Su 14.12.2008
Vedin tänä viikonloppuna aikuisten ja nuorten aikidoleirin Liikuntamyllyssä, Helsingissä. Leiri meni jälleen kerran ihan kivasti. Oli tosi mukavaa nähdä taas omia oppilaitani pitkästä aikaa. En ollut vielä vetänyt yhtään treeniä Finn-Aikissa Japanista paluuni jälkeen.
Lauantaiaamuna tunsin itseni väsyneeksi, koska yö oli jäänyt hieman lyhyeksi. Aikaeron takia aloin heräillä jo varhain aamuyöstä, ja ennen kaikkea joku saakelin pösilö soitti minulle kännykkään klo NELJÄ yöllä!!! Joku tyyppi örisi puhelimeen ihan umpikännissä: "Sori, että soitan tällä tavalla keskellä yötä, mutta mulla on kännykässä sun numero tallennettuna, ja mä tässä mietin, että MISTÄHÄN mä olen voinut sen saada?! Että osaisitkohan sä sanoa?!" Voi VITSI, että otti kupoliin!!! Siis minkälainen urpo herättää ihan tuntemattoman ihmisen keskellä yötä vain kysyäkseen tältä, mistä on mahdollisesti voinut saada hänen numeronsa?! Tietenkin minun olisi pitänyt vain lyödä luuri korvaan, mutta aloin kuitenkin siinä unenpöpperöisenä automaattisesti selittää: "Olet luultavasti nähnyt aikidoseuramme mainoksen ja ottanut siitä yhteystietoni ylös…" "JOOO, NIIN!! Niin sen täytyykin olla, joo….!" Voi #¤%x&! Senkin jälkeen hän vielä alkoi selostaa jotain, mutta siinä vaiheessa vain toivotin hyvää yötä ja suljin puhelimen. Voi VITSI, että otti päähän!! Sen jälkeen en enää saanut unta koko yönä.
Anyway, leiri meni siis hyvin. Lauantaiaamun bokken-treenissä oli yllättävän vähän väkeä, mutta sen jälkeen paikalle tuli ihan kivasti porukkaa. Oli ihan hyvä leirifiilis. Osallistujia oli pääasiassa omasta seurasta, mutta myös joitakin muiden seurojen jäseniä tuli paikalle (ehkä hieman yllättäenkin), vaikka Helsingissä oli myös toinen leiri samaan aikaan.
Leirin teemana oli "mitä opin Japanissa?" Bokken-treenin jouduin tosin vetämään muulta pohjalta, koska Hombulla ei treenata aseita. Vedin bokken-treenissä kolmossarjaa, jota ei tule niin kovin usein harjoiteltua normaaleissa treeneissä, koska se on sen verran vaikea. Porukkaa oli bokken-treenissä paikalla sen verran vähän, että pystyin helposti opettamaan kaikkia. Kaikki pysyivätkin mielestäni hyvin kärryillä ja edistyivät treenin aikana ihan silmissä. Lauantaiaamun aikidotreenissä vedin menuchista mm. pari erilaista taiataria (jotka opin Yasunolta) sekä erään mielestäni tosi kiinnostavan nikyo-sovelluksen, jota Miyamoto veti. Se nikyo-sovellus (jossa ukea horjutetaan työntämällä tämän kyynärpäätä hänen keskustaansa kohti siten, että oman käden peukalo on ylöspäin) olikin yksi leirin pääteemoista. Palasin siihen monta kertaa eri yhteyksissä.
Lauantai-iltapäivällä vedin ryotedorista mm. koshinagea, tenchinagea, nikyota sekä erästä Yokotalta oppimaani sovellusta, jossa shihonage muuttu kesken matkan kotegaeshiksi. Koshinagessa pointti oli se, että olin oppinut Doshulta erään hyvän harjoitteen, jonka kautta ryotedori koshinagen tekeminen on helppoa (muutenhan se on yleensä aika vaikea tekniikka). Tenchinagesta puolestaan opin joltakin pariltani sellaisen "käden kääntö" -pointin, joka auttaa huomattavasti tekniikan suorittamista (vähentää mahdollista jumitusta) ja pitää sen paremmin kasassa loppuun asti.
Tänään vedin ensin jonkin aikaa "japanilaistyyppistä ukemia". Harjoittelimme siis sekä ushiro että mae ukemeiden tekemistä siten, että olkapää ja polvet eivät osu ollenkaan mattoon, jolloin ne pystyy tarvittaessa tekemään myös kovalla ja muhkuraisella tatamilla (kuten Hombu Dojolla). Käytännössä ylösnousu tapahtuu siis siten, että varpaat käännetään päkiöiden alle tietyllä hetkellä, suunta muutetaan ukeen päin ja noustaan hanuri edellä ylös. Pidän kyllä periaatteessa enemmän ns. "eurooppalaisesta ukemista", mutta tuon japanilaisen version treenaaminen on mielestäni ihan hauskaa vaihtelua ja hyvää koordinaatioharjoitusta. Ukemi-idea pysyi mukana treenissä loppuun asti, mutta harjoittelimme tietenkin myös tekniikkaa. Hyökkäysmuotoina kävimme läpi katateryotedoria ja yodan tsukia. Kertasimme jonkin verran eilisen tekniikoita, mutta teimme lisäksi myös joitakin muita juttuja (esim. ushiro kiriotoshia). Lopuksi teimme randoria.
Eilen treenien väliajalla istuskelin joidenkin leiriläisten kanssa Myllyn kahvilassa. Meillä oli siinä ihan mielenkiintoinen keskustelu "perijän" tai "tienjatkajan" roolista. Puhuimme lähinnä siitä, kuinka ahdistavaa varmaankin on syntyä esim. aikidon perustajasukuun pojaksi. Nykyisellä Doshulla ja Waka-senseillähän ei ole ollut juurikaan valinnanvaraa sen suhteen, mitä he tahtovat elämässään tehdä… Doshu joutui aloittamaan aikidon jo 2-vuotiaana, ja nykyisestä Waka-senseistä olen kuullut, että itse asiassa hän olisi mieluummin tehnyt jotakin ihan muuta. Perinne kuitenkin vaatii, että he pitävät Hombua pystyssä ja omistavat elämänsä aikidolle ja dojon hallinnoinnille. Siinä mielessä esim. Yasunon asema on paljon kadehdittavampi, että hän oli intohimoinen nuori aikidon treenaaja, kun Yamaguchi-sensei VALITSI hänet monen muun lahjakkaan oppilaan joukosta perijäkseen ja antoin hänelle täten poikkeuksellisen hyvän henkisen tuen ja mahdollisuuden edistyä. Jossain mielessä myös Yamaguchi voitti tässä, koska siten hän ainakin sai perijäkseen sellaisen henkilön, joka on varmasti motivoitunut ja riittävän kyvykäs hoitamaan tehtäväänsä (biologinen lapsihan ei välttämättä olisi). Ymmärrän tällaisen ajattelun ihan hyvin. (Varmaan minäkin joskus pitkän ajan päästä alan miettiä, että mitenhän Finn-Aikin käy sitten, kun minä olen liian vanha ja/tai raihnainen sitä pyörittämään… Ja kuka olisi motivoitunut oppimaan minulta kaikkea, mitä osaan ja tiedän, ja edistämään jatkossa niitä asioita, joiden eteen itse olen tehnyt töitä.) Anyway, oikein hyvinhän Doshu ja Waka-sensei siis tuntuvat tehtävistään selviävän, mutta ajattelimme vain, että heidän asemansa ei kyllä ole mitenkään kovin kadehdittava eikä helppo. Kaiken lisäksi ihmiset varmaankin helposti vertaavat nykyistä, edellistä ja tulevaa Doshua toisiinsa ja miettivät, onko uusi yhtä hyvä kuin edellinen, jne.
Anyway, leiri meni siis hyvin. Olin siihen tyytyväi
nen. Ennen kaikkea oli mukavaa nähdä oppilaitani (ja tietenkin myös niitä muiden seurojen ihmisiä, jotka tulivat paikalle). Tuntui myös mukavalta päästä taas treenaamaan, koska en ollut treenannut tiistain jälkeen (oli peräti kolmen päivän tauko siis). Leirin vetäminen antoi hyvän mahdollisuuden kerrata ja analysoida kaikkea Japanissa oppimaani, joten uskon, että siitä oli siinä mielessä myös oman edistymiseni kannalta paljon hyötyä.
Leirin jälkeen menin Keravalle siskoni Pauliinan luo juhlimaan tämän tyttären, Ronjan, 7-vuotissynttäreitä. Olin ostanut Ronjalle perjantaina Stockalta lahjaksi erään pehmolelun, jossa oli mahdollisimman paljon vaaleanpunaista (Pauliinan mukaan se oli oikein hyvä peruste lelun valinnalle!). Vein samalla Pauliinalle ja lapsille näiden Japanin-tuliaiset. Jäin vielä varsinaisten juhlien jälkeen hengailemaan joksikin aikaa Pauliinalle (katsoin lasten kanssa Barbie ja joulutarina -leffan =D ) En ollut nähnyt Roopea ja Ronjaa pitkään aikaan, ja tuntui tosi mukavalta viettää taas aikaa heidän kanssaan.