihdoin konetta. Ateenan lentokentältä pääsi ihan kätevästi bussilla tähän majoituspaikkaan. Majoitun itse asiassa konferenssikeskuksessa, jossa myös itse tapahtuma järjestetään. Tämä on joku 'Training and Conference Centre of the National Bank of Greece'. Alakerrassa on luentosaleja, ruokailusali, vastaanottoaula, sun muuta, ja ylemmissä kerroksissa on majoitustiloja. Huoneet ovat suhteellisen yksinkertaisia, mutta ihan mukavia minusta. Ja tärkeintähän on se, että täällä on ilmainen nettiyhteys! JIHUUU!!! Matkani on pelastettu. Lisäksi täällä voi keittää ilmaiseksi kahvia ja teetä, ja telkkarikin tietysti löytyy. 

Olen ollut tässä samassa paikassa jo kerran aiemminkin, kun ExLing järjestettiin täällä edellisen kerran kaksi vuotta sitten. Silloinkin minulla oli täällä posteriesitelmä, ja sain siitä tosi paljon irti. ExLing on tosi kansainvälinen ja poikkitieteellinen tapahtuma. Viimeksi ainakin täällä oli kielitietelijöiden ja foneetikkojen lisäksi mm. psykologeja ja neurologeja. Kielitieteen aloista fonetiikka, psykolingvistiikka ja neurolingvistiikka olivat varmaankin silloin parhaiten edustettuina, mikä on tietysti ymmärrettävää, kun kyse on kokeellisen kielitieteen tapahtumasta. Tutkimusaloista prosodiantutkimus oli viimeksi (ja näyttäisi ohjelman perusteella olevan tälläkin kertaa) tosi vahvasti edustettuna, mikä johtunee ainakin osittain siitä, että tapahtuman pääjärjestäjä on Antonis Botinis (Ateenan yliopistosta), ja hänhän on yksi aivan eturivin prosodiatutkijoita kansainvälisesti. Kyseessä on ISCA:n (International Speech Communication Association) tapahtuma, mikä tietenkin vetää mukaan osallistujia kaikkialta maailmasta, ja myös joitakin suuria nimiä ja laajoja hankkeita. ISCA:n ja Ateenan yliopiston lisäksi järjestäviin tahoihin lukeutuvat Skövden yliopisto ja Wisconsin-Madisonin yliopisto.

Tämä on siis ilman muuta sellainen tapahtuma, jossa on paikalla runsaasti sellaista väkeä, jolta minun on mahdollista saada tosi relevantteja kommentteja hankkeestani. Olen siis ilman muuta oikeassa paikassa esittelemässä posteriani (jos se nyt siis joskus saapuu perille… #¤%&X!) ja maltan tuskin odottaa session alkua. Myös muiden esitelmien otsikot vaikuttavat sellaisilta, että voin hyvinkin saada niistä uusia ideoita omaan hankkeeseeni liittyen. Itse asiassa kävin jo tänään tervetuliaisvastaanotolla yhden kiinnostavan keskustelun yhden hollantilaisen miehen kanssa MMN-mittauksista (mismatch negativity). Heti, kun hän sai tietää, että olen Suomesta, hän tahtoi tietää, aionko käyttää MMN-mittauksia. Sanoin, että periaatteessa AS-henkilöiden prosodian tunnistamista on jo tutkittu MMN-aivosähkökäyrien avulla, enkä tiedä, miten se voisi enää tuoda kauheasti uutta. Lisäksi minulla ei tietenkään ole hallussani sellaiseen tarvittavia laitteita. Olin siksi ajatellut vain nojautua MMN-mittauksissa jo saavutettuihin tuloksiin (eli mm. siihen, että aivosähkökäyrien avulla on pystytty osoittamaan, että AS-henkilöt eivät tunnista puheen affektiivista prosodiaa samoin kuin neurotyypilliset henkilöt, koska se ei saa aikaan heidän aivoissaan samanlaista reaktiota; tunnistaminen tapahtuu – jos se tapahtuu – älyllisesti muistin avulla.)

Tapahtuma alkoi siis tänä iltana ilmoittautumisilla ja tervetuliaisvastaanotolla. Tarjolla oli aika paljon kaikenlaista sapuskaa. Tutustuin myös joihinkin uusiin ihmisiin. Tapahtuma vaikuttaisi olevan tosi hyvin järjestetty. Järjestelytoimikunnan tytöt vaikuttavat tosi avuliailta ja mukavilta. Yksi heistä lohdutti minua, että jos posterini ei saavu ajallaan, he voivat auttaa minua soittelemaan sen perään ja tarvittaessa myös yrittää jotenkin järjestää sen, että saisin posterini printattua uudelleen jossakin täällä. Tosi ystävällistä. Vastaanoton lisäksi en tehnyt tänään oikein mitään. Olin jotenkin tosi väsynyt matkan jälkeen (mihin vaikutti varmaankin myös se, että tällä oli tänään +37 astetta lämmintä…), ja nukuinkin heti saavuttuani kolmen tunnin päiväunet.

Ma 25.8.2008

(Klo 12.05): Kollokvion tieteellinen ohjelma alkoi tänään suullisilla esitelmillä. Yhtä lukuunottamatta kaikki esitelmät olivat foneettisia (ennen kahvitaukoa liikuttiin lähinnä segmentaalisella tasolla ja sen jälkeen suprasegmentaalisella tasolla). Yhdistävä tekijä oli se, että kaikki tutkimukset pohjautuivat jonkinlaisiin kokeisiin (koska tämä on siis kokeellisen kielitieteen tapahtuma). Mielestäni aiheet olivat ainakin enimmäkseen tosi mielenkiintoisia.

Nyt on juuri alkamassa lounastauko. Sen jälkeen loppupäivä onkin varattu postereille. Onneksi minun posterisessioni ei ole vielä tänään, koska en ole itse asiassa vieläkään vastaanottanut omilla teillään olevaa posteriani. Alkaa hieman stressata tämä tilanne… Periaatteessa kaiken pitäisi kuitenkin olla kunnossa, koska soitimme aamulla lentokentälle, ja sieltä sanottiin, että posterini on jo saapunut Ateenaan. Sitä ei vain vielä ole ehditty toimittaa tänne, mutta sen pitäisi kyllä olla jo matkalla. Toivotaan…

(Klo 0.35): Posterini saapui lopultakin iltapäivällä, joten siltä osin kaikki on nyt ok. (*huokaus*) En kyllä koskaan enää pistä
posteriani ruumaan ainakaan menomatkalla!

Tänään oli jo yksi posterisessio. Se oli tosi mielenkiintoinen. Aiheet käsittelivät muistaakseni ainoastaan segmenttitason ilmiöitä (meidät "suprasegmentaalikot" on kai laitettu kaikki huomiseen sessioon). Oli paljon vokaalien tunnistamista (F1- ja F2-juttuja siis lähinnä). Useassa esitelmässä vertailtiin jonkin kielen natiivien ja ei-natiivien puhujien äänteiden tunnistamista ja tuottamista. Ihmiset selittivät tosi hyvin aiheensa, joten kaikista ymmärsi ihan hyvin, mistä on kyse. Opin myös paljon uutta. Keskustelu posterien edessä oli tosi vilkasta. Taisin ehtiä juttelemaan kaikkien esittäjien kanssa. Kysyin kaikilta jotakin ja yritin sanoa kaikille jotakin kannustavaa. (Täten posterisessiot ovat hyödyllistä harjoittelua myös omien kommentointi- ja keskustelutaitojen kannalta.) Kaikki aiheet olivat joka tapauksessa tänään foneettisia. Neurolingvistejä ja psykolingvistejä ei siis ainakaan tänään vielä esiintynyt. (Harmi… Olisin mielelläni jutellut posterisessiossa jonkun neurolingvistin kanssa niiden mainitsemieni MMN-tutkimusten relevanssista oman hankkeeni kannalta. Olen tosin aika varma, että neurolingvistit pitäisivät niitä ehdottoman relevantteina, kun taas läheskään kaikki muut eivät. No, täytyy miettiä asiaa tarkemmin joskus myöhemmin.)

Ti 26.8.2008

Jessus, valvoin viime yönä noin neljään asti pohdiskellen yhtä tosi mielenkiintoista ja erään tulevan esitelmäni kannalta melko keskeistä kysymystä pseudo-clivée -rakenteisiin liittyen. Minulla olisi nimittäin yhtenä esimerkkinä eräs Camus'n L'étranger'n I luvusta lainattu virke, jossa on pseudo-clivée (semi-clivée) -rakenne: "Ce qui me frappait dans leurs visages, c'est que je ne voyais pas leurs yeux, mais seulement une lueur sans éclat au milieu d'un nid de rides." Päähenkilö, Meursault, kuvailee tässä vanhuksia, jotka ovat läsnä hänen äitinsä ruumiin valvojaisissa hautajaisia edeltävänä yönä. Ja siis minä tutkin tästä tuon virkkeen ensimmäisen pilkun prosodista tulkintaa (Camus tulkitsee sen eräässä radiolähetyksessä vuonna 1954 omaa tekstiään lukiessaan sävelkulun laskulla ja tauolla, mikä on epätyypillinen pilkun tulkinta, ja siksi siis mielenkiintoinen…). Esitelmäni ja itse asiassa koko symposiumin teema liittyy alistukseen, joten minun pitäisi tietää, esiintyykö kyseinen pilkku alisteisen sivulauseen ja päälauseen välissä vai ei. Eli ONKO tuo virkkeen alun relatiivilause alisteisessa suhteessa sitä seuraavaan presentatiivilla c'est alkavaan osaan? Ilmeisesti näin ei oikeastaan ole, vaikka relatiivilause onkin riippuvainen sitä seuraavasta spesifioivasta jatkosta. Mutta toisaalta myös se toinenkaan osa ei tällaisessa rakenteessa ole täysin riippumaton ensimmäisestä osasta, koska c'est sisältää ensimmäiseen osaan viittaavan élément de rappel -pronominin. Yhden määritelmän mukaan jälkimmäinen osa onkin komplementaarisessa suhteessa relatiivislauseen verbiin nähden. Osuvampi kuvaus on ehkä kuitenkin 'täsmentävä' suhde. Eli huolimatta siitä, että relatiivilause on riippuvainen sitä seuraavasta spesifioivasta osasta, se ei ole tähän nähden suoranaisesti alisteisessa suhteessa. #¤%&! Joudun siis ehkä vaihtamaan esimerkkiä (mikä on tietenkin tosi työlästä ja myös ärsyttävää, koska olen ehtinyt kiintyä juuri tuohon esimerkkiin). TOISAALTA juuri tuo pistetyyppinen pilkun prosodinen tulkinta (sävelkulun lasku + tauko) on varsin harvinainen (n. 6 % kaikista esiintymistä) aineistossani, ja se vaikuttaa esiintyvän tyypillisesti nimenomaan hieman erikoisissa rakenteissa. Tämä puolestaan johtunee siitä, että konklusiivisten prosodisten vihjeiden (ns. 'pistetulkinta') käyttö pilkkujen kanssa saattaa olla mahdollista vain sellaisissa tapauksissa, joissa virkkeen syntaktinen jatkuvuus ilmaistaan selvästi joillakin muilla keinoilla. Tässä nimenomaisessa esimerkkivirkkeessä jatkuvuuden ilmaiseminen on siis taattu juuri tuon pseudo-clivée -rakenteen ansiosta, joten pilkun prosodinen tulkinta voi poiketa prototyypistä ilman, että virkkeen syntaktisen rakenteen tulkinta merkittävästi vaikeutuu. Minun täytyy siis vielä tsekata, esiintyykö tuo tulkintatyyppi lainkaan tavanomaisissa alistuskonteksteissa. Jos esiintyy, minun varmaankin kannattaa vaihtaa esimerkkiä (#¤%&!). Jos ei, niin sitten tuon esimerkin käytölle on hyvät perustelut: esittelen sillä niitä syntaktisia rajoitteita, joita kyseinen prosodinen tulkinta tyypillisesti asettaa. Että näin. (Kaikki tämä vaiva vain yhden pilkun takia… Näin meillä kielentutkijoilla… 😉

Sen jälkeen, kun aloin vihdoin uupua tuon yhden pilkun syntaktisen sijainnin pohdiskeluun (mikä oli siis ihan kivaa, vaikkakin myös stressaavaa), yritin nukkua, mutta siitä ei meinannut tulla mitään. Olin lukenut yön aikana ties kuinka monta syntaksiaiheista artikkelia netistä, ja kaikki syntaktiset termit vain pyörivät päässäni… Ja kun nekin vähitellen alkoivat jo haukotella ja vetää yöpukua päälle, aloin kiinnittää huomiota huoneen voimakkaaseen ilmastointiin. Ääni häiritsi minua, ja olin ihan jäässä. Nukahdin varmaan vasta joskus viideltä tai kuudelta aamulla. Missasin aamiaisen, mutta olin paikalla kuuntelemassa aamun ensimmäistä esitelmää. Väsytti tosin niin paljon, että en oikein meinannut jaksaa keskittyä. Philippe Martin piti mielenkiintoisen esitelmän spontaanin ranskan parenteesien prosodiasta, mutta siitäkin minulta meni joitakin osia ohi väsymyksen takia.

Iltapäivällä aloin vähitellen heräillä ("muutaman" kahvikupin jälkeen…). Silloin olikin ohjelmassa ensin prosodia-aiheinen paneelikeskustelu, ja sitten posterisessio, johon sisältyi mm. minun esitelmäni. Paneelikeskustelussa alustivat Antonis Botinis, Philippe Martin ja Robert Bannert. Aluksi se oli tylsää, mutta loppuajasta alkoi syntyä tosi mielenkiintoista keskustelua, kun vertailtiin Euroopan ja Yhdysvaltojen prosodiatutkimusperinteitä. Philippe Martin piti yhden hieman provosoivan puheenvuoron (minusta se oli ihan asiallinen, mutta jotkut provosoituivat siitä), josta sitten seurasi kiivasta keskustelua. Sävy pysyi kuitenkin ihan asiallisena. En ollut koskaan vielä tajunnut, että maanosien välisissä tutkimusperinteissä tosiaan on niin suuria eroja, että julkaiseminen jenkkilehdissä saattaa olla eurooppalaisille vaikeaa (Martinin mielestä se on suorastaan melkein mahdotonta, koska jenkit hyväksyvät vain omien systeemiensä käytön).

Oma posteriesitelmäni meni ihan hyvin. Seisoskelin siis posterini edessä kaksi tuntia esitellen hankettani ja vastaillen kysymyksiin. Porukkaa liikkui posterini luona aika paljon, varsinkin ensimmäisen tunnin aikana. Relevanttia keskustelua syntyi paljon, ja sain joitakin ihan hyödyllisiä viitteitä mm. siitä, missä muualla
maailmassa tehdään jotakin vastaavanlaista tutkimusta. Wisconsin-Madisonin yliopistossa, Jenkeissä, on kuulemma käynnissä joku hyvin suuri autismiin kohdistuva hanke. Yksi henkilö kehotti minua ottamaan sinne yhteyttä. Yksi toinen sanoi välittävänsä aktajulkaisuni edelleen yhdelle saksalaiselle kollegalleen, joka tutkii myös AS-henkilöiden puhetta, ja yksi nainen antoi brasilialaisen AS -henkilöiden oppimista tutkivan kollegansa yhteystiedot. Ihan hyödyllisiä kontakteja varmaankin. Tuli myös esille, että minun ehkä kannattaisi hankkia myös neurotyypillisistä henkilöistä koostuvat verrokkiryhmät AS-informanteilleni. Täytyy miettiä näitä käytännön asioita joskus vähän myöhemmin. Olen joka tapauksessa tyytyväinen, että olen nyt pitänyt yhden esitelmän tästäkin aiheesta ja saan siitä tätä kautta myös yhden pienen julkaisun kollokvion aktoihin. Myös kokemuksena tilanne oli ihan mukava. Moni sanoi pitävänsä hankettani mielenkiintoisena ja lupaavana (mutta niinhän varmaan sanotaan kohteliaisuudesta kaikille).

Illalla oli konferenssin banketti lähellä sijaitsevassa Congo Palace Hotellissa. Siellä oli tietenkin tarjolla paljon ruokaa ja viiniä. Loppuajasta ohjelmassa oli myös kreikkalaista tanssia. Olin samassa pöydässä erään saksalaisen jatko-opiskelijaryhmän kanssa. Olen hengannut heidän kanssaan täällä alusta lähtien aika paljon. Kanssamme liikkuu myös eräs taiwanilainen jatko-opiskelijatyttö, joka on raahautunut Taiwanista asti Kreikkaan vain tätä tapahtumaa varten (on täällä kyllä myös ainakin japanilaisia ja brasilialaisia, mikä tuntuu olevan ihan tyypillistä näissä fonetiikan alan tapahtumissa).   

Ke 27.8.2008

Konferenssi loppui tänään. Viimeisen päivän esitelmät käsittelivät enimmäkseen taukoja, mikä oli tosi mielenkiintoista. Yksi brasilialainen esitteli tutkimusta, jonka perusteella pappien saarnapuheessa olevat tauot ovat tosi paljon pidempiä ja yleisempiä kuin esim. uutistenlukijoiden puheessa. Se oli kiinnostavaa. Itse asiassa tosi suuri osa pappien puheesta vaikuttaisi olevan pelkkää taukoa. Yhden hollantilaisen tutkimuksen mukaan sen sijaan taukojen pituudet luetuissa teksteissä riippuu siitä, missä kohdassa tekstiä ne tuotetaan: niiden pituus riippuu ennen kaikkea 'Boundary Strength' -nimisestä parametristä.

Tänään oli tosin myös yksi esitelmä, joka ei liittynyt mitenkään fonetiikkaan vaan käännöstieteeseen. Siinä yksi japanilainen ryhmä esitteli teorian, jolla pyrittiin ratkaisemaan käännösongelmien ja käännösvirheiden evaluoinnin ongelmat tilastotieteen menetelmin. Se oli siis todella kummallista. Olin huomannut jo aiemminkin, että japanilaisten menetelmät ovat jotenkin erikoisia. He vetävät ainakin täällä aika tavalla eri juttua kuin kaikki muut. 

Tapahtuma loppui tänään jo aikaisin, joten vapaata aikaa jäi melko paljon. En kuitenkaan jotenkin saanut kunnon lomailuvirettä päälle. Tunsin itseni stressaantuneeksi ja olisin vain tahtonut palata pilkkujeni pariin ja vaihtaa sen yhden onnettoman pseudo-clivée -rakenteeseen pompanneen veijarin johonkin kunnon kansalaiseen. En kuitenkaan voinut tehdä niin, koska minä tyhmä en tullut ottaneeksi sitä Camus-aineistoa tänne mukaan! (#¤%&x!) Minua otti se päähän ihan sairaasti tänään ja olisin vain tahtonut lähteä saman tien kotiin. Lento on kuitenkin vasta huomiseksi, joten oli pakko jäädä tänne jumittamaan. Olin Ateenassa tässä vastaavassa tapahtumassa jo kaksi vuotta sitten ja kiersin silloin kaikki keskeisimmät nähtävyydet innoissani läpi. Tänään ei ollut oikein sellaista samanlaista uteliasta turistifiilistä kuin silloin. Sain kuitenkin raahattua itseni illalla Ateenan keskustaan kävelemään. Katselin joitakin nähtävyyksiä ja kiertelin pieniä kävelykatuja pitkin ympäriinsä. Kaikki näytti tutulta parin vuoden takaa. Lupsakat kulkukoirat lojuivat kaduilla, ja aurinko laski vähitellen antiikin raunioiden taakse. Istahdin yhteen rauhalliseen kahvilaan lukemaan matkaopasta. Tuli hetkeksi mukavan rento olo.   

To 28.8.2008

I'm back!! Sen sijaan matkalaukkuni ei ole back. Aaaaaargh!!! Ihan sairaan ärsyttävää! Tällä kertaa se posteriputkilo sen sijaan tuli, mutta sekin oli hajonnut matkan aikana: posteri oli ok, mutta kuljetusputkilo oli vaurioitunut käyttökelvottomaksi (siitä oli haljennut ja irronnut kansi, joten on ihme, että posteri ei ollut tippunut sieltä ulos). Ja matkalaukku ei siis tullut ollenkaan. Se oli kuulemma jäänyt vaihdon yhteydessä Kööpenhaminaan, mistä se toimitetaan Suomeen yön aikana. Minun pitäisi saada se huomenna. Mutta siis todellakin aika käsittämätöntä, että kolmen viikon sisällä minulta on kadonnut matkatavarat kolmeen kertaan (Ranskasta palatessanihan kaikki tavarani jäivät matkalle, ja sain ne vasta kolmen päivän päästä, ja menomatkalla Ateenaan katosi siis se posteri). No, ei voi mitään.

Muuten matka meni ihan hyvin. Koko päivä oikeastaan menikin matkustaessa: ensin pitkähkö bussimatka täpötäydessä ja kuumassa bussissa, sitten pitkä jonotteluaika Ateenan kentällä (joka oli sekin ihan tupaten täynnä porukkaa), lento Köpikseen, koneenvaihto, lento Helsinkiin ja lopulta dösämatka kentältä Kallioon. Aamulla ehdin tosin käydä biitsillä uimassa. Konferenssikeskuksen lähellä olikin tosi kiva uimaranta, ja huoneeni ikkunasta oli hieno merinäköala (sininen meri, valkoisia purjelaivoja, jne.). En kuitenkaan käynyt tällä kertaa uimassa kuin tämän yhden kerran. Olisin tänään voinut jäädä kellumaan mereen paljon pidemmäksikin aikaa, mutta en ehtinyt, koska piti kiiruhtaa pakkaamaan, ja Pedron tuliaisetkin olivat vielä ostamatta (ostin sille tällä kertaa vain tölkin säilykelihaa, koska en löytänyt mistään mitään muutakaan koirille sopivaa).

Olen aivastellut koko päivän, ja nenä vuotaa kuin hana. Luulen, että vilustuin vähän siellä majoituspaikassa yön aikana. Siellä oli tosi voimakas ilmastointi ja siksi suorastaan liian kylmä. Mutta ei tämä mitään vakavaa ole. Pieniä vilustumisen oireita vain. 

Ihan hyvä reissu, mutta on tosi mukavaa olla taas kotona!