Vietän joulunpyhät Keravalla (ja yritän samalla toipua flunssasta). Iloista joulua kaikille!
Ke 24.12.2008
(Klo 18.44): Vietän parhaillaan jouluaattoa vanhempieni luona Keravalla siskoni Pauliinan kanssa. Mukana menossa on tietenkin myös vanhempieni koira, Pedro, jolle puin juuri äsken punaisen tonttupaidan päälle. Pauliinan lapset, Ronja ja Roope, viettävät tänä vuonna jouluaaton isänsä luona, joten he eivät valitettavasti tällä kertaa ole täällä meidän ilonamme. Emme myöskään tällä kertaa ole Sulkavalla Viitaharjun sukutilallamme, koska meillä on suuri suku, eivätkä kaikki mahdu sinne talvella samaan aikaan. Vuorottelemme siksi Viitaharjun jouluja toisen enoni, Hannun, perheen kanssa. Jostain syystä tällä kertaa neljästä suuresta kerrostalosta koostuva taloyhtiö, jossa vanhempani asuvat, ei järjestä kaikille yhteistä joulusaunaakaan, joten emme pääse tänä jouluna edes saunaan. (Tuota noin… Kuka olikaan taloyhtiön puheenjohtaja…? Ööö… Meidän faija…??)
(Klo 22.43): Kävimme viemässä kynttilöitä Keravan ja Järvenpään hautausmaille, joihin on haudattu sukulaisiamme. Sen jälkeen kävimme vielä katsomassa Pauliinan uutta rivitaloasuntoa Keravan Kalevassa. Se vaatii vielä jonkin verran remontointia, mutta muuten asunto on mielestäni tosi hieno ja suuri. Aloin miettiä, pitäisikö minunkin joskus pyrkiä muuttamaan vuokrayksiöstäni johonkin hieman suurempaan omistusasuntoon. No, saa nähdä. Toisaalta viihdyn kyllä nykyisessä asunnossanikin ihan hyvin, ja sen sijainti on niin erinomainen arkielämäni kannalta, että en oikeastaan jaksaisi muuttaa sieltä pois.
Kinkkuaterian jälkeen siirryimme availemaan lahjoja. Sain (ilmeisesti Heli-tädiltäni) uuden Koiramäki-seinäkalenterin. Olin siitä tosi onnellinen, koska edellinen Koiramäki-kalenterini, joka roikkuu työhuoneeni seinällä, on jo loppumaisillaan, ja olinkin ajatellut, että jos en saa uutta joululahjaksi, minun täytyy itse käydä etsimässä sellainen jostakin. Lisäksi sain mm. lahjakortin 1,5 tunnin hierontaan, mikä kuulostaa aivan erinomaiselta. Minun pitäisi käydä hieronnassa paljon useammin kuin käyn. (Kävin muutaman kerran yhdellä miespuolisella urheiluhierojalla, joka pitää vastaanottoa kämppäni lähellä, mutta lakkasin käymästä siellä, koska jumissa olevien hartioideni sijaan hän keskittyi lähinnä perseeni kourimiseen. Viimeisellä kerralla hän meni siinä niin pitkälle, että teki mieli vetää legot sisään… #¤%&x!)
Illan päätteeksi katsoimme vielä Joulutarinan, koska Pauliina ei ollut nähnyt sitä. Huomenna meidän on tarkoitus viettää toinen joulu Pauliinan luona, koska Ronja ja Roope ovat huomenna Pauliinalla. Avaamme sen takia lahjojakin tällä kertaa kahteen otteeseen.
To 25.12.2008
(Klo 22.00): Vietimme tänään tavallaan toista kertaa joulua. Roope ja Ronja olivat Pauliinan luona. Söimme heidän kanssaan uuden jouluaterian (mikäs siinä… 😉 ja avasimme lahjoja. Minäkin sain vielä joitakin lahjoja lisää. Hauskinta oli kuitenkin nähdä, kun Roope ja Ronja intoilivat omista lahjoistaan. Pauliina oli koristellut asuntonsa tosi jouluisaksi pienimpiäkin yksityiskohtia myöten. Pääsimme tänään saunaankin, koska Pauliinan kämpässä on oma sauna. Pedro sai Pauliinalta lahjaksi neonkeltaisen heijastinliivin, jossa on kaksi tassunmuotoista harmaata heijastinkuviota. Iiiihh!!! Söpöä! Puin liivin heti Pedron päälle ja totesin, että se on kaiken lisäksi täsmälleen oikeaa kokoa. Kuin mittatilaustyönä tehty meidän Pedrolle!
Vähitellen alkaa hieman kyllästyttää tällainen löysäily ja mässäily. Kirjoitin tosin päivällä virallisen karonkkapuheeni ja päivitin seuran nettisivuja, joten tuli sentään tehtyä vähän jotain muutakin kuin vain löhöiltyä. Löhöilystä on kuitenkin ollut siinä mielessä hyötyä, että flunssani alkaa vähitellen parantua. Luultavasti lauantaina, jolloin vedän seuraavan kerran treenit, olen jo ihan kunnossa.
La 27.12.2008
Eilinen meni lähinnä karonkkaa suunnitellessa (joskin myös nukuin pitkään ja katsoin telkkarista Bridget Jonesia). Olen nyt kirjoittanut ainakin alustavan version virallisesta karonkkapuheestani sekä suunnitellut kaikki muutkin tärkeimmät puheenvuoroni tilaisuudessa (eli aloitussanat sekä ohjelmanumeroihin liittyvät johdantopuheenvuorot).
Tilaisuuden ensimmäinen ohjelmanumero on heti alkuruoan jälkeen: vanhan treenikaverini Juuso Kenkkilän karate-oppilas, Andreas Antoniou, tulee esittämään katan (muodollisen liikesarjan) Bottan aulaan, jonne joudumme siis siirtymään siksi aikaa kabinetistamme. Olin alun perin pyytänyt Juusoa esittämään katan, ja hän suostuikin siihen alustavasti, mutta ehdotti myöhemmin, että katan esittäisikin hänen nuori valmennettavansa, Andreas Antoniou, joka on kuulemma paljon paremmassa kilpakunnossa kuin Juuso itse nykyään. Ensin olin hieman pettynyt ja ajattelin, että olisi se nyt kuitenkin kiva, jos JUUSO tekisi sen esityksen, kun hän nyt kuitenkin on vanha kaverini jo muinaisilta Sandokain ja Mäkelänrinteen urheilulukion ajoilta, olen pitänyt hänen kanssaan tosi paljon näytöksiä vuosien varrella, hän on myös mustan vyön aikidoka ja on ollut mukana Finn-Aikin toiminnassa, jne. Mutta Juuso oli vakaasti sitä mieltä, että on parempi, jos Andreas vetää sen näytöksen, joten myönnyin. On toisaalta mukavaa, että mukaan tulee myös uusia nuoria kykyjä, ja luotan toki Juuson arviointikykyyn. Andreaksesta oli muuten pari viikkoa sitten Hesarissakin juttu (ks. tästä teksti ja tästä kuva).
Pääruoan jälkeen on sitten vuorossa toinen ohjelmanumero, joka on se Tungin, H-P:n, Pekan, Ainon ja minun tekemä leffapätkä. Olen nähnyt leffasta alustavan version, jonka Pekka lähetti meille viime viikolla. Lopullinen versio on parhaillaan valmisteilla, ja sovimme niin, että se on kokonaan H-P:n ja Pekan käsissä. Minä en siis enää juurikaan pysty vaikuttamaan lopputulokseen… On ehkä parempi niin. (Näyn siinä itse niin paljon, että olisin varmaankin neuroottisen kriittinen vähän joka kohdasta, ja tietenkin H-P ja Pekka myös tuntevat kyseisen alan paljon paremmin kuin minä, joten on parempi, että he hoitavat viimeistelyn. Ja toisaalta alan muutenkin jo olla sen verran jännittynyt väitöspäivän takia, että on siinäkin mielessä hyvä, että minulla on yksi stressi vähemmän.)
Anyway, tänään kävin huiman neljän päivän tauon jälkeen vetämässä Myllyssä tre
enit. Tuntui tosi kivalta päästä taas treenaamaan, vaikka flunssani ei olekaan vielä ihan täysin parantunut. Kropassa oli joka tapauksessa mukavan palautunut olo (kerrankin…), ja tuntui siksi tosi miellyttävältä treenata. Oli jotenkin tosi paljon energiaa, ja tuntui siltä, pystyin liikkumaan kevysti ja nopeasti (verrattuna normaaliin siis… absoluuttinen keveys ja nopeus on sitten tietenkin asia ihan erikseen… 😉 Paikalla oli lisäkseni vain Aino ja Timo. Oli tosi mukavaa, että Timokin pääsi treeneihin pitkästä aikaa. Meillä oli mielestäni oikein hyvät ja intensiiviset treenit. Treenien jälkeen menimme vielä joksikin aikaan Myllyn kahvilaan istumaan.
Luulen muuten, että minulla on vasemman jalan päkiässä hiusmurtuma. Satutin sen silloin siinä yhdessä horror-treenissä (siinä jälkimmäisessä niistä), jossa se yksi mulkvisti niittasi minua tatamiin ihan sikakovaa (kaiken muun veemäisyyden lisäksi siis). Polveni olivat silloin niin mustelmilla, että jouduin ottamaan kaatumiset vastaan vahvasti päkiällä. Kerran päkiä jysähti sitten hieman liian kovaa suoraan yhteen sen kivikovan tatamin muhkuraan ja sitä alkoi saman tien kihelmöidä. Käveleminen oli kivuliasta koko loppureissun ajan, ja sattuu se oikeastaan vieläkin. Kiinnitin huomiota päkiäkipuun jo Japanissa, mutta se jäi hieman niiden kaikkien muiden vammojen (mm. kyynärpää- ja rannevammojen sekä kauttaaltaan mustien polvien) varjoon. No, mutta hiusmurtumillehan ei kuitenkaan voi tehdä mitään. Ne vain paranevat ajan kanssa. Ärsyttävää joka tapauksessa, koska vamma häiritsee vieläkin sekä treenaamista että kävelyä. Hetkittäin siihen saattaa vihlaista aika kovaakin, jos paino sattuu päälle sopivasti (erityisesti silloin, kun kävelen ilman kenkiä kovalla lattialla).