Pe 18.12.2009 (muokattu ma 21.12 klo 20.55)
Eräät viimeaikaiset tapahtumat ovat saaneet minut miettimään, mikä on aggressiivisuuden sija aikidossa? Minusta se ei kuulu sinne. Aikidoharjoitukset eivät ole oikea paikka omien sisäisten aggressioiden purkamiseen. Siitä voi tulla pahaa jälkeä, eikä se sovi mielestäni lajin luonteeseen muutenkaan. Mielestäni toista ihmistä täytyy kunnioittaa sen verran, että häneen ei pureta aggressioita ainakaan harjoitustilanteessa. Harjoituskumppanit saattavat siten loppua aika pian kesken. Jos tahtoo purkaa aggressioitaan, täytyy mennä hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä, tms. Ei sitä voi toiseen ihmiseen suunnata, ainakaan aikidossa. Jokin muu laji sopii siihen varmasti paremmin ja turvallisemmin (esim. vapaaottelu, judo, nyrkkeily, tms.). Aikidotekniikat ovat sellaisia, että niihin aggressiivisuus ei vain sovi, koska silloin nivelet paukkuvat varmasti, ja heitoista voi tulla päälleen tai niskoilleen alas. Kuten Rémi Delcos osuvasti totesi: "Aikidossa harjoitellaan vahvaa mutta tyyntä mieltä". Olen hänen kanssaan aivan samaa mieltä. Aggressiivisuus ei saisi päästä pintaan silloinkaan, kun harjoitellaan fyysisesti ja tehokkaasti.
Täytyy myös osata suhteuttaa oman hyökkäyksen voima sekä omaan tasoon että toisen tasoon. Jos hyökkää täysiä toiselle, toisen on silloin useimmiten pakko tehdä tekniikkakin täysiä. Se on eräänlaista toisen haastamista. Silloin täytyy miettiä, onko itse valmis ottamaan vastaan sen, mikä on toisen 'täysiä'… Minä esim. kerran joskus 15-vuotiaana hyökkäsin Christian Tissier'lle ihan täysiä (joskin täysin sinisilmäisesti, koska olin niin innoissani), ja lensin saman tien suoraan turvalleni maahan. Opin silloin, että täytyy aina miettiä, kenelle itsellä on varaa hyökätä täysiä ja kenelle ei. (Ja tarkoitan tässä sanalla 'täysiä' nimenomaan sellaista hallitsematonta räkähyökkäystä, joka pursuaa aggressiota. Hyvä, voimakas, hallittu ja täsmällinen hyökkäys on sitten tietenkin asia erikseen. Sellaiset hyökkäykset auttavat edistymään.) Tässä pätee tavallaan sama kuin siinä, mitä kutsun v****ilun kultaiseksi säännöksi: jos v****ilee, täytyy tietää, KENELLE v****ilee.
Jos esim. minä ja Juuso tai minä ja Antti teemme joskus hetkittäin keskenämme 'täysiä' ja kokeilemme kaikenlaista, niin se on aivan eri asia kuin esim. se, että minä ja joku minua 10 vuotta nuorempi ja kokemattomampi oppilas teemme keskenämme täysiä. Jälkimmäisessä tapauksessa turvallisuusriskit ovat ihan hirvittävän paljon suuremmat. Olen päättänyt, että en tahdo tehdä niin missään olosuhteissa. Se on liian vaarallista, enkä tahdo satuttaa ketään. Jos koen, että jonkun oppilaani hyökkäys on liian aggressiivinen ja hallitsematon, kieltäydyn tekemästä siihen tekniikkaa. Jään vaikka sitten itse sen alle. (Joka tapauksessa kaikki oppilaani ovat minulle tärkeitä, tahtoivatpa he olla minua kohtaan aggressiivisia tai eivät.)
Kavereiden keskenhän saa kokeilla mitä lystää, jos kumpikin on asiasta yhtä mieltä, mutta silloinkaan sitä ei mielestäni saisi tehdä ohjatuissa treeneissä. Ohjatuissa treeneissä täytyy mielestäni harjoitella yksinomaan ohjaajan osoittamalla tavalla. Jos se tapa ei kiinnosta, on yksinkertaisesti väärässä paikassa.
Aggressiiviset räkähyökkäykset ovat mielestäni aikidossa toisen kunnioituksen kannalta suunnilleen sama asia kuin se, että sylkisi toista kasvoille. Harjoituskumppanille täytyy antaa hyvä, selkeä ja kontrolloitu hyökkäys, johon hän pystyy harjoittelemaan mahdollisimman puhdasta tekniikkaa aikidon periaatteiden mukaisesti. Räkähyökkäys generoi räkätekniikkaa, eikä se ole tarkoitus.
Jos tahtoo nähdä, toimiiko tekniikka OIKEASTI, täytyy mennä nakkikioskille aukomaan ihmisille päätä ja katsoa, mitä tapahtuu. (En siis kuitenkaan millään tavalla suosittele sitä kenellekään, enkä ole koskaan itse niin toiminut! 😉 Harjoitustilannehan on aina keinotekoinen tilanne, jossa ei joka tapauksessa koskaan ole ns. "kaikki keinot käytössä". Siksi harjoitustilanteita on mielestäni aivan turha tehdä vaarallisiksi ja epämukaviksi siten, että alkaa haastaa toista.
Matsilajeissahan voidaan kokeilla tekniikan toimivuutta ottelutilanteessa, mutta vain lajin sääntöjen sallimissa rajoissa (esim. nyrkkeilyssähän saa ottelutilanteessa lyödä toista niin kovaa kuin tahtoo, mutta käsissä on hanskat ja päällä on myös muita suojuksia, ja tuomari katkaisee ottelun heti, kun se alkaa näyttää liian vaaralliselta). Aikidossa ei matsata, joten kaikki sellainen on joka tapauksessa lajin hengen vastaista.
(Päätin tietyistä syistä poistaa tästä merkinnästä kaikki kommentit. Valitan. Kiitos kuitenkin kaikille hyvistä kommenteista!)
Comments
8 responses to “Aggressiivisuus aikidossa?”
Mielenkiintoista. Onneksi ei ole omalle kohdalle osunut montaa kertaa tuollaista, mutta aikamoinen kilpailu siitä tavallaan syntyy (ainakin jos on yhtä itsepäinen kuin minä) Jossain leirillä pari kertaa oli tyyppi, joka kivikasvoisena veteli niin täysiä lyöntejä läpi, että hiukka sapetti…
Vielä enemmän nyppii tyypit, jotka ei himmaile, vaikka sitä kohteliaasti pyytää. Ei se ole heikkouden merkki tehdä rauhallisesti. Ainakaan mielestäni. Varsinkin vaikeampia tekniikoita ei ole mitään mieltä lähteä repimään veren maku suussa, kun ei monesti edes ymmärrä tekniikan perusmekaniikkaa. Nimim. polvileikkaukseen joutunut…
Mielestäni pahempaa halveksuntaa ei harjoituskumppaniaan kohtaan voi osoittaa. Mistä lähtien yhteisymmärrystä ja hyvää henkeä on tuotettu halveksumalla ja alistamalla harjoitus*kumppania* ..?
Nyt oma mielipide mikä ei välttämättä liity suotaviin toimintamalleihin millään lailla :p Aikidossa tuollaiseen kilpailuun ei ole mieltä lähteä, laji kun ei ole kilpalaji ja tekniikat tosiaan kovaa tehtynä vaarallisia. Mutta taas toisaalta, asian sivuuttaminen olankohautuksella tuskin on sekään mielekäs vaihtoehto… (?) Ongelman saattaa vain siirtää eteenpäin, mahdollisesti sellaiselle henkilölle jolla ei ole samoja edellytyksiä selvitä tilanteesta vammoitta. Olivatpa ne henkisiä tai fyysisiä. En yhtään epäile, etteikö jokin harrastus saattaisi jäädä harrastajalta kesken, jos kokee tulevansa kiusatuksi/alistetuksi harjoituksissa.
Oma paikkansa pitää ymmärtää. Eikä dojo (etenkään Aikido sellainen) pitäisi olla paikka jossa tuodaan esiin omaa ylemmyyttä.
Ongelmaahan ei tosin ole, jos löytyy ymmärrystä sopia parin kanssa mitä ja miten harjoittelee. Mutta sepä onkin sitten eri asia.
Niin, kavereiden kanssahan saa kokeilla mitä lystää, jos kumpikin on asiasta yhtä mieltä, mutta silloinkaan sitä ei mielestäni saisi tehdä ohjatuissa treeneissä. Ohjatuissa treeneissä täytyy mielestäni harjoitella yksinomaan ohjaajan osoittamalla tavalla. Jos se tapa ei kiinnosta, on yksinkertaisesti väärässä paikassa.
Aggressiiviset räkähyökkäykset ovat mielestäni aikidossa toisen kunnioituksen kannalta suunnilleen sama asia kuin se, että sylkisi toista kasvoille. Harjoituskumppanille täytyy antaa hyvä, selkeä ja kontrolloitu hyökkäys, johon hän pystyy harjoitella mahdollisimman puhdasta tekniikkaa aikidon periaatteiden mukaisesti. Räkähyökkäys generoi räkätekniikkaa, eikä se ole tarkoitus.
Jos tahtoo nähdä, toimiiko tekniikka OIKEASTI, täytyy mennä nakkikioskille aukomaan ihmisille päätä ja katsoa, mitä tapahtuu. (En siis kuitenkaan millään tavalla suosittele sitä kenellekään, enkä ole koskaan itse niin toiminut! 😉 Harjoitustilannehan on aina keinotekoinen tilanne, jossa ei joka tapauksessa koskaan ole ns. “kaikki keinot käytössä”. Siksi harjoitustilanteita on mielestäni aivan turha tehdä vaarallisiksi ja epämukaviksi siten, että alkaa haastaa toista.
Matsilajeissahan voidaan kokeilla tekniikan toimivuutta ottelutilanteessa, mutta vain lajin sääntöjen sallimissa rajoissa (esim. nyrkkeilyssähän saa ottelutilanteessa lyödä toista niin kovaa kuin tahtoo, mutta käsissä on hanskat ja päällä on myös muita suojuksia, ja tuomari katkaisee ottelun heti, kun se alkaa näyttää liian vaaralliselta). Aikidossa ei matsata, joten kaikki sellainen on joka tapauksessa lajin hengen vastaista.
Lisään vielä, että useinhan tällaisten tilanteiden taustalla on yksinkertaisesti vain jonkinlaista ymmärtämättömyyttä siitä, millaiselta oma käytös voi muista vaikuttaa. Kuuluu nuoruuteen… (muistoja… *huokaus*…)
Kannataaisi varmaan jutella oppilaasi kanssa…???
Joo.
Tai vähintäänkin pidän aiheesta jonkinlaisen yleisluontoisen luennon treenien yhteydessä kevätkauden alussa.
Itselleni on joskus sattunut tilanteita,joissa miespuolinen parini on alkanut revitellä.Kerran totesin ihan rauhallisesti,että voijaanhan sitä pistää painiksikin mutta satutaan olemaan Aikidotreeneissä…valitettavan moni (nuori) on katsonut liikaa Steven Seagal filmejä…:D
Niinpä… Voi olla tosiaan, että liikaa Seagalia vain taustalla, tms.! =)