To 25.6.2009
Kävelin tänään reippaana treenikassin kanssa Hesaria pitkin kohti Kisistä. Oli lämmin aurinkoinen ilma ja energinen fiilis. Päässä pyörivät vielä FNM:n repäisevät biisit ja keveä keikkatunnelma. Sitten yhtäkkiä kaikki pysähtyi. Näin maassa jotakin järkyttävää: joltakin lapselta pudonnen valkoisen leikkinallen! Byäääähh!!!! Ajattelin, kuinka joku lapsi oli varmaankin nukahtanut ja pudottanut unissaan leikkinallensa yli laidan. Ja kuinka hän herätessään olisi kauhuissaan huomatessaan suurimman aarteensa ja parhaan ystävänsä kadonneen. Eikä hän tietäisi ollenkaan, saisiko sitä enää koskaan takaisin, ja mitä sille on tapahtunut! Joku ääliöhän olisi voinut turmella sen pilalle (mitä erilaisimmilla keinoilla, joita en tahdo edes ajatella) tai se olisi voinut vain jäädä askelten ja renkaiden alle, likaantua, ajautua yhä kauemmas omistajastaan ja vähitellen päätyä jätteeksi.
Hätäännyin. Mitä tehdä?? En voinut viedä nallea sen oikealle omistajalleen, koska en tiennyt, kenelle se kuului. Ja jos olisin kuljettanut sen poliisilaitoksen löytötavaroihin, minulle olisi luultavasti naurettu päin naamaa, eikä nalle luultavasti sitäkään kautta olisi löytänyt oikeaa omistajaansa. Minun teki mieli ottaa se mukaan ja viedä kotiin. Silloin se ei koskaan päätyisi oikealle omistajalleen, mutta ainakin joku kohtelisi sitä hyvin ja välittäisi siitä. Hetken järkeilyn jälkeen päätin kuitenkin jättää nallen paikoilleen. En nimittäin kestänyt ajatusta siitä, että olisin vienyt nallen mukanani, ja hetken päästä joku hätääntynyt lapsi olisi tullut etsimään rakkaimpaansa, eikä löytäisikään sitä. Hän olisi varmaankin pelännyt pahinta… Ja jos olisin jättänyt kadulle viestin, jossa olisin ilmoittanut löydöstäni ja antanut yhteystietoni, olisin luultavasti vain saanut puhelun joltakin perverssiltä, eikä nalle kuitenkaan olisi päässyt takaisin omistajansa luo. Onneksi nalle makasi näkyvästi keskellä jalkakäytävää, joten se oli helppo löytää, jos omistaja tuli etsimään sitä myöhemmin.
Kun palasin takaisin, nallea ei enää näkynyt. Toivon, että se on päätynyt takaisin oikealle omistajalleen, tai että sen on edes ottanut mukaansa joku muu, joka välittää siitä. Nallehan ei itse tunne mitään eikä osaa rakastaa. Se elää vain siitä, että sitä rakastetaan. Jos se hylätään, eikä kukaan enää pidä sitä omanaan, se lakkaa elämästä. Siitä tulee vain tekstiilituote vailla merkitystä. Kenen kallein ystävä ansaitsisi sellaisen kohtalon?