Ohjaan aikidoleirin junioreille Liikuntamyllyssä, Helsingissä, lauantaina 25.10.2008. Leirin järjestää Finn-Aiki ry.
La 25.10.2008
Vedin siis tänään junnuleirin Liikuntamyllyssä. Oli ihan sairaan kivaa!! =))) Porukkaa oli yllättävän paljon: yhteensä 30 muksua kahdeksasta eri seurasta. Helsingin seurojen (Finn-Aiki, Awase ja Meido-kan) lisäksi paikalle oli saapunut jengiä Vantaalta (Jukara), Porvoosta (Porvoo Aikikai), Keravalta (Sandokai), Tampereelta (Nozomi) ja Kirkkonummelta (Kinoumi). Lisäksi paikalla oli kolme apuohjaajaa: Aino (Finn-Aikista), Mika (Kinoumista) ja Nina (Meido-kanista). Katsomon puolella istui rivi vanhempia ja muiden seurojen junnuohjaajia. Porukkaa tuntui olevan niin paljon, että tuli suorastaan (rehellisesti sanottuna) pieni näyttämisen tarve! Vedin alkujumpassa mm. kaikenlaista pomppimista (polvet rintaan, jne.) ja olin tyytyväinen huomatessani, että pystynkin itse asiassa pomppaamaan aika korkeelle ja nopeasti, jos yleisöä on riittävästi! 😉 Pomppu on parantunut jonkin verran nyrkkeilytreenien ansiosta, koska siellä hypitään niin paljon joka treeneissä (mutta oli pompullani kyllä varaakin parantua… että ei sen puoleen… ;-).
Lisäksi vedin lämmittelyssä mm. erilaisia ukemeita ja intouduin siinä näyttämään mm. show-tyyppisen X-ukemin (ilmalento suoraan selälleen kaikki neljä raajaa ojossa eri suuntiin) kovasta kotegaeshista. Tarkoitukseni oli demonstroida, miksi mattoon jääden ukemia EI pidä harjoitella siten, että selkä on kokonaan maassa. Pyrin siis tekemään ukemin mahdollisimman suurella jysäyksellä varustettuna ja ihan suoraan selälleen. Normaalisti siinä pitäisi kaiken järjen mukaan sattua ihan sikana, enkä ollut ihan varma, satuttaisinko minäkin siinä itseni vai en. Oli kuitenkin niin hyvä fiilis ja vauhti päällä, että en malttanut olla kokeilematta (oli pakko päästä elvistelemään siis…;-), eikä siinä sitten mitään sattunut. Salin täytti vaikuttunut hiljaisuus, jonka rikkoi vain jonkun junnun vaimea “WAU!” =DDD Sen jälkeen kaikki osasivat välttää mattoon jääden ukemeita selälleen… =DDD Tuli sairaan hyvä ja kaikkivoipa fiilis…. 😉
Ukemeiden lisäksi vedin jonkin verran muita koordinaatio-, reaktio- ja peruskuntoharjoitteita. Kovia ukemeita en vetänyt (paitsi sen mattoon jääden ukemin yksin tehtynä), koska tällä kertaa treenaajat olivat keskimäärin tosi pieniä (melkein kaikki olivat noin 10 tai alle 10 v.; isompia 12-13-vuotiaita junnuja oli vain pari). Alhaiseen keski-ikään nähden taso oli kuitenkin mielestäni ihan hyvä. Ekassa treenissä vedin Pascalin opettamaa kontaktiharjoitusta aihanmista ja sovelsin sitten sen pohjalta joitakin helppoja perustekniikoita (kokyonage,kotegaeshi ja ikkyo). Siinä kontaktiharjoituksessa uke ja tori seisovat vastakkain siten, että aihanmi-puolen kädet ovat päällekkäin, ukella on silmät kiinni, ja tori lähtee ohjailemaan tätä eri tavoin. Uken täytyy siis seurata torin liikkeitä pelkän kontaktin perusteella. Lapset osasivat sen yllättävänkin hyvin eivätkä edes törmäilleet toisiinsa (vaikka väkeä oli salin täydeltä). Viime tiistaina vedin vastaavan harjoitteen aikuisten aamutreeneissä Hämeentiellä. Aikuisiltakin se sujui tietenkin hyvin, mutta oli ihan sairaan hauskaa, kun Pasi ja Eino unohtivat yhdessä vaiheessa sopia keskenään, kumpi ohjaa ja kumpi kuljettaa, ja kävi niin, että kumpikin luuli toisen kuljettavan. Kummallakin oli siis silmät kiinni (katsoin sivusta, että noiden liikkuminen näyttää hieman kummalliselta, mutta en huomannut, että kummallakin oli silmät kiinni). Tästä oli seurauksena se, että loppujen lopuksi kundit kävelivät kumpikin käsi kädessä kaappia päin! =DDD Meinasimme kaikki delata nauruun.
Toisessa treenissä vedin hyökkäysmuotona katateryotedoria. Se oli selvästikin aika vaikea monelle. Muksut alkoivat myös olla aika väsyneitä, koska olimme leikkineet toisen treenin alussa toffeeta (kaikki makaavat mahallaan maassa takertuen tiukasti toisiinsa, ja jääjä yrittää sitten kiskoa heitä irti toisistaan). Se oli ilmeisesti aika rankkaa. Hyökkäysmuodon vaikeuteen nähden tekniikat sujuivat kuitenkin mielestäni suhteellisen hyvin. Treenin lopussa teimme niin, että minä ja kaikki apuohjaajat otimme itsellemme jo:t (jo on 128 cm pitkä puukeppi) ja teimme kakarikeikona sillä muksuille kokyonagea. Sen jälkeen junnut pääsivät myös itse kokeilemaan heittoa siten, että me ohjaajat toimimme ukeina. Ihan lopuksi otimme vielä perinteiseen tapaan erilaisia viestikilpailuja. Junnut kannustivat innokkaasti toisiaan ja olivat onnellisia oman joukkueensa menestyksestä. Se lämmitti mieltä. Kun istuimme lopussa rivissä ja kiitin kaikkia osallistumisesta, yksi junnuista nosti käden pystyyn ja kysyi silmät innostuksesta välkkyen: “Koska tämä pidetään seuraavan kerran?!” Se oli suurin mahdollinen kiitos minulle.
Treenien jälkeen tarjosin vielä apuohjaajille kahvit Myllyn kahviossa. Olin vilpittömästi tosi kiitollinen heille heidän läsnäolostaan ja avustaan. Olisin ollut aika tavalla helisemässä niin suuren junnuporukan kanssa ilman apuohjaajia.
Tosi hieno päivä siis. Juuri jotakin tällaista kaipasin tähän: oli hienoa nähdä vilpitöntä nuorta innostusta ja yritystä ja löytää sitä kautta taas hieman pilkettä omaankin silmäkulmaan. Tuli taas (ainakin hetkellisesti) sellainen fiilis, että maksaa tämä kaikki kuitenkin vaivan, ja oikeastaan teen ihan oikeita asioita.