Yliopistonlehtori Lehtinen

Pe 26.6.2009

Täytynee elvistellä tässä blogissakin, että laitoksen johtoryhmä on päättänyt yksimielisesti esittää MEITSIÄ ranskan kielen yliopistonlehtorin määräaikaiseen virkaan ajalle 1.8.2009-31.7.2010. JIHUUUU!!! Esitys on vielä dekaanin vahvistusta vailla, mutta ymmärtääkseni asia on kuitenkin jo käytännössä aika tavalla selvä.

Tulee varmaan aika tiukka vuosi, mutta ei se minua pelota. Täytyy vain yrittää järjestää ajankäyttö mahdollisimman tarkasti ja tehokkaasti. Kunhan saan lopullisesti tietää, mitä kaikkia kursseja opetan (vielä se on käsittääkseni hieman epäselvää), aion suunnitella itselleni tarkan aikataulun, jota tulen noudattamaan. Opetus tulee viemään suurimman osan ajastani, mutta tahdon pitää myös AS-tutkimushankettani hengissä. (Etenkin, kun kävin juuri tänään Lastenlinnassa järjestämässä aineistonkeruuasioita, ja kaikki näyttää taas ihan hyvältä! Lisäksi olen luvannut kirjoittaa joitakin artikkeleita, ym.)

Tosi siistiä. Olinkin tässä pari viimeistä päivää jännittänyt aika tavalla, mitenhän tuossa haussa käy (viime yönä nukuinkin siksi aika huonosti). Mukavaa, että saa tällaisen hienon mahdollisuuden. Kiitos.

P.S. Tiedoksi niille kavereilleni, jotka ovat udelleet tulevan palkkani suuruutta: ilmeisesti se tulee olemaan jotain kolmen donitsin luokkaa. Eli aika kivasti. Pitäisköhän mun alkaa harkita joskus muuttamista pois siitä 18 neliön vuokraluukusta…? Hmmm…. No, tarkemmin ajateltuna, emmä taida jaksaa… (Riittävän työlästä, kun pääsee / joutuu vaihtamaan yhden hengen työhuoneeseen toiselle puolelle käytävää.)     

(Klo 20.53): Väliaikatieto biletyksestä: vahva yliannos jätskiä *örgh!* (Ja lisäksi pari lasia punaviiniä.)

To be continued… Siskollani Pauliinalla nimittäin tuntuu menojalka väpättävän pahemman kerran… (what else is new… ;-) Huomenna AION kyllä osallistua ammattinyrkkeilijä Pekka Eskelisen polttarien yhteydessä järjestettävään puistojumppaan Oopperatalon nurtsilla klo 11.00. Tai siis en AIO vaan OSALLISTUN siihen jumppaan. Että sen mukaan bailataan… 

(Klo 4.21): No tota noin… Tuli sittenkin ihan kunnon bileet… Liityin joskus kymmenen aikaan illalla Pauliinan ja tämän työkavereiden seuraan yhteen keskustan baariin. Pauliina oli kuulemma kertonut minusta paljon työkavereilleen, koska minut otettiin vastaan sanoin: "Ai sä olet SE kuuluisa Pauliinan pikkusisko!" Seurueella meni jo siihen aikaan varsin kovaa. Ja siitä meno oikeastaan vain kiihtyi jatkuvasti. Ensin hengasin jonkin aikaa Pauliinan työkavereiden kanssa, mutta lopulta päädyin jotenkin johonkin DI-porukkaan yhteen toiseen baariin. Tällainen baarikokemus oli pitkästä aikaa oikeastaan ihan jees. Ensin tuntui siltä, että "jee, täällähän oikeasti  keskustellaan, ja tämä on kiinnostavaa!", mutta hyvin pian tuli taas esiin baari-iltojen syvin olemus: siellä ISKETÄÄN, ISKETÄÄN ja ISKETÄÄN. Motiiveja on monenlaisia (vakava kumppanin etsintä, yhden yön juttu, puolison pettäminen, jne.). Mutta lopputulos on joka tapauksessa se, että etenkin tietyn kellonajan jälkeen koko baari keskittyy todellakin vain pokaamiseen, joka tapahtuu todella primitiivisin keinoin. Siinä vaiheessa, kun kolme kundia yritti iskeä meitsiä SAMAAN AIKAAN kinastellen minun kuulleni siitä, kuka saa yrittää ja kuka ei, aloin tuntea itseni pelkäksi objektiksi ja päätin häipyä. Mutta no joo, kaikkiaan se oli ihan viihdyttävää. Ei uskoisi äkkiseltään, miten hyvin tohtorin titteli (jonka isosiskoni oli kailottanut koko baarille) vetoaa miehiin. Voin siis erittäin lämpimästi suositella kaikille sinkkunaisille väittelemistä! 😉 Tarjonta baareissa moninkertaistuu hetkessä. Kannattaa kuitenkin varmuuden vuoksi ottaa isosisko mukaan baariin (siskoni oli nimittäin luvannut kuristaa yhden hurjana naistenmiehenä tunnetun charmikkaan ukkomiehen, jos tämä yrittäisi pokata minut!). =DDD Onneksi on isosisko, joka pitää huolta. Pauliina oli kuulemma väitöstilaisuudessanikin meinannut käydä nyrkit pystyssä vastaväittäjäni päälle, kun ranskaa taitamattomasta isosiskosta vaikutti siltä, että pikkusiskoa ahdistellaan…

La 27.6.2009

(Klo 10.16): *Örgh!* Alkoholi on P-A-H-A-S-T-A!!! Voi #¤%&x mikä darra… Karsee olo. Mut aion kyl silti tästä lähteä sinne Oopperatalon nurtsille Pekan puistojumppaan. Pakko mennä. Olen itsekin mainostanut sitä tapahtumaa sen verran, että tahdon ehdottomasti olla paikalla.

Su 28.6.2009

(Klo 18.03): Olin tietenkin eilen siinä puistojumpassa. Se oli ihan S-A-I-R-A-A-N hauska juttu!! Tausta tässä on siis se, että nyrkkeilyseurassamme treenaava ammattilaisnyrkkeilijä ja personal trainer Pekka Eskelinen menee ensi lauantaina naimisiin, ja seuran kundit järjestivät hänelle eilen Vesan (the koutsi & the bestman) johdolla polttarit. Polttariohjelmistoon kuului mm. tuo puistojumppa. Olimme levitelleet ympäri kaupunkia mainoksia ilmaisesta puistojumpasta Oopperatalon nurtsilla. Siitä laitettiin ilmoitus myös Hesarin menovinkkeihin (eikä ilmoituksessa tietenkään mainittu, että kyseessä oli polttaritapahtuma, koska silloin ilmoitusta ei varmaankaan olisi julkaistu, eivätkä ne kaikki vanhemmat tädit ehkä olisi siinä tapauksessa uskaltaneet tulla paikalle… ja kaikki olisi mennyt pieleen). Nyt se onnistui mielestäni melko täydellisesti: paikalle valui pääasiassa vanhempia tätejä jumppatrikoissa ja jumppa-alusta kainalossa, ja porukan eteen ilmestyi sitten Pekka tiukoissa vaaleanpunaisissa trikoissa, kirkkaankeltaisessa naisten jumppapuvussa ja musta rusetti kaulassa. Siis ne niitten muijien ilmeet oli todellakin näkemisenarvoisia!!! Meinasin delata nauruun. =DDDD Lisäksi jumppapaikkamme taustalla kyhättiin jumppatuokiomme aikana lauantaina pidetyn Helsingin Gay Pride -kulkueen kylttejä ym. rekvisiittaa, mikä kohotti entisestään tunnelmaa. 

Ilma oli aamulla melko sateinen, mikä varmaankin vähensi hieman osallistujia. Lopulta paikalle tuli kuitenkin ihan riittävästi väkeä, ja sikäli meillä kävi tuuri, että jumppamme aikana ei enää satanut lainkaan.

Tunnelma jumpan parin ensimmäisen minuutin aikana oli todella mielenkiintoinen. =DDD Ne töölöläistädit näyttivät tosi yllättyneiltä ja jopa paheksuvita ja tuohtuneilta (tyyliin: "Meitä on huijattu!"). Yksi heistä sanoikin ihan suoraan: "Ollaankohan me ollenkaan oikeassa paikassa?!" Mihin Vesa sitten vastasi rauhallisesti ja vakuuttavasti: "Te olette A-I-V-A-N  oikeassa paikassa!" Huomasin, kuinka jotkut tädit harkitsivat miele
ssään häipymistä paikalta, mutta onneksi kukaan ei kehdannut häipyä. Ja lopulta se jumppa onnistui aivan erinomaisesti!! Olen varma, että kaikki olivat siihen tosi tyytyväisiä. Oli myös hauskaa huomata, kuinka ne täditkin vähitellen löysäsivät pipoa ja vaikuttivat positiivisella tavalla huvittuneilta tilanteesta. Kaikki jumppasivat ihan täysillä ja olivat kiinnostuneita Pekan näyttämistä liikkeistä. Aloitimme peruskuntopiirillä, jossa tehtiin vatsalihaksia, punnerruksia, paikallaan juoksua, jne. Sen jälkeen siirryimme pilates-liikkeisiin, joita teimmekin muistaakseni koko loppuajan. Se oli ihan mielettömän antoisaa!! Siis ne pilates-liikkeet ovat ihan MIELETTÖMÄN tehokkaita ja kiinnostavia! Nehän näyttävät sellaiselta rauhalliselta lässytykseltä, mutta kun niitä tekee, huomaa, että ne ovat todella tehokkaita ja ryydyttäviä tehdä. Ne ovat hyvin kokonaisvaltaisia ja ottavat syviin lihaksiin. Lisäksi ne venyttävät kivasti kropan jokaista kohtaa. Jumpasta tuli tosi vetreä ja pirteä olo. (Sen jälkeen ei enää krapulakaan ollenkaan vaivannut.) 

Sain Pekan jumpasta inspiraation alkaa harrastaa pilatesta ihan säännöllisestikin. Siitä olisi varmasti paljon hyötyä (muistaakseni Juusokin on ainakin joskus harrastanut pilatesta ja sanoi siitä olevan hyötyä selkänsä kuntoutuksessa). Täytyy vain katsoa, missä välissä sitä ehtii. Joka tapauksessa aion soveltaa jo tuon eilisen puistojumpan perusteella meidän aikidotreeneihin jonkun pilates-kuntopiirin, joka voi toimia vaihtoehtona perinteiselle kuntopiirille ja/tai loikille ja pompuille, joita olemme viime aikana tehneet aika paljon.