Olen Pascal Guilleminin ohjaamalla aikidoleirillä Joensuussa 16.-18.10.2009.
Pe 16.10.2009
(Klo 22.46 Joensuussa): Lensin alkuillasta Pascalin kanssa yhtä matkaa Helsingistä tänne Joensuuhun. Helsinki-Vantaa oli tänään AIVAN täynnä porukkaa. Ihan hirveä jono joka paikassa. Muuten matka meni ihan kivasti. Oli kiva nähdä Pascalia taas pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia. Pascalilla on taas ranne hajalla. Hän joutuu luultavasti leikkauttamaan sen ja joutuu vetämään jotain kolmiolääkkeitä kipuun, jotta pystyy nukkumaan. (What else is new?) Sain myös kuulla, että Micheline on minulle niitissä siitä, että en hakeutunut treenaamaan kertaakaan hänen kanssaan Roquebrunen kesäleirillä (siitä yksinkertaisesta syystä, että hän sattui olemaan koko ajan toisessa päässä sitä älyttömän suurta salia, eikä hän sitä paitsi ollut paikalla kuin muutamassa treenissä). Voi olla, että myös unohdin/en jaksanut viime kesänä vaivata riittävästi mieltäni sillä, että Ranskassa pitäisi aina joka hemmetin aamu muistaa kiertää kaikki tutut ja puolitutut läpi, antaa poskisuudelmia, kysellä kuulumisia, jne. Ja vaikka näkisi saman tyypin sadatta kertaa samana päivänä, pitää aina muistaa moikata uudestaan ja hymyillä teatraalisesti. Ja ehkä minun olisi pitänyt muistaa mainita hänelle, että en olisi paikalla enää leirin toista viikkoa (olin Roquebrunessä viime kesänä vain viikon, koska olin jo ollut Paten leirillä Bretagnessa viikon ennen sitä, ja koska oli kiire töihin). No, mut ei voi mitään. Ei jaksa stressata tällaisilla asioilla.
Leirin aloitustreeni oli tosi kiinnostava. Pascal käsitteli samankaltaista taloudellisuuden periaatetta kuin Bruno viime keväänä. Siirryttiin uken taakse mahdollisimman pienellä liikkeellä pysyen koko ajan mahdollisimman lähellä häntä. Tästä seuraa luonnollisesti nopea heitto, jossa ei ole mitään ylimääräistä. Tällä periaatteella teimme paljon iriminagea sekä jonkin verran shihonagea ja kotegaeshia. Koko treeni koostui pelkistä heitoista. Se oli suhteellisen rankkaa, mutta ei nyt ihan tappavaa kuitenkaan, koska Pascal osaa rytmittää treeninsä tosi hyvin. Fiilis oli tosi jees. Oli mukavaa päästä treenaamaan, ja opin tosi paljon. Tällaisilta leireiltä saa tosi paljon uusia ideoita tuleviin omiin treeneihimme. Se motivoi minua ehkäpä eniten käymään näillä leireillä nykyään (joskin on tietenkin myös mukavaa päästä treenaamaan ja tavata tuttuja).
Treenien jälkeen kävimme Eddien, Juhanin ja Tonin kanssa syömässä Pascalin hotellilla. Sitten tulimme Tonin kanssa tänne Juhanin luo yöksi. Täytyy toivoa, että nukun ensi yönä edes siedettävästi, koska huomisesta tulee taas pitkä päivä. Olen viime aikoina nukkunut keskimäärin joko surkeasti tai todella surkeasti.
La 17.10.2009
(Klo 22.03): Olipas pitkä päivä. Nukuin onneksi (vaihteeksi) ihan hyvin viime yönä. Treenit olivat taas tosi kiinnostavia. Jatkoimme taas samaa taloudellisuuden periaatetta. Käytännössä tämä toteutettiin useimmiten siten, että siirtymävaiheessa toisen jalan kantapäätä ei viety maahan, ja jalat jäivät tavallaan ristiin. Tekniikoina teimme mm. iriminagea, kotegaeshia ja shihonagea sekä jännä ukiotoshin muoto. Treenit olivat siis tänäänkin vahvasti heittopainoitteisia. Tokan treenin alussa tehtiin kuitenkin myös jonkin aikaa ikkyota. Tahti oli intensiivinen mutta ei kuitenkaan mitenkään tappavan ryydyttävä. Pascalin taito rytmittää treenit on todellakin huomattavan hyvä. Olin myös iloinen siitä, että Pascal puhui välillä englantiakin. Tulkkasin ehkä 3/4 hänen puheestaan, mutta en siis kuitenkaan aivan kaikkea, koska välillä hän puhui ihan vapaaehtoisesti englantia. Se oli minun kannaltani tosi jees, koska siten pystyin hetken huilimaan, ja kaiken lisäksi hän osasi selittää ne asiat englanniksi todella hyvin.
Toisten treenien jälkeen menimme yhden koulun jumppasaliin pelaamaan sählyä. Se oli ihan kivaa. Aluksi tuntui rentouttavalta hölkätä pallon perässä ympäri salia, mutta kun sitä ryntäilyä kesti tunnin, loppuajasta se alkoi tuntua aika ryydyttävältä. Mielestäni se oli rankkaa myös siksi, että pelissä pitää yrittää koko ajan pysyä tarkkaavaisena. Loppuajasta ei olisi oikein enää jaksanut keskittyä. Anyway, se oli ihan mukavaa liikkumista ja vaihtelua tatami-treenaamiselle. Tällä kertaa kukaan ei edes ilmeisesti telonut itseään, ainakaan pahasti.
Pelin jälkeen menimme Raxiin syömään. Olimme siellä aika pitkään, ja tuli taas syötyä aivan liikaa, kuten aina vastaavissa tilanteissa. Meitä oli siellä iso porukka, ja keskustelu oli äänekästä. Aloin vähitellen tuntea itseni hieman väsyneeksi ja aloin vaipua omiin ajatuksiini. Sapuskan jälkeen palasimme tänne Juhanin luo ja toimme samalla Pascalinkin tänne saunomaan. (Pascal kysyi minulta autossa: “Onko se sekasauna?” Vastasin: “Ei.” =D Se oli lyhyt keskustelu.) Saunan jälkeen tuli mukavan raukea olo. Luulen, että nukun ensi yönäkin hyvin. Täällä Juhanin talossa on mukavan hiljaista. Omassa kämpässäni on usein jonkin verran meteliä öisin. Olen niin tottunut siihen, että en oikeastaan edes kiinnitä siihen huomiota, mutta kun kerran nukkuu jossakin ihan hiljaisessa paikassa, huomaa heti eron.
Su 18.10.2009
(Klo 23.20): Leirin viimeinenkin päivä meni ihan mukavasti. Nukuin viime yönäkin hyvin. Olen siis nukkunut kaksi yötä putkeen hyvin. Tosi poikkeuksellista. Treenit kestivät tänään kaksi tuntia, mikä oli minusta jees. Joskushan leirien sunnuntaitreenit saattavat kestää kaksi ja puoli tai kolmekin tuntia, mikä on pelkästään treenaamisenkin kannalta rankkaa, puhumattakaan sitten siitä, että sekä tulkkaa että treenaa. Olen usein ollut viime aikoina sunnuntaisin tällaisilla vastaavilla leireillä ihan hermoromahduksen partaalla, koska tulkkaaminen on alkanut tuntua loppuajasta niin rankalta. Tällä kertaa en missään vaiheessa ollut ihan hermot riekaleina. Tänään aloin olla hieman väsynyt ja ärtynyt loppuajasta (tyyliin viimeiset puoli tuntia), mutta se oli kuitenkin ihan siedettävää, koska tiesin, että treeniä ei ollut enää paljon jäljellä. On ihan eri asia tulkata kahden tunnin treeni kuin 2,5 tai kolmen tunnin treeni. Urakkaa helpotti selvästi myös se, että eilen kummatkin lajitreenit kestivät vain 1,5 tuntia. Lisäksi eilen Pascal puhui välillä englantiakin. Tänään hän puhui ranskaa melkein koko ajan. Anyway, tulkkaaminen yhdistettynä treenaamiseen on aina väkisinkin rankkaa, jos sitä kestää kokonaisen viikonlopun, mutta tällä kertaa se sujui kuitenkin ihan siedettävästi. Jos olisin tahtonut välttyä kokonaan uupumiselta, olisin voinut lähteä leiriltä pois jo eilen illalla, mutta silloin olisin tietysti missannut tämän päivän treenin, mikä olisi ollut vähän harmi.
Jatkoimme tänään edelleen saman taloudellisuuden idean kehittelemistä. Lähes koko treeni oli jälleen heittotekniikoita. Treeni oli fyysisesti melko rankka, etenkin loppua kohti. Jaksoin kuitenkin ihan hyvin. Hieman kuntoani tosin laskee edelleen flunssa, jonka sairastin viime viikolla. Hengittäminen tuntuu edelleen hieman raskaalta sen takia, ja keuhkoista kuuluu pientä krohinaa. Anyway, muuten olen juuri nyt fyysisesti ihan ok. Ei siis ole mitään vammoja, niveltulehduksia, tms. Sain tosin tänään Pascalin käden IHAN TÄYSIÄ ohimoon, kun hän näytti minulle tenchinagen sisäänmenoa, enkä odottanut, että hän yhtäkkiä tekisikin heiton loppuun asti. En siis ollut ollenkaan varautunut lähtemään heittoon, joten Pascalin heittokäsi jysähti ihan täysiä suoraan vastapalloon. Silmissä näkyi tähtiä ja kuului pikkulintujen iloista laulua… Jonkin aikaa jyskytti sen jälkeen päässä, mutta aika nopeasti se sitten kuitenkin meni ohi.
Sisällöllisesti leiri oli hyvin antoisa. Pascal opetti paljon tosi kiinnostavia muotoja, joita on varmasti tosi hauskaa vetää omassa seurassa. Mahdollisesti voin sitten jälleen kehitellä niiden pohjalta joitakin omia sovelluksia. Taso leirillä oli hyvä, joten siellä pääsi tosi kivasti treenaamaan. Eniten treenasin varmaankin Antin kanssa, kuten tavallista. Mutta jonkin verran tuli kyllä treenattua ihan uusienkin ihmisten kanssa. Joensuussa on paljon uusia nuoria harjoittelijoita, joiden kanssa on mielestäni oikein mukavaa harjoitella. He liikkuvat hyvin ja ovat innokkaita oppimaan. Omasta seurastamme paikalla oli lisäkseni Antti, Suski ja Elsa. Oli tosi mukavaa, että Suski ja Elsakin pääsivät paikalle. Tietenkin treenasin melko paljon heidänkin kanssaan. Ainokin olisi tullut, mutta hän sairastui (mikä on tosi epätavallista, koska Ainohan ei tunnetusti ole koskaan kipeä). Pascal kävi neuvomassa minua tosi paljon. Oikeastaan voi sanoa, että hän kävi yksityisesti opettamassa minulle lähes jokaisen tekniikan ja heitteli minua siinä samalla. Ei siis mitään valittamista siinä suhteessa. Leiri oli sisällöllisesti hyvin kiinnostava, ja lisäksi sain jatkuvasti yksityisopetusta.
Paluumatka sujui hyvin. Nukahdin lentsikkaan. Kotona otin vielä parin tunnin päikkärit. Oli ihan järjetön nälkä koko illan. Sen, mitä olen nukkumiselta ehtinyt, olen lähinnä juossut pyykkikoneen ja jääkaapin väliä. On edelleenkin melko ryytynyt olo, mutta ihan positiivisella tavalla.