Juniorileiri Vantaalla 26.9.2009

Ohjaan Antti Pekkarisen kanssa aikidon juniorileirin Vantaan Rajatorpassa lauantaina 26.9.2009. Leirin järjestää Vantaan Jukara ry.

La 26.9.2009

(Klo 23.03): Leiri meni ihan kivasti. Leirin vetäminen Antin kanssa oli loistava idea. On huomattavasti rennompaa vetää leiri jonkun kanssa kuin yksin. Pystyimme vuorottelemaan siten, että toinen veti alkuverryttelyn ja ukemit, sitten toinen veti tekniikat, ja loppuverryttelyn ja -leikkien ajaksi vaihdoimme taas vetäjää. Tietenkin olimme kumpikin koko ajan paikalla. Lisäksi paikalla oli kolme apuohjaajaa. Junnuja oli yhteensä 22, ja he tulivat kahdesta eri seurasta: Jukarasta (järjestävästä seurasta) sekä Meido-kanista (Helsingistä).

Hyökkäysmuotoina vedimme katateryotedoria ja ushirowaza ryotedoria. Olimme yllättyneitä siitä, kuinka hyvin junnut pärjäsivät. He jaksoivat keskittyä yllättävän hyvin ja pystyivät omaksumaan niinkin vaikeat tekniikat (ikäänsä nähden) todella hienosti. Tuntui todellakin siltä, että olimme vetämässä aikidoleiriä emmekä mitään jumppakerhoa / ohjattua lauantaipäivähoitoa lapsille (toisinaan junnutreenejä vetäessä saattaa nimittäin olla sellainen fiilis…). Lopuksi Antti veti jopa ushiroryokatadori aikiotoshia, ja sekin sujui monilta pieniltäkin junnuilta ihan kivasti.

Tekniikoiden lisäksi vedimme tietenkin jonkin verran yleiskuntoharjoitteita (juoksemista, pomppimista, lihaskuntoliikkeitä, jne.), kehonhallintaliikkeitä (kärrynpyöriä, krokotiilikävelyä, mittarimatokävelyä, gorillakävelyä, jänisloikkia, ompelukonekävelyä, rapukävelyä, jne.) ja ukemeita. Antilla oli mielestäni joitakin tosi hyviä ukemi-harjoitteita. Täytyy pistää ne korvan taakse. Antti tajusi myös vetää perusväistöjen lisäksi sellaisia Bruno-tyyppisiä taisabakeja, joissa pyörähdettiinkin kokonaan ympäri ja eteen jäi joko etukäden tai takakäden puoleinen jalka, välillä pyörähdettiin vain 90 astetta, jne. Ne olivat junnuille tosi hyviä koordinaatioharjoitteita ja myös tiputtivat heidät kivasti maan pinnalle (koska useinhan kaikki kuvittelevat jo osaavansa taisabakin ja pitävät niiden harjoittelemista tylsänä… karisee äkkiä luulot, kun yrittää niitä Bruno-tyyppisiä pyörähdyksiä… 😉 Tässä kuvassa Antti näyttää kärrynpyöräharjoitetta ensimmäisten treenien alkuverryttelyssä.

Leikkeinä otimme mm. shikko-polttista, viestikilpailuja, tikkua ja limaa, toffeeta, jne. Leikit ovat tietenkin aina se osuus, josta valtaosa junnuista pitää kaikkein eniten, mutta oli siis suorastaan yllättävää, kuinka kiinnostuneita he olivat myös tekniikoista.

Leiri oli siis oikein positiivinen kokemus. Tietenkään tällaisten tapahtumien vetäminen ei ole minulle enää mikään kovin uusi ja mullistava elämys, mutta kyllä niistä silti useimmiten saa paljon irti. On kannustavaa nähdä innostuneita junnuja. Kaikki on vielä heille jotenkin niin uutta ja ihmeellistä, ja he tuntuvat olevan täysillä läsnä juuri siinä hetkessä (me aikuisethan olemme usein niin kalenteriorientoituneita, että unohdamme meneillään olevan hetken ja olemme liikaa läsnä vain kalenteriemme sivuilla; minä ainakin saan useinkin nykyään itseni kiinni siitä, että olen poissa paikalta omasta elämästäni).

Yhden junnun isä lähetti minulle kuvia leiristä (ks. sivun yläosassa oleva kuva sekä Antin kärrynpyöräkuva). Hän kertoi samalla ainakin oman poikansa pitäneen kovasti leiristä. Poika oli kuulemma sanonut heti autossa innoissaan: "Vau! Noi tekniikat OIKEESTI TOIMII!!" =)

Näköjään nykyään ei ole enää sellaista päivää, että ei olisi joku paikka kipeänä: tänään minulla oli niskat ihan totaalisen jumissa. En ole ihan varma, mistä se johtuu, mutta luulen sen johtuvan eilisistä iltaunistani. Tulin nimittäin eilen tosi väsyneenä duunista kotiin, koska olin pahoissa univeloissa (ei tästä tämän enempää tässä…), ja tein taas kuuluisan "tainnutettu kalkkuna -imitaationi": suljin kämpän ulko-oven, tiputin treenikassin lattialle ja rojahdin saman tien ulkovaatteet päällä selälleen sohvalle. En muista sitä hetkeä, kun selkäni kosketti sohvaa. Luultavasti olin silloin jo täydessä unessa. Neljä ja puoli tuntia myöhemmin heräsin sohvalta siten, että pääni retkotti laidan yli ja olin muutenkin ihan kummallisessa asennossa. Luulen, että se niskakipu tuli siitä… Tänä aamuna niskat olivat ihan SIKAkipeät. Oli tosi vaikeaa kääntää päätä. On varmaan pakko jossain vaiheessa investoida vähän aikaa siihen, että raahaan itseni johonkin hierontaan.