Floran päivän juhla

To 13.5.2010

Promootion vietto alkoi tänään Floran päivän juhlalla. Mietin pitkään, viitsinkö osallistua tähän tilaisuuteen vai menenkö mukaan promootiotapahtumiin vasta varsinaisella promootioviikolla. Viime hetkessä päätin kuitenkin ilmoittautua, koska ajattelin, että täten pääsisin ehkä paremmin sisään promootiotunnelmaan (lisäksi sosiaalinen elämäni on niin köyhää, että kaikki tilaisuudet on syytä käyttää hyväksi). En tosin viitsinyt vielä mennä mukaan aamun ensimmäiseen tilaisuuteen, jossa valittiin promootion yleinen seppeleensitoja. Loppujen lopuksi sekin tilaisuus olisi voinut olla ihan kiinnostava. Ensimmäistä kertaa seppeleensitojaksi valittiin nimittäin POIKA. =) Se oli ihan hauska uudistus tähän satoja vuosia vanhaan perinteeseen. Juoksin sillä aikaa ympäri Töölönlahtea, jotta saisin kulutettua etukäteen piknikillä ja juhlalounaalla kertyvät kalorit. Tänään olikin oikein mukava lenkkeilykeli. Lenkki tuntui kuitenkin tosi raskaalta. En ollut oikein palautunut eilisistä treeneistä.

Menin mukaan tapahtumaan siinä vaiheessa, kun seppeleensitoja esiteltiin Vanhan portailla. Tajusin siinä vaiheessa, että "voi DÄÄÄM, kaikilla muilla täällä on päässä ylioppilaslakki…" Olin jotenkin missannut kokonaan informaation siitä. Ei minulle tullut mieleenkään ottaa mukaan ylioppilaslakkia sinne, enkä toisaalta edes tiedä ylioppilaslakkini tarkkaa fyysistä sijaintia tällä hetkellä. Tunsin oloni hieman kiusaantuneeksi kävellessäni kulkueessa, jossa kaikilla muilla paitsi minulla oli valkoinen pipo päässä. No, ei sil välii. Olen oppinut käsittämään elämäni lähinnä sarjana kiusallisia tilanteita, eikä se tämän aamun kulkuehomma siis mitenkään poikennut normaalista.

Jo kulkueessa tapasin pari vanhaa tuttua yliopistopedagogiikan kurssilta ja SKYstä. Suuri iloinen yllätys tapahtui kuitenkin piknikillä Kumtähden kentällä: tapasin siellä vanhan judokaverini Paulan ja tämän miehen, Mikan. Treenasin Paulan kanssa melko paljon niihin aikoihin, kun kävin Tikkurilassa treenaamassa judoa (lopetin muistaakseni vuoden 2006 lopussa). Paula ja Mikahan ovat aivan Suomen huippujudokoita. Paula taisi olla naisten judomaajoukkueen kapteenikin muutama vuosi sitten. Mika kilpailee edelleen korkealla tasolla. Anyway, Paula väitteli viime vuonna fysiikasta, ja hänkin osallistuu siksi tähän promootioon.

Lopulta vietin koko piknikin ja Floran päivän lounaan Paulan ja Mikan seurassa. Etenkin se piknik olisikin muuten saattanut tuntua hieman pitkästyttävältä, koska se kesti niin kauan. Paulan kanssa jutellessa se kuitenkin kului nopeasti. Oli TODELLA mukava yllätys tavata hänet pitkästä aikaa ja kaiken lisäksi sellaisessa tilaisuudessa, jossa pystyi rauhassa vaihtamaan kuulumisia. Meillä olikin paljon juteltavaa. Pystyimme juttelemaan sekä treenaamisesta että tutkijaelämästä, koska meillä kummallakin nämä kaksi elementtiä ovat keskeisessä osassa elämässämme. Paulalla on toki lisäksi perhettä.

Minussa heräsi jopa pieni ajatus siitä, että voisin mahdollisesti harkita judon aloittamista uudelleen – en tietenkään mitenkään vakavissani, mutta ihan vähän vain, sivulajina aikidolle. Olen nimittäin ajatellut lopettaa nyrkkeilyn tämän kevätkauden päätyttyä, ja joku sivulaji voisi kuitenkin olla kiva. Judo olisi myös hyvää vaihtelua nyrkkeilyn jälkeen (kahta toisistaan etäämpänä olevaa kamppailulajia on nimittäin vaikea keksiä…) Nyrkkeilyn olen ajatellut lopettaa lähinnä siitä syystä, että Vesa ja Kirsi eivät enää jatka harjoitusten ohjaamista HNS:ssa tämän kevätkauden jälkeen. Enkä muutenkaan ole loppujen lopuksi oikein nyrkkeilijätyyppiä. Luonteestani puuttuu lähes täysin aggressiivisuus, eikä se ole oikein hyvä asia nyrkkeilyssä, jos tahtoo vähänkään sparrata kehässä (säkin hakkaaminen on sitten tietysti asia erikseen). Nyrkkeily on aivan erinomainen kuntolaji, mutta niin on tietysti judokin, ja voinhan lisäksi käydä vaikka lenkillä. Paula ja muut tytöt, joiden kanssa treenasin aikoinaan judoa Tiksissä, ovat kuulemma aloitelleet uudelleen treenailua kuntoilumielessä, ja voisin ilmeisesti mennä mukaan treenaamaan heidän kanssaan. Se voisi olla kivaa… Hmm, täytyy miettiä. Pitäisi vain sitten varoa, että en TAAAAS teloisi olkapäitäni. Noiden tyttöjen kanssa en kyllä koskaan satuttanutkaan itseäni. Loukkaantumiseni tapahtuivat ihan muualla.

Anyway, piknikin jälkeen siirryimme Kumtähden kentältä Kasarminkadulle Kaarle XII -ravintolaan. Kuljetus tapahtui kumpaankin suuntaan raitiovaunulla, joka oli vuokrattu vain meille. Tavallaan ihan siistiä, mutta siellä oli kyllä tosi ahdasta. Ravintolassa ei onneksi ollut plaseerauksia, joten pystyin olemaan sielläkin Paulan ja Mikan seurassa. Ja tutustui siinä samalla tietysti joihinkin uusiinkin ihmisiin. Ruoka oli ihan hyvää, ja tarjolla oli myös viiniä (joten se siitä iltalenkistä sitten…). Ohjelmassa oli musiikkiesityksiä, yhteislaulua ja puheita, mikä ei tietenkään ollut mitenkään yllättävää, kun kyse oli akateemisesta juhlasta. Piknikillä tarjoiltiin kuoharia ja jätskiä. Monilla oli mukana myös muita eväitä ja piknikvarusteita. Mika huomasi, että kentän laidalla istui joitakin laitapuolen kulkijoita, jotka kävivät aina välillä vaivihkaa hakemassa meidän tarjoilupöydältämme kuoharilasillisen… =D  

Tilaisuudessa oli jotakin nostalgista, vaikka erilaisissa akateemisissa pippaloissa tuleekin tietenkin nykyään käytyä aika paljon. Opiskeluaikoinani en itse asiassa missään akateemisissa juhlissa juuri käynytkään. (Ja jos kävin, niin en viitsinyt mennä oman ainejärjestön bileisiin, koska niissä ei ollut juurikaan poikia. Tässä suhteessa esim. teekkaribileet olivat huomattavasti kiinnostavampi tapa viettää aikaa… ;;;-) Siltikin tästä tilaisuudesta tuli jotenkin opiskeluvuodet mieleen. Ehkä se johtui niistä ylioppilaslakeista.