Symposiumissa Helsingissä 1.-2.9.2008

Osallistun Typological and discourse perspectives on subordination -symposiumiin Helsingissä 1.-2.9.2008. Tapahtuman järjestää Helsingin yliopiston suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitoksen "Alistus ja konteksti" -hanke. Pidän symposiumissa tiistaina esitelmän, joka käsittelee pilkkujen prosodisen tulkinnan suhdetta alistuksen ilmaisemiseen Albert Camus'n Sivullisessa (L'Étranger, 1942).

Ti 2.9.2008

Huh, on tosi helpottunut olo, kun on taas tämä yksi esitelmäputki hoidettu. Nämä viimeiset pari päivää ovat siis menneet suomen kielen laitoksen järjestämässä ns. "Alistus"-symposiumissa, joka pidettiin HY:n päärakennuksessa. Ilona Herlin pyysi minua keväällä mukaan tapahtumaan pitämään esitelmää, jos löytäisin tutkimuksistani jokinlaisen liittymäkohdan alistukseen. Ja löytyihän se, kun vähän mietti: käytin pohjana L'Information grammaticalen (2007) juttuani, jossa käsittelen välimerkkien prosodista tulkintaa vuodelta 1954 peräisin olevassa radiolähetyksessä, jossa Albert Camus lukee teoksensa Sivullinen. Tässä esitelmässäni keskityin 80 pilkun esiintymään, jotka sijoittuvat päälauseen ja sivulauseen väliin. Havaintojeni mukaan noin 60 % näistä tulkitaan ns. pilkun prosodisen prototyypin mukaisesti (eli sävelkulun nousulla ja tauolla) ja noin 29 % prototyyppisellä sävelkulun muutoksella mutta ilman taukoa. Muissa tapauksissa käytetään vahvasti tunnusmerkillisiä tulkintoja, kuten ns. "pisteintonaatiota" (sävelkulun lasku + tauko) tai "nollaprosodiaa" (ei selvästi havaittavia prosodia muutoksia välimerkin aikana). Oli kuitenkin mielenkiintoista huomata, että kyseinen syntaktinen asema oli prosodisen tulkinnan suhteen vahvasti rajoittava: käytännössä vain kahta eri tulkintatyyppiä (prototyyppi ja sävelkulun nousu ilman taukoa) käytettiin selvästi alisteisten sivulauseiden ja päälauseiden välissä. "Pisteintonaatiota" käytettiin lähinnä monimutkaisemmissa rakenteissa, kuten pseudo clivée -rakenteessa, jossa relatiivilauseen ja sitä seuraavaan presentatiivi-alkuisen lauseen välinen suhde ei ole ainakaan selvästi alisteinen (vaan pikemminkin spesifioiva ja/tai täydentävä). Prototyypin lisäksi esiintyvän toisen tulkintatyypin, eli pelkän sävelkulun nousun, suhteellisen laajan esiintyvyyden (n. 29 %) selittänee se, että pelkkä sävelkulun nousu riittää merkitsemään prosodisesti syntaktisen rajakohdan, joten atyypillisen tulkinnan vaikutus on ainoastaan stilistinen.

Anyway, esitelmäni oli tänään iltapäivällä, ja se meni mielestäni ihan hyvin. Jännitin taas ihan sikana etukäteen, vaikka onhan näitä esitelmiä on jo tullut pidettyä jonkin verran, ja lisäksi olin tällä kertaa jopa harjoitellut esitelmääni pienen yleisön edessä: tapasin viime sunnuntaina laitoksella Juhanin ja Päivin, jotka kuuntelivat esitelmäni läpi ja antoivat siitä palautetta. Heidän ansiostaan sain muokattua diojani selvästi paremmiksi (niistä piti poistaa jonkin verran ylimääräistä infoa). Juhani ja Päivi olivat myös lukeneet esitelmäni etukäteen. Ne pseudo clivée -rakenteen luonnetta koskevat pohdiskeluni alkoivatkin nimenomaan palautteesta, jota sain Päiviltä.

Hermoilin koko esitelmän ajan, mutta mitään erityisiä kommelluksia ei kuitenkaan sattunut. Jännitys laukesi oikeastaan vasta kysymysvaiheessa, josta sainkin tällä kertaa tosi paljon irti, ja selvisiin siitä mielestäni paljon paremmin kuin yleensä (joihinkin ensimmäisiin kertoihin nähden oli kyllä varaakin parantaa; usein olen nimittäin vielä siinäkin vaiheessa ollut ihan kipsissä). Oli suorastaan tosi mukavaa olla siellä edessä ja keskustella niistä asioista ihmisten kanssa. Ilahduin erityisesti siitä, että se viime viikolla paljon pohtimani pseudo clivée -rakenne herätti kysymyksiä ja kommentteja sekä heti esitelmän jälkeen että myöhemmin kahvilla ja päätöspippaloissa. Kukaan ei oikein osannut sanoa, onko relatiivilauseen suhde siinä alisteinen vai ei (edes Suomen Akatemian rahoittaman "Alistus"-hankkeen "Alistus"-symposiumissa, jossa on paikalla mm. yksi suuri alistusguru, joka on kirjoittanut kuuluisan Oxford University Pressin julkaiseman kirjan aiheesta "Alistus"… =))))) . Jess! Ei siis ihme, että mietin sitä pääni puhki yhden kokonaisen yön silloin viime viikolla! Kysymys siis todellakin on mielenkiintoinen, eikä sitä ilmeisesti ole hirveän paljon vielä tutkittu (jess! en olekaan friikki!!). Ritva Laury tosin nosti esille joitakin englannin kieltä koskevia tutkimuksia, joissa on käsitelty englannin vastaavaa rakennetta JA erityisesti niihin liittyvää prosodiaa! Ritva Laury kysyikin minulta, liittyykö se pisteintonaatio tyypillisesti pseudo clivée -rakenteeseen, vai oliko esimerkkini vain yksittäistapaus. Sitä on vaikea sanoa, koska Camus-aineistossani on liian vähän vastaavia esiintymiä, jotta mitään yleistyksiä pystyisi tekemään. Sen sijaan sain siitä sellaisen idean, että voisinkin joskus, kun ehdin, etsiä kyseisen rakenteen esiintymiä Sartre-aineistostani ja tutkia rakenteelle tyypillistä prosodiaa sitä kautta. Joooooo!!! Se olisi ihan sikamielenkiintoista. Mutta no joo… Pistetään jonon jatkoksi vaan miljoonan muun tekeillä olevan hankkeen perään…

Anyway, tapahtuma oli minusta kokonaisuutenakin antoisa. Plenaristeina olivat Sonia Cristofaro ja Maria Koptjevskaja-Tamm. Lisäksi esitelmiä pitivät lähinnä suomen kielen ihmiset, kuten hankkeen vetäjät Ilona Herlin ja Jyrki Kalliokoski sekä mm. Laura Visapää, Rea Peltola, Maria Vilkuna, Maria Etelämäki, Aino, Koivisto, Ritva Laury, Eeva-Leena Seppänen ja Anni Jääskeläinen. Plenaristien lisäksi meitä "ulkopuolisia" taisi olla vain Eva Havu, Jan Lindström (HY:n pohjoismaisten kielten laitokselta) ja Helen Plado (Tartosta). Pidin paljon monista esitelmistä. Ehkä eniten ajatuksia herätti tällä kertaa Maria Etelämäen havainnot suomen vasemmanpuoleisista dislokaatioista, joissa jälkimmäinen osa alkaa 'se että' -rakenteella. Sehän on eräänlainen suomen pseudo clivée -rakenne.  

Eilen illalla olimme syömässä ravintola Ainossa. Olin samassa pöydässä Peltolan Rean sekä Jyrki Kalliokosken ja Sonia Cristofaron kanssa. Rean kanssa tuli juteltua muutenkin aika paljon. Olemme viime aikoina sattuneet usein samoihin kollokvioihin. Ravintola Aino oli oikein mukava paikka, vaikka palvelu olikin siellä aika hidasta. Hermoilin kuitenkin vielä eilen sen verran omaa esitelmääni, että en pystynyt ottamaan kovin rennosti illalla. Sen sijaan tänään päättäjäispippaloissa (suomen kielen laitoksen seminaarihuoneessa) oli tosi mukavaa ja rentoa. Juttelin pitkään mm. prof. Ritva Lauryn ja vastaväitelleen Laura Visapään kanssa. Keskust
elut olivat tosi antoisia. Illalla tilaisuuden jälkeen sen sijaan olin ihan finaalissa, koska olen ollut niin strassaantunut viime aikoina ,ja pari viimeistä yötä olen nukkunut tosi surkeasti.