Ke 16.6.2010
(Klo 0.27): Sovimme Juuson kanssa, että pudotamme kumpikin yhteensä kymmenen kiloa Pekingiin mennessä. Se, joka ei onnistu, on LUUSERI!!! The loooooser, le looseeuur, das Loooseri, den lååååser!!! Täten Combat Games -näytöksemme tulee olemaan 20 kiloa kevyempi kuin show'mme 'Aikido 40 vuotta Suomessa' -juhlanäytöksessä. Kun sitä katsoo videolta, niin on kyllä varaakin keventää… Mähän olen jo pudottanut noin 5,5 kg (paino tosin heittelee jatkuvasti), joten mun tarvitsee pudottaa enää noin 4,5 kg elokuun loppuun mennessä. Mutta Kenkkilä aikoo pudottaa kahdessa kuukaudessa kymmenen kiloa!!! (Eikä hän tietenkään ole ollenkaan läski ennestäänkään.) Aika iso duuni, mutta Juuson luonteella se todennäköisesti onnistuu kyllä.
Vitsit, että on ankeeta olla laihiksella, kun on flunssassa, eikä pysty kuntoilemaan. Jouduin tänäänkin vetämään koko illan pelkkiä sokerittomia energiajuomia, koska olin jo syönyt kaikki päivän kalorit kuuteen mennessä illalla, enkä pystynyt lisäämään kulutusta lähtemällä lenkille, tms. (#¤%&x!)
(Klo 2.51): Vitsit, että on nälkä… Tulisi jo aamu, niin pääsisi taas syömään. Täytyy varmaan kohta taas avata uusi energiajuomatölkki… Jääkaapissani ei joka tapauksessa tällä(kään) hetkellä ole mitään muuta. Noiden energiajuomien huono puoli vain on se, että ne valvottavat hemmetisti. Ei nimittäin vieläkään nukuta yhtään.
Comments
7 responses to “Lehtinen ja Kenkkilä laihiksella”
kerroin muistaakseni mieheni dieetistä jossain viestissäni: ei suolaa missään muodossa, vihanneksia kypsinä ja raakoina, ei sokeria, alkoholia….paljon vaaleaa lihaa ja kasviksia. Ai niin, ei kans leipää mutta aamuisin viljaa. Ja painonsa putosi parissa kuukaudessa sen 10 kg.Suosittelen…
Luulen, että en kovin pitkään pystyisi vetämään tuollaista luostarilinjaa… Varmasti tehokasta kyllä.
Sen sijaan olen nyt tehnyt niin, että olen laskenut kaloreita ja yrittänyt pitää päivittäisen kalorimäärän jatkuvasti noin 500 kaloria miinuksen puolella. Se, mitä syö, ei siis ole tässä dieetissä niin olennaista. Kunhan kokonaiskalorimäärä pysyy miinuksen puolella. Jos meinaa mennä yli, voi vaikka lähteä lenkille, niin saa kalorimäärän taas putoamaan miinukselle. Toimii!
Flunssassa on ihan tympeää, kotona istuskellessa alkaa tehdä kaikenlaista syötävää mieli paljon enemmän, kuin jos pääsisi kunnolla virikkeiden pariin. Urheilun jälkeen ei ainakaan mulla edes tee mitään makeaa mieli.
ahaa..no jos tuloksia tulee noin niin sittenhän se on ok. Miehillä taitaa paino tippua helpommin kuin naisilla- kumma juttu.Ja mieheni lopetti dieetin eilen; ottivat kuvat siihen “poikakalenteriin” (duunipaikan hyväntekeväisyyskalenteriin:poliiseja niukissa asuissa,heh) ja alkoi safkata normaalisti. Huoh,lopultakin!
Varmaan tuli hyvä poikakalenteri!! =) Ainakin hän oli siis tosissaan omistautunut tälle hyväntekeväisyyshankkeelle… Toivotaan, että paino ei tule takaisin, kun dieetti loppuu. (Olisi tietysti ihme, jos YHTÄÄN ei tulisi takaisin.) Varmaan kyllä helpottaa (teidän kaikkien) elämää, kun voi taas syödä normaalisti.
Olen mä kyllä yrittänyt välttää suolaa, sokeria, alkoholia ja vaaleaa leipää, mutta en ole mitenkään ihan ehdottomasti jättänyt niitä pois. Kalorien laskeminen on tavallaan työlästä, mutta kun siihen tottuu, se on omalla tavallaan ihan kivaakin.
Ja joo, Johanna, oon samaa mieltä, että flunssassa ollessaan helposti tylsistyy, eikä ole oikein muutakaan tekemistä kuin safkata. Sain kuitenkin onneksi pidettyä kuurin kansassa flunssan aikanakin. Mutta oli se rankkaa. Tänään olen jo ollut ihan kunnossa. Vedin aamulla jo treenitkin (ja vieläpä semmoset aika rankat peruskuntopainoitteiset treenit, jotka pidettiin ulkona).
…mies mättää leipää kuin ei olisi ikinä sitä saanut,ja sai ruisleipääkin-jäi yksi leipä taannoiselta suomenreissultaan…hahhah, loput 15 pussillista ruispaloja tuhottiin tyttären kanssa!! Sanoi että vaikeinta oli ollut olla ilman leipää.
Hyvää matkaa sinne kaukomaille.