Kohti väitöstilaisuutta

Ma 5.1.2009

Väitöstilaisuus alkaa lähestyä vääjäämättä. Enää viisi yötä. Olosuhteisiin nähden minua jännittää todella yllättävän vähän. Olen usein jännittänyt jotain tavallisia konferenssiesitelmiäkin paljon enemmän tässä vaiheessa, ja ensimmäisiä esitelmiäni jännitin ihan sairaasti jo kuukautta ennen tapahtumaa. Tässä vaiheessa epäilemättä hyötyy selvästi siitä, että on tullut käyneeksi paljon kaikenlaisissa kollokvioissa, kongresseissa, seminaareissa ym. pippaloissa pitämässä esitelmiä. Tuntuu oikeastaan siltä, kuin olisin menossa pitämässä esitelmää johonkin, ja olenkin valmistautunut tilaisuuteen samalla tavalla. Eronahan on oikeastaan vain se, että kysymysosio on "hieman" pitempi, ja kysyjä pysyy koko ajan samana. Tilanne on myös hyvin muodollinen, mikä osaltaan lisää sen jännittävyyttä. Toistaiseksi en kuitenkaan oikeastaan jännitä vielä muodollisuuttakaan. Oikeastaan koko väitöstilaisuus tuntui paljon suuremmalta asialta joskus aiemmin. Nyt, kun se on jo ovella, se ei enää tunnukaan niin kovin suurelta. Tuntuu enimmäkseen vain siltä, että tahtoisin sen jo pois päiväjärjestyksestä. Karonkkaa odotan innolla… ;;;-)

Viime viikolla valvoin pari yötä melkein kokonaan miettien karonkkajärjestelyjä ym. väitöspäivään liittyviä käytännön asioita. Nyt käytännön järjestelyt ovat jo pitkälti valmiit, joten niissäkään ei enää ole kovin paljon jännitettävää. Valmitelut on tehty asianmukaisesti. Menee sitten miten menee. Jotakin pieniä kommelluksia todennäköisesti sattuu, mutta ei voi mitään. Sellaista se on, ja joku pieni kämmi voi oikeastaan vain keventää tunnelmaa.

Tänään kävin auditoriossa testaamassa äänilaitteita ja treenaamassa lectioni lukemista. Onneksi kävin tarkistamassa ne laitteet, koska oikeastaan ne eivät toimineetkaan heti ollenkaan odotetusti. Kajareista puuttui joku liitin, joka piti hakea toiselta puolelta rakennusta. Lisäksi piti hakea langaton hiiri, koska joudun pitämään lection ajan kannettavaani eri pöydällä kuin se, jonka ääressä seison. Lopulta kaikki tuntui toimivan ihan hyvin, ja kävin siinä pari kertaa lection läpi. Tuntui kivalta päästä seisomaan ja puhumaan juuri siinä kohdassa, jossa jouduin sitten lauantainakin olemaan. Paikka alkoi jo tuntua tutulta, ja tuli sellainen fiilis, että mikäs tässä sitten seisoskellessa.

Illalla olin intialaisessa energiahieronnassa Mäntsälässä. Sain joululahjaksi 1,5 tunnin kokovartalohieronnan, jonka teki eräs mutsini vanha työkaveri. Hieronta oli mielestäni tosi onnistunut. Siinä käytin läpi hermopisteitä koko kropasta sekä kädet, pää ja jalkapohjat (kutittaa! /*tsihii!!!*/). Hartiat ja selkä hierottiin perinteisellä tavalla, mikä oli hyvä, koska hartiani ovat sellaisessa kunnossa, että ne kaipaavat kunnon rusikointia. Hieroja totesikin, että oikea olkapääni ja koko hartia ja selkä siltä puolelta ovat aika pahassa kunnossa (really?! what else is new…?). Minun pitäisi varmaankin alkaa käydä jossain hieronnassa ihan säännöllisesti.

Ti 6.1.2009

Vieläkään ei oikeastaan kovin paljon jännitä. Ajatukset ovat tietenkin koko ajan lauantaissa, eikä oikein mitään muuta pysty enää kunnolla tekemään tai suunnittelemaan, mutta en kuitenkaan tunne vielä olevani missään erityisessä jännitystilassa. Ehkä se johtuu siitäkin, että väitöspäivään liittyy niin hirveän paljon kaikenlaista (karonkka ja kaikki), että jos ryhtyisin jännittämään, en oikein tietäisi, mitä tarkalleen ottaen eniten jännittäisin. Valinnanvaraa olisi niin paljon.

Harjoittelin tänään hieman karonkkapuheenvuorojani ja tarkensin niiden sisältöä. Ajattelin kohta vielä hieman vilkaista väitöskirjani johdantoa ja johtopäätöksiä. En oikein tiedä, mitä muuta voisin tehdä. Lectiota olen harjoitellut jo vaikka kuinka monta kertaa, ja karonkkaan liittyvät käytännön järjestelyt alkavat jo olla valmiit: ruokalistat, ohjelmat, plaseerauslaput sun muut on jo tehty, puheenvuorot on suunniteltu, vaatteet odottavat valmiina kaapissa, kampaaja on varattu, jne. En oikein voi enää tehdä kovin paljon muuta kuin odotella ja yrittää pysyä mahdollisimman rauhallisena. 

Flunssani alkaa vihdoinkin parantua, joten uskaltauduin tänään pitkästä aikaa lenkille. Lenkkeilyilma oli mitä mainioin, ja pieni ulkoilu piristi kummasti.

Ke 7.1.2009

No okei, nyt täytyy sanoa, että alkaa kyllä vähitellen jännittää… Kävin tänään kampaajalla ja kosmetologilla vähän "valmistautumassa  esteettisesti", ja jotenkin se viritti minut tunnelmaan, ja aloin siinä samalla jännittää lauantaita selvästi enemmän kuin olin aiemmin jännittänyt. Koko päivän vähän väliä kulki kylmät väreet pitkin selkää, vatsanpohjalta kouraisi aina silloin tällöin, ja huomasin täriseväni ja änkyttäväni hieman aina välillä puhuessani lauantaista. Puhenopeuteni on jo kiihtynyt varmaan tavulla per sekunti. Mitenhän paljon se ehtiikään kiihtyä tässä vielä ennen lauantaita…? No, ei voi mitään. Täytyy vain yrittää kiinnittää asiaan hieman huomiota.

Harjoittelin tänäänkin hieman lectiotani ja karonkkapuheenvuorojani. Lisäksi silmäilin hieman väitöskirjaani kampaajalla istuessani ja luin siitä pätkiä sieltä täältä. Tuntui kuitenkin siltä, että en oikein saanut siitä enää mitään irti.

Iltapäivällä tein laitoksella jonkin aikaa myös SKY Journalin taittoa, ja sain sen etenemään hieman. Olin tyytyväinen itseeni, että pystyin tänään tekemään vielä jotain muutakin kuin valmistautua väitöspäivään. Työhuoneestani haettiin myös tänään seitsemän laatikollista väitöskirjoja vietäväksi TSV:n varastoon. Nyt on siis myös väitöskirjan jakelu hoidettu loppuun.

Illalla vedin vielä Myllyssä treenit tavalliseen tapaan. Ne olivatkin sitten vikat Myllyn treenit ennen väitöstä. Olen vetänyt joulun aikaan ja vuodenvaihteessa paljon treenejä. Luulen, että se on vaikuttanut paljon siihen, että en ole jännittänyt väitöstäni kovin paljon ennen kuin vasta nyt ihan viime metreillä. Treenien aikana pääsee hetkeksi aikaa kokonaan irti väitöskirjasta ja kaikesta siihen liittyvästä. Se on tosi vapauttavaa tällaisessa tilanteessa.

To 8.1.2009

(Klo 15.34): Nyt alan oikeasti olla tosi jännittynyt. En ole edelleenkään missään paniikkitilassa, eikä jännitys ole ihan niin voim
akasta, että se aiheuttaisi suoranaista kärsimystä (mikä on jo tietysti kovin positiivista), mutta olo alkaa kuitenkin olla jossain määrin tukala. En nukkunut viime yönä kunnolla kuin ehkä pari tuntia, ja koko päivän on ollut epämiellyttävän jännittynyt olo. Aamupäivällä kävin Bottalla hoitamassa viimeisiä käytännön asioita. Kaikki tuntuisi olevan siellä päässä kunnossa. Iltapäivällä kävin harjoittelemassa kerran lectiotani Päivin kanssa auditorio XIV:ssä (koska auditorio XII, jossa väitökseni pidetään, oli varattu). Sain Päiviltä joitakin kommentteja esiintymisestäni ja slaideistani, mikä oli tietysti hyödyllistä ja "terapeuttista" tässä vaiheessa.

Sain vielä tänäänkin tehtyä vähän SKY Journalin taittoa. Se on tosi puuduttavaa hommaa, mutta hyvä puoli siinä on se, että saa ajatukset hetkeksi muualle ja tulee lisäksi sellainen fiilis, että kuitenkin saa konkreettisesti jotakin aikaiseksi.

Mietin viime yönä, että hyvä puoli tuollaisissa poikkeuksellisen suurissa päivissä on se, että niihin liittyy NIIN monta asiaa, joita voisi jännittää, että jännitys tavallaan jakaantuu tasaisesti, eikä mikään yksittäinen asia kasva liian suureksi ja pelottavaksi. On tavallaan olemassa jonkinlainen absoluuttinen jännityksen määrä. Jos se kohdistuu johonkin yhteen tarkkarajaiseen asiaan, jännityksen määrä on siinä kohdassa suuri. Jos taas jännitys jakaantuu ympäriinsä määrittelemättömään määrään jännittämisen aiheita, suurikaan absoluuttisen jännityksen määrä ei tunnu aivan yhtä kuormittavalta. Mutta siis ongelma on se, että se absoluuttinen jännityksen määräkin koko ajan kasvaa päivän lähestyessä, ja jotenkin jännitys alkaa kuitenkin pakkautua siihen päivän alkuun, vaikka yritän kuinka sanoa itselleni, että tuleehan siinä sitten kuitenkin olemaan ohjelmaa koko päiväksi, jne., joten ei juuri sitä alkua ole mitään erityistä syytä jännittää.

Pe 9.1.2009

(Klo 22.09): Siihen nähden, että tänään oli viimeinen päivä ennen väitöstilaisuutta, olen ollut yllättävän rauhallinen. Nukuin viime yönä ihan hyvin (joskin hieman liian vähän, koska vedin aamulla treenit klo 7.15). Treenien jälkeen oli mukavan raukea olo, eikä minua siinä vaiheessa jännittänyt juuri lainkaan. Päivän mittaan jännitys alkoi taas nostaa päätään, mutta en edelleenkään ole missään paniikkitilassa, todellakaan. Tietenkin olen kokonaisvaltaisesti huomisen kahlitsema, mutta olo on ihan positiivinen. On ihan kiinnostavaa kuulla, mitä sanottavaa Morelilla on, ja vaikka jotain kommelluksia päivän mittaan sattuisikin, niin ei se ole niin vakavaa. Päivä tulee joka tapauksessa luultavasti olemaan ikimuistoinen, joten yritän elää sen mahdollisimman tietoisesti.

Suurin projektini oli tänään fledan kanssa tappeleminen: yritin aamutreenien jälkeen väännellä fledaani eri suuntiin melkein kaksi tuntia ja pohtia, mikä olisi sopiva kampaus huomenna väitöstilaisuudessa. Menen nimittäin kampaajalle vasta iltapäivällä, ennen karonkkaa. Lopulta päädyin siihen, että liimaan fledan geelillä suunnilleen kiinni päähän mahdollisimman sliipattuun tyyliin. Siten ylipitkä otsatukkani (josta minun olisi NII-IIN vaikeaa luopua kokonaan) ei pääse harottamaan joka suuntaan. Näytän itse asiassa yllättävän siistiltä silloin (hämmentävää…).

Kävimme päivällä Juhanin kanssa katsastamassa pikaisesti auditorion. Siellä oli silloin juuri alkamassa toinen väitöstilaisuus, joten en voinut silloin jäädä sinne testailemaan laitteita. Sen sijaan harjoittelin lectiota hieman työhuoneessani iltapäivällä ja mietin, onko minun enää tarpeellista käydä auditoriossa tsekkaamassa laitteita. ONNEKSI kävin! Äänet eivät nimittäin toimineet OLLENKAAN, vaikka ne toimivat viimeksi, kun kävin siellä! Siellä on tosi vanhat laitteet, ja piuhojen kanssa oli taas jotain hässäkkää. Vaksikaan ei osannut korjata ongelmaa, vaan hänen täytyi lähteä hakemaan joku toinen kaveri toiselta puolelta rakennusta korjaamaan ongelma. Lopulta laitteet saatiin kuntoon, mutta ongelman korjaamiseen meni noin 1,5 tuntia! Eli jos se olisi tapahtunut huomenaamuna, niin… Pieni vainoharhaisuus on siis aina ihan tarpeen tuon tekniikkapuolen kanssa.

Täytyy toivoa, että pystyn nukkumaan ensi yönä edes muutaman tunnin. Aion herätä aikaisin ja mennä paikalle jo noin tuntia ennen tilaisuutta.