Olen landella Sulkavalla 4.-7.8.2009. Otan sinne jonkin verran töitä mukaan, mutta nettiin en luultavasti pääse lainkaan (/*niisk*/). Tarvittaessa minua voi yrittää tavoittaa kännykästä.
Tuosta aitan vierestä lähtee meikäläisen lenkkipolku ja krossailurata… (/*aaaahhh…*/)
Su 9.8.2009
(Klo 17.32): Landereissu meni ihan kivasti. Lenkkeilyä, mönkijäkrossailua, uintia ja rantasaunailua… Roope (11 v.) ja Ronja (7 v.) pitivät huolen siitä, että talolla ollessa mitään maaseudun rauhaa ei oikeastaan ollut. Siis niillä kahdella on ihan käsittämättömän paljon virtaa! Ihan järjetön sähellys, kohellus ja möykkä ihan koko ajan. Mutta oli tietenkin silti tosi mukavaa, että hekin olivat siellä.
Reissu alkoi suurella säikähdyksellä, kun kävimme hakemassa Mummon kirkonkylältä Viitaharjuun. Mummo (91 vee) oli tohkeissaan vieraista ja lähti ilmeisesti hieman hätiköiden peruuttamaan rollaattorinsa kanssa keittiössä. Istuin toisella puolella pöytää ja näin, kun hän yhtäkkiä lähti kaatumaan takaperin takaraivo edellä kohti tiskipöydän reunaa… Se oli ihan järkyttävän kamala näky! Enkä ehtinyt tehdä muuta kuin pompata ylös ja kiljua kauhuissani (en edes tiennyt, että minusta lähtee sellainenkin ääni), koska olin siis väärällä puolella pöytää. Onneksi Mummon refleksit pelaavat edelleen korkeasta iästä huolimatta: hän ehti nimittäin kaatuessaan vetää itseään hieman kasaan siten, että pää meni juuri ja juuri ohi tiskipöydästä. Hän löi päänsä vain lattiaan, mikä oli huomattavasti pienempi paha kuin tiskipöydän reuna. Lopulta hänelle ei sattunut juuri mitään. Hän onnistui ilmeisesti ainakin osittain puhtaalla onnella kaatumaan siten, että mitään pahempia kolhuja ei tullut. Huh! En enää koskaan tahdo nähdä vastaavaa tilannetta uudestaan.
Torstai-iltana kävimme kylässä Kemppalassa, joka on eräs maatila Rantasalmella, kymmenkunta kilsaa Viitaharjusta. Kemppalan isäntä, Oiva, on muistaakseni mutsin serkku. Kemppaisilla on hauska koira, joka on suomenajokoiran ja suomenpystykorvan sekoitus. Se on oikeasti aika hassu yhdistelmä! =D Lopputulos on niin kuin suomenajokoira, jolla on kellertävää väriä naamassa ja vähän pystykorvamainen rakenne.
Roope aikoo muuten aloittaa tulevalla viikolla aikidon. Tsemppiä vaan Keravan Sandokai sen junnun kanssa! (21 vuotta sitten meitsi, ja nyt pieni Moopis… /*niisk*/) Oikeastaan luulen, että esim. nyrkkeily, taekwondo tai parkour voisi sopia Roopen luonteelle paremmin kuin aikido, mutta tietysti olen tosi tyytyväinen, että hän on täysin oma-aloitteisesti päättänyt vakaasti aloittaa nimenomaan aikidon. Olen luvannut ostaa hänelle treenipuvun, jos hän päättää vielä muutaman viikon päästä jatkaa harjoittelua. Ihan aluksi hän voi käyttää jotakin minun vanhaa junnupukuani.
Paluumatka sujui huomattavasti rauhallisemmin kuin menomatka, koska matkustin yksin bussilla. Siten matka oikeastaan taittui yllättävänkin nopeasti ja vaivattomasti. Landella oli mukava käydä, mutta jälleen kerran tuntui tosi helpottavalta, kun bussin ikkunasta alkoi häämöttää Töölönlahti. Jess! Kaupunki! I'm back! Suuntasin saman tien tyytyväisenä yliopistolle uudelle työhuoneelleni. Tietokone! Sähköpostivyöry! Papereita! Kirjoja! Ihanan rauhallista! Kivaa!!