Uusi viikko, uudet kujeet

Ti 8.12.2009

(Klo 20.56 työhuoneella): Palasin juuri nyrkkeilytreeneistä tänne työhuoneelle ja sain inspiraation kirjoittaa muutaman sanan tänne blogiin. Ensinnäkin tajusin tänään, että vaikka teenkin paljon töitä toimistossa, niin siltikin arkeni on itse asiassa aika monipuolista tällä hetkellä.

Tämäkin päivä alkoi nimittäin niin, että Tung veti akrobatiatreenit Finn-Aikissa alkaen klo 7.15. Olimme Myllyn voimistelusalin permannolla ja harjoittelimme siellä mm. etuperin volttia. Se oli ihan SAIRAAN siistiä! Ensin teimme erilaisia ponnistus- ja tekniikkaharjoitteita, ja sen jälkeen aloimme pomppia sellaisen pienen ponnahduslaudan päältä patjalle. Siis vitsit, että oli ihan mielettömän kivaa!!! Silloin, kun vauhti ja pomppu sattuivat kohdalleen, siitä ponnahduslaudasta sai tosi lennokkaan lähdön (saa paljon paremman fiiliksen kuin tatamilta ponnistaessa). Sitten vain ilmassa kerälle ja ympäri. Kaikkein vaikeinta oli hallittu alastulo. Jotkut yritykset menivät ihan päin haitaria. Useimmiten en saanut kerää ajoissa auki, ja jysähdin siksi alas kuin pommi, tai sitten liike meni yli. Esim. kerran, kun tehtävänämme oli yrittää tehdä ukemi heti voltin perään, aloin ilmeisesti ajatella ukemia jo vähän liian aikaisin sillä seurauksella, että laskeuduin voltista suoraan turvalleni sille patjalle ja valuin sitten sieltä permannolle kuin joku limaklöntti ("Okei… TÄÄ yritys ei varmaan mennyt IHAN putkeen…"). Yhden kerran olin sitten saanut tosi onnistuneen vauhdin ja pompun, ja lensin siksi tosi korkealle suoraan ylöspäin (jihuu!!! I'm flying, I'm flying!) ja tipuin melkein suoraan jaloilleni alas. En kuitenkaan ollut osannut odottaa sellaista alastuloa, koska olin jo tottunut laskeutumaan jokin muu ruumiinosa kuin jalat edellä. Jalka taittui siksi jotenkin tosi kummallisesti alle. Jos siinä ei olisi ollut sitä patjaa alla, olisi varmaan mennyt sekä nilkka että polvi. Mutta onneksi siis oli se patja. Anyway, se oli onnistunein yritykseni, koska kaikki muut osat paitsi alastulo onnistuivat. Oli siis aivan loistavat treenit! Ihan järjettömän hauskaa.

Sainkin noista tämän aamun treeneistä sellaisen idean, että voisinkin sitten siinä mun ja Juuson leffassa yrittää mennä sen yhden matalan aidan yli voltilla enkä puolivoltilla. Joooo!!! Volttihan ei nimittäin ole olkapäille yhtään vaarallinen, kun taas puolivoltti tuntuu olevan (koska en saa vasenta kättäni ihan suoraksi ylös, ja se on tosi heikko heti, kun joudun nostamaan sen pääni yläpuolelle). Ennen olkapääleikkauksia pystyin tekemään puolivoltin ilman mitään ongelmia (opin sen jo joskus välitunnilla ala-asteella… en oikeastaan enää muista, mistä sain silloin yhtäkkiä idean sen kokeilemiseen paljaalla asvaltilla… luultavasti siellä oli jotain poikia katsomassa, tms. ;;;-) Mutta täytyy kai antaa periksi sille, että ihan kaikkea ei enää pysty mm. olkapäävammojen takia tekemään. Siksihän lopetin judonkin.

Päivä meni töissä, ja illalla menin sitten nyrkkeilytreeneihin. Otin taas muutaman erän sparria. Vaikka emme ottaneet ollenkaan kovaa, on aina jotenkin vähän extreme-fiilis heilua kehässä hanskat kädessä. Se on jotenkin niin hirveän intensiivistä, sekä fyysisesti että henkisesti. Tarkkaavaisuus ei voi kadota hetkeksikään, tai heti törmää nyrkkiin (törmää tosin muutenkin välillä). Muutaman erän jälkeen on aina ihan hiestä  märkä.

En malta olla vielä mainitsematta, että kaiken lisäksi minut kutsuttiin tänään Norrköpingiin vetämään aikidoleiriä! Menen sinne joskus ensi keväänä. Olipas yllättävää. En osannut ollenkaan odottaa moista. Tunnen kyllä paikallisen ohjaajan, Mathias Bäckin, mutta en kovin hyvin, enkä ollenkaan tiedä, mistä hän on saanut päähänsä kutsua minut sinne. No, sama se. Se onkin sitten ensimmäinen kerta, kun ohjaan leiriä ulkomailla. Ihan hienoa tietysti.     

Ke 9.12.2009

Siskonpoikani, Roope, suoritti tänään I keltaisen natsan aikidossa. JEEEE!!! Onneksi olkoon Moopis! (*/niisk!*/) Täytyykin muistaa varoa Roopea tästä lähtien, kun hänellä kerran on jo peräti yksi keltainen natsa aikidossa… 😉 (I keltainen natsa on aikidon alin junnuvyöarvo. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että valkoiseen vyöhön saa yhden keltaisen natsan kumpaankin päähän.)

En muista enää ollenkaan omaa I keltaisen natsan koettani. Olen unohtanut sen täysin. Suoritin sen joka tapauksessa syksyllä 1988 samassa seurassa, samassa salissa ja vieläpä samassa treenipuvussakin kuin Roope tänään!

Siskoni, Pauliina, otti Roopen graduoinnista tuon yllä olevan kuvan. Roope on siinä se pitkätukka, joka tekee ikkyota ilmeisesti kaverilleen Arvidille. Totta puhuakseni tuo asento ei näytä ihan oikeaoppiselta, mutta ei sen tietenkään tarvitsekaan vielä olla tuossa vaiheessa. Kunhan menee liike vähän sinne päin. En muuten tajua, miksi Roopen piti värjätä tukka mustaksi… (/*huokaus*/) Mitähän järkeä siinäkin oli…? 😉