Ke 28.10.2009
Vedin tänään perinteiset "ystävyystreenit" Tikkurilan urheilutalolla toimivassa Akari ry:ssä. Olin mukana perustamassa Miran kanssa seuraa Tikkurilaan vuonna 1998. Olimme treenanneet monta vuotta yhdessä Keravalla, ja Mira alkoi vähitellen suunnitella oman seuran perustamista. Minullakin oli käynyt mielessä, että Tikkurila olisi hyvä paikka perustaa seura. Tuumasta toimeen. Miran ja minun lisäksi mukana olivat Heikki (ex-kihlattuni vuosien takaa) sekä Laisin Tuula. Pari vuotta myöhemmin minä päätin perustaa oman seurani Myllypuroon ja Heikki Tapiolaan.
Muutama vuosi sitten Mira sai idean, että voisimme alkaa pitää "ystävyysharjoituksia" pari kertaa kaudessa. Innostuin heti Miran ajatuksesta, ja se osoittautuikin erittäin toimivaksi. Täten seurojemme jäsenet pääsevät harjoittelemaan yhdessä ja saavat oppia toisen seuran pääohjaajalta. Samalla tietenkin minä ja Mira näemme toisiamme ja pääsemme osallistumaan toistemme harjoituksiin.
Kuten yleensäkin, Tikkurilassa oli tosi kiva vetää treenit. Siellä on aina mukavasti väkeä paikalla (tänäänkin oli parikymmentä), ja taso oli mielestäni tosi hyvä. Olen aina yhtä vaikuttunut siitä, kuinka hyvin kaikki osaavat siellä pitää kontaktin. Kaikki tuntuvat olevan siellä samanaikaisesti sekä rentoja, herkkiä että sopivalla tavalla painavia. En tajua, miten Mira on saanut sellaisen fiiliksen siirrettyä kaikille oppilailleen. Odotamme innolla sitä, kun Mira vierailee Finn-Aikissa parin viikon päästä.
Lainaan tähän vielä Akarin sivuilta Miran kirjoituksen, joka on auttanut minua paljon eri tilanteissa (olen muistaakseni lainannut sen tähän blogiin aiemminkin, mutta se on niin hyvä, että se kannattaa lainata uudestaankin):
"Työparini, ystäväni yritti saada minut uudenlaisiin työtehtäviin. Itse en kokenut olevani siihen valmis ja koin asian painostuksena. Asia ärsytti minua ja mietin miksi ihmeessä hän haluaa minut siihen. Kului muutama päivä, ja eräänä aamuna kun tulin töihin huomasin, ettei työparini halunnut muuta kuin tukea minua työtehtävissäni. Ihmettelin, miksi en huomannut tätä heti aluksi ja ajattelin, että olin ollut liian 'itsessäni'. Kun nyt pystyin astumaan itsestäni ulos ja tarkastelemaan tilannetta ulkoapäin, koin asian aivan uusin silmin ilman että omat tunteet häiritsivät havaintokykyä.
Aloitin aikidoharjoitteluni syksyllä 1972. Opettajani oli silloin Ichimura Sensei. Harjoittelu oli fyysisesti kovaa, mutta oli myös paljon henkisiä harjoituksia. Esimerkiksi meidän piti pyrkiä kuvittelemaan itseämme oman kehomme ulkopuolella. Istuimme seizassa, tai seistiin, silmät kiinni ja kuviteltiin miten jokin tekniikka suoritettiin. Myös harjoiteltiin mietiskelyä, seizassa silmät kiinni, jossa meidän tulisi katsoa itseämme ulkoapäin. Kyky nähdä itseään ulkopuolelta on varmasti tervettä monessa tilanteessa. Silloin häviää liiallinen ego ja asiat saavat toisenlaisen merkityksen."
— Miranda Saarentaus (lainattu Akari ry:n kotisivuilta)