Pääsiäinen Sulkavalla

To 9.4.2009

Lähden tänään pääsiäisenviettoon Sulkavalle, Itä-Suomeen. Viime pääsiäisenä olin Moskovassa leirillä ja usein olen ollut tähän aikaan Pariisissa treenimatkalla. Yritinkin tässä juuri muistella, koska viimeksi on ollut sellainen pääsiäinen, että en ole ollut jossakin treenimatkalla. En muista. On siitä aikaa. Anyway, mukavaa viettää taas pitkästä aikaa rauhallinen pääsiäinen (etenkin, kun joululomakin meni väitöstilaisuuden takia vähän miten meni, eikä sen jälkeen ole juuri ollut tilaisuutta pitää breikkiä).

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Su 12.4.2009

Palasin jo tänään landelta, vaikka oikeastaan oli tarkoitus palata vasta huomenna. Meni kyllä tämä pääsiäisloma ihan päin hanuria, vaikka torstaina lähtiessä olin niin toiveikas. Menomatka meni vielä ihan hyvin: matkustin tätini, Helin, kyydissä, ja matka taittui mukavasti, koska meillä oli paljon juteltavaa, kuten tavallista. Ehdimme vielä saunoa torstai-iltana, mutta muuta ei oikeastaan enää ehtinyt tekemään, koska saavuimme perille sen verran myöhään. Ja perjantaiaamuna herätessäni totesin, että minulla on TAAS kurkku ihan sikakipeä. Olo oli samanlainen kuin maanantaina, paitsi jonkin verran pahempi. (#¤%&X!) Olin ottanut toiveikkaana uudet lenkkarit mukaan ja suunnitellut lenkkeileväni pitkin rauhallisia maalaisteitä (jotka tosin olisivat ehkä muutenkin olleet hieman liian lumisia/loskaisia lenkkeilyyn) ja ajelevani mönkiäisellä pitkin tuttuja krossipolkujani (voi tosin olla, että koko vehjettä ei olisi edes saanut käyntiin, koska se on jo vanhus ja seisonut taas pitkään käyttämättömänä, ja lisäksi ulkolämpötila oli alhainen). Pauliinan suunnitelma aktiviteettien suhteen oli parempi: hän kiskoi lumikengät jalkaan ja lähti metsään tarpomaan. Se olisi varmaankin ollut kivaa.

En voinut tehdä muuta kuin maata sisällä ja lukea. Luin pääasiassa Suomen historian käsikirjaa,  jonka ostin silkasta mielenkiinnosta jo jonkin aikaa sitten, mutta jota en ollut vielä aiemmin ehtinyt lukemaan kuin sirpaleisesti. Nyt päätin aloittaa sen systemaattisesti ihan alusta (toisinaan luen kirjoja takaperin, satunnaisjärjestyksessä tai strategisesti sieltä täältä edeten fiiliksen mukaan milloin mihinkin suuntaan – joskus ensin keskeltä alkuun ja sen jälkeen keskeltä loppuun; eniten pidän kuitenkin siitä, että bongailen ensin vain sirpalemaisesti sanoja sieltä täältä, ja läden sitten niiden pohjalta kokoamaan kirjaa kasaan kuin palapeliä). Kirjan lukeminen alusta loppuun on jotenkin niin tylsää. Mielessä täytyy vallita koko ajan eräänlainen kaoottinen ja etsivä tila, jotta prosessin tuloksena saavutettavalla järjestyksellä olisi merkitys. Ajattelin kuitenkin, että kun kerran olen jo tohtorikin, voisin ehkä vä-hi-tel-len opetella lukemaan kirjoja ihan alusta loppuunkin… Tuosta Suomen historian käsikirjasta on hyvä aloittaa, koska siinä on paljon informaatiota, joka etenee kronologisesti. Olen tähän mennessä päässyt esihistoriallisen ajan loppuun. Omalla tyylilläni olisin varmasti jo ehtinyt lukea koko tiiliskiven kokonaan sen sijaan, että aloittelen tässä nyt vasta Ruotsin vallan aikaa. No, mutta kokeillaan nyt näin tällä kertaa. Hyvä puoli tässä tyylissä on se, että mitään ei varmasti jää lukematta. Huono puoli taas se, että konstruktiivisuus kärsii ja on tylsää.

Siinä historiakirjassa on muuten kuva tuosta Sulkavan Linnavuoresta, joka on myös tämän blogimerkinnän kuvana. Muinaislinnoja on Suomessa noin 70, ja ne ovat peräisin pääasiassa myöhäiseltä rautakaudelta tai keskiajan alusta. Ne rakennettiin aikakauteen liittyneiden monenlaisten levottomuuksien seurauksena paikallisten puolustajien tukikohdiksi. Sulkavan linnassa puolustukseen käytettiin ainakin heittokiviä, joita oli kasoittain noin 120 metriä pitkän muurin takana. Anyway, ihan mukavaa päästä kirjassa lopultakin historiallisen ajan alkuun. Nuo esihistoriajutut ovat kyllä ihan kiinnostavia, mutta kuitenkin jotenkin vähän epämääräisiä ja puuduttavia, kun mitään kirjallisia lähteitä niiltä ajoilta ei ole. En nyt ihan hirveästi jaksa kuitenkaan innostua siitä, onko joku kirves tai taltta ollut kiveä, pronssia vai rautaa, ja millä tavalla vainajia on haudattu joskus 5000 vuotta sitten. Kirjallisista lähteistä saatu tieto tuntuu jotenkin täsmällisemmältä ja kiinnostavammalta.

Eilen illalla minä ja siskonpoikani Roope piilotimme kaikille pääsiäismunia ympäri tupaa. Pauliina oli askerrellut lasten kanssa jokaiselle oman valtavan pääsiäismunan, jossa oli sisällä kaikenlaisia pääsiäisherkkuja sekä pääsiäistipuja, ym. aiheeseen liittyvää rekvisiittaa. Minä ja Roope yritimme sitten piilottaa ne mahdollisimman vaikeisiin paikkoihin. Erityisen hyvät jemmat yritimme löytää TOISTEMME pääsiäismunille. Lopulta tänä aamuna munia etsiessämme löysin omani ikkunaverhotangon päältä katonrajasta, ja Roope löysi omansa halkopinon alta. /*kjäh-kjäh*/ Lisäksi pääsiäismunia löytyi mm. kukkaruukuista, sohvatyynyjen alta, telkkarin takaa, jne.

Oikeastaan piristävintä viikonlopussa oli se, kun Roope ilmoitti minulle eilen aloittavansa AIKIDON! Se oli kyllä tosi yllättävää informaatiota. Ensin pelästyin, että se olisi jotenkin MINUN syytäni, mutta kuulemma ei, vaan hän on kiinnostunut aikidosta erään kaverinsa kautta. /*Huh*/ Minä en todellakaan ollutkaan koskaan mainostanut lajia hänelle mitenkään enkä oikeastaan ollut koskaan edes tullut ajatelleeksi, että Roope voisi olla vähääkään kiinnostunut aikidosta. Aiemmin olen yrittänyt mainostaa hänelle nyrkkeilyä, koska vuosien varrella saamieni mottausten perusteella uskoisin hänellä olevan lahjoja siihen (lisäksi hän on rakenteeltaan pitkä ja kevyt, mistä olisi varmasti hyötyä nyrkkeilyssä). Tällä kertaa yritin mainostaa Roopelle parkouria, koska arvelin sellaisen lajin, jossa hypitään katolta toiselle, opetellaan kiipeilemään oikeaoppisesti seinillä ja pomppimaan kirjahyllyjen päällä eri tyyleillä, sopivan Roopen luonteelle erityisen hyvin… Hän sanoi kuitenkin selvästi ja päättäväisesti olevansa kiinnostunut nimenoman aikidosta. Joten mikäs siinä sitten. Lopulta suorastaan liikutuin, kun aloin ajatella, miltä tuntuisi, jos Moopis jonain päivänä suorittaisi esim. ekan danin, tms. /*niisk*!/ No, mutta täytyy yrittää olla innostumatta liikoja. Saa nyt nähdä, riittääkö hänen k&a
uml;rsivällisyytensä edes ekaan keltaiseen natsaan saakka.

Anyway, pääsiäisenvietto meni siis vähän miten meni tämän virusinfektion takia. Harmillista, että olen jatkuvasti kipeänä nykyään. Toivottavasti voin huomenna jo paremmin.

Ma 13.4.2009

(Klo 12.59): Tänään tämä tauti vaikuttaisi lopultakin olevan menossa parempaan suuntaan. Kurkku oli edelleen kipeä, kun heräsin aamulla, mutta se ei ollut enää ihan yhtä kipeä kuin eilen. Enemmän tänään tuntuu vaivaavan nuha ja päänsärky. Tärkeintä on, että tauti tuntuu olevan menossa parempaan eikä huonompaan suuntaan. En ole edes ottanut tänään yhtään Buranaa tai vastaavaa. Jee.