Kongressimatkalla Singaporessa

Su 20.6.2010

(Klo 16.45 kotona): Olen juuri lähdössä Singaporeen. Osallistun siellä kansainväliseen ICA 2010 Singapore – Matters of Communication -kongressiin. Pidän kongressissa esitelmän perjantaina (eli juhannusaattona…) aiheesta “Features of nonverbal communication of youngsters afflicted with Asperger Syndrome” AS-hankkeeni suomenkielisen aineiston pohjalta. Täytyykin tästä jo kiiruhtaa lentokentälle. Lennän ensin Pariisiin ja sieltä sitten yölennolla Singaporeen. Siistii!! =)

(Klo 22.27 Ranskan aikaa): Olen tällä hetkellä Charles de Gaullen lentokentällä Pariisissa. Lento tänne sujui ihan hyvin, mutta matkahan on vasta alussa. Vasta nyt alkaa oikeastaan tuntua kunnolla siltä, että olen todellakin lähdössä jonnekin. Pääsen SINGAPOREEN! SIISTII!! =))

Hesan kentällä oli kahvilassa yksi aivan ihana karkeakarvainen mäyris. Iiih!! Mäylikset on niin hirveen söpöjä et mä en kestä!!

Mut okei, nyt täytyykin tästä jo varmaankin suunnata lähtöportille. Koneeseen pitäisi päästä muutaman minsan päästä. Mä lennän kohta SINGAPOREEN! Siistii!! =)

 Ti 22.6.2010

(Klo 00.50 Singaporessa, Pan Pacific Singapore -hotellissa): Vitsit, että olen ihan pihalla siitä, mikä päivä ja mikä kellonaika. Näköjään kello on siis 00.50 maanantain ja tiistain välisenä yönä. Itse asiassa olin mokannut jo hotellivarausta tehdessäni: olin nimittäin vahingossa varannut hotellin sunnuntaista lähtien, koska en kiireessä tullut ajatelleeksi, että tietenkin saavun tänne vasta maanantaina, vaikka lähdin sunnuntaina. Tästä seurasi pientä sähläystä hotellin vastaanotossa.

Lentomatka meni oikeastaan aika nopesti. Sain jonkin verran nukuttuakin siinä, joskaan se ei ollut kovin syvää unta. Saavuimme Singaporeen joskus kuuden aikaan paikallista aikaa. Kentältä lähdin sellaisella Pariisin RER-tyyppisellä junalla kohti keskustaa. Hotelli löytyi helposti: tämä on sellainen ihan HILLITÖN viiden tähden palatsi parhaimmalla paikalla kaupunkia. Jättimäinen Suntec-kongressikeskus, jossa meidänkin tapahtumamme järjestetään, sijaitsee tässä ihan vieressä. Sinne pääsee tien yli sellaista putkilosiltaa pitkin. Ympäristö vaikuttaa todella modernilta ja vauraalta. Pitkälti samanlainen maisema kuin Tokion keskustassa.

Hotellihuoneeni on PAAALJON isompi kuin kämppäni Helsingissä: jo pelkkä kylppäri on varmaan puolet kämpästäni. Huoneessa on myös suuri parveke, josta on hieno kaupunkinäköala. Otin siitä kuvankin, mutta näin pimeällä kuvasta ei tullut kovin hyvä. Ilta meni lähinnä siinä, että sain tietokoneeni ja netin toimimaan täällä. Ensin oli adapterien kanssa ongelmia (Stockalta ostamani adapteri ei jostain syystä sopinutkaan kannettavaani, mutta lopulta kävi ilmi, että huoneessa oli jo valmiina täysin sopiva adapteri). Sen jälkeen en meinannut saada nettiyhteyttä toimimaan. Lopulta sekin kuitenkin järjestyi.

Illan päätteeksi kävin vielä hotellin baarissa syömässä vietnamilaisia kevätrullia. Tilasin ensimmäisen illan kunniaksi myös kupillisen sakea. Pyysin lämmintä sakea, mutta sain kylmää. En viitsinyt alkaa valittaa siitä ja join sen kylmän saken. Hetken päästä minulle kuitenkin tuotiin talon laskuun kaksinkertainen määrä sitä LÄMMINTÄ sakea! =) */hik!*/ (En tosin juonut sitä kaikkea.)

Onneksi nyt alkaa väsyttää. Luulen, että pystyn nukkumaan hyvin, vaikka Suomessa kello onkin vasta vähän. Huomenna alkaa kongressi heti aamusta.

Ai niin: ulkona on TODELLA KUUMA ja TODELLA KOSTEAA. Vaikka saavuin hotellille pimeän aikaan ja jouduin kävelemään ulkona vain about 50 metriä, paita oli ihan hikinen sen jälkeen. Sisällä on onneksi ilmastointi. Täällä huoneessa ilmastointi on oikeastaan liiankin voimakas. Täällä suorastaan tuulee. On pakko pitää partsin ovea auki, jotta sieltä pääsee lämmintä trooppista ilmaa sisään.

(Klo 7.50): Nukuin ihan hyvin ja olen ihan pirteä, vaikka Suomessa kello on vasta 2.50. Yllättävän nopeasti pääsin siis tällä kertaa kiinni tähän vuorokausirytmiin. Oli pakko sammuttaa ilmastointi yöllä, koska huoneessa oli sen kanssa mielestäni liian kylmää ja vetoista. Herätessäni olin sitten ihan hiestä märkä.

(Klo 9.05): (*röyh!*) Olipas aamiainen… Tuli varmaan mätettyä vähän liikaa. Oli jostain syystä ihan järjetön nälkä. Se johtuu varmaankin tästä aikaerosta. (Koska MUUTENHAN mulla ei koskaan ole järjetön nälkä… 😉 Kun palasin takaisin huoneeseeni, ovella odotti tilaamani sanomalehti (sisältyy hintaan… oooh….). Nyt täytyy tästä varmaankin lähteä kohti konferenssikeskusta. Ilmoittautuminen on jo alkanut.

(Klo 13.41): Kävin ilmoittautumassa ja hakemassa kongressikamppeet. Vaikka se mesta on tässä ihan vieressä, kesti yllättävän pitkään, ennen kuin löysin perille. Kaikki täällä on niin hemmetin suurta, että paikkoja on hankalaa löytää. Rakennukset ovat jättimäisiä ja aivan kiinni toisissaan. Lisäksi täällä liikutaan monessa eri tasossa. Maatasolla ei kulje oikeastaan muuta kuin autot ja bussit. Jalankulkijat liikkuvat “kakkostasolla”, eli tavallaan kerrosta ylempänä. Rakennusten välillä on siltoja, jotta tietä ei tarvitse ylittää autojen tasolla. Olen tosin ehtinyt tutustua vasta tähän yhteen kortteliin, jossa kongressikeskus ja hotelli sijaitsevat. Tämähän on selkeästi luksuskortteli. Varmasti Singaporesta löytyy hyvin erilaisiakin paikkoja jostakin kauempaa. Hotellin parvekkeelta näkyy kuitenkin vain pilvenpiirtäjiä ja muita moderneja rakennuksia. Hotellissa on 22 kerrosta. Minun huoneeni on 14. kerroksesta, mikä on jo niin korkealla, että etäisyydet ja rakennusten koot helposti vääristyvät. Kun menee ulos, huomaa, että kaikki täällä on TODELLA suurta. Pilvenpiirtäjäviidakkoon olisi helppo eksyä, jos lähtisi sinne palloilemaan tietämättä, minne on menossa. Ulos meneminen ei hirveästi houkuttele senkään takia, että siellä on niin hirveän kuumaa ja kosteaa. Juurikaan liioittelematta ihan kuin jossain kasvihuoneessa kesällä. Varmaankin tänään pysyn vielä ihan tässä korttelissa. Riittää, että olen löytänyt kongressipaikan. Kävin jo etsimässä sieltä myös sen salin, jossa oma esitelmäni on perjantaina.

Kongressin ohjelmavihko on ihan järjetön tiiliskivi, vaikka siinä ei ole lainkaan abstrakteja. Pelkkä ohjelma vain. Esitelmiä on muistaakseni 1500, tai jotain. Osallistujia on tietysti vielä selvästi enemmän, koska jotkut pitävät esitelmän yhdessä jonkun toisen kanssa (tai suuremmallakin porukalla), ja oletettavasti paikalla on myös joitakin sellaisia, jotka ovat vain kuuntelemassa. Kongressi alkaa varsinaisesti tänään klo 18 avajaisplenaarilla. Sen jälkeen on avajaisvastaanotto. Sektioesitelmät alkavat huomenna.

Palattuani hotellille menin kuntosalille. Täällä on ihan ok kuntosali, joka on maksutta hotellivieraiden käytössä. Palvelu oli erinomaista: saman tien, kun astuin sisään, minulle tuotiin vesipullo ja pyyhe. Lähtiessä sai mukaansa omenan. Vedin siellä ensin 45 minsaa juoksumattoa ja sen jälkeen jonkin aikaa lihaskuntolaitteita ja venyttelyä. Nyt on raukea olo ja tuntuu siltä, että aikaero painaa vähän. Taidan ottaa pienet torkut tähän väliin. (Täytyy vain varoa, että ei venähdä kovin pahasti, jotta vuorokausirytmi ei mene sekaisin.)

Ke 23.6.2010

(Klo 00.59): Otin päivällä parin tunnin torkut, mikä oli ehkä vähän liikaa, koska nyt ei vielä väsytä yhtään. Illalla oli sitten avajaisplenaari ja sen jälkeen avajaisvastaanotto. Plenaarin piti H. U. Gumbrecht, ja se käsitteli “hyperkommunikoinnin” vaikutuksia. Kyse oli siis siitä, kuinka nykyään kaikenlaista ihmisten välistä viestintää tapahtuu paljon enemmän kuin aikaisemmin, vaikka kasvokkaiskeskustelujen määrä ei ole merkittävästi lisääntynyt. Lisäys johtuu luonnollisestikin teknisten viestintävälineiden luomista ajan ja paikan rajoitteita neutralisoivista mahdollisuuksista. Hintana tästä edistysaskeleesta on se, että kaikkien oletetaan olevan jatkuvasti tavoitettavissa. Plenaari oli mielestäni hyvin kiinnostava ja ajankohtainen, ja se oli myös selkeästi esitetty (vaikka plenaristilla ei mikrofonia lukuunottamatta ollut mitään teknisiä apuvälineitä esityksessään).

Myös avajaisvastaanotto oli ihan antoisa. Suntec-kongressikeskuksen tilat ovat tosi vaikuttavat, ja tarjoilukin oli ihan viimeisen päälle suunniteltu: sekä suolaisia että makeita herkkupaloja oli todella montaa eri sorttia, ja ne oli aseteltu tarjolle näyttävästi. Tarjoilijat kiertelivät koko ajan todella tehokkaasti keräilemässä roskia ja tyhjiä lautasia pöydiltä. Toisaalta tunnelmaa nosti se, että väkeä oli todella paljon (ei kuitenkaan ollut suoranaisesti ahdasta, koska se tila yksinkertaisesti oli ihan järjettömän ISO). Toisaalta taas porukkaa tuntui olevan niin paljon, että oli vaikeaa luoda keneenkään kontaktia, kun ihmiset koko ajan vaihtuivat silmien edessä. En tunne täältä ennestään ketään, tai ainakaan vielä ei ole tullut vastaan yhtään tuttua. Monet muut näyttävät tuntevan toisensa jo ennestään. Tunnelma oli joka tapauksessa ihan jees. Varmasti tässä vielä tulevien päivien aikana ehtii tutustua ihmisiin.

(Klo 4.25): Hemmetti, että ei vieläkään väsytä yhtään. En nimittäin ole vieläkään nukkunut YHTÄÄN. En siis todellakaan sekuntiakaan. Ei vain väsytä. Varmaankin se johtuu aikaerosta: Suomessa kello on vasta 23.25, enkä koskaan mene vielä siihen aikaan nukkumaan. Olisi pitänyt jättää ne päivätorkut väliin. Pahus. Tietenkin minua alkaa sitten väsyttää ihan sairaasti joskus parin tunnin päästä, jolloin pitäisi oikeastaan jo nousta ylös. Ensimmäiset sektioesitelmät alkavat jo klo 8.30.

(Klo 7.10): TÄÄ YÖ OLI IHAN PERSEESTÄ! En nukkunut YHTÄÄN! En siis todellakaan yhtään. Valvoin ihan koko yön yhteen menoon. Tosi freesi olo nyt.

To 24.6.2010

(Klo 00.30): Sektioesitelmät alkoivat siis tänään. Vietin melkein koko päivän oman sektiomme (Language and Social Interaction) sessioissa. Meidän sektiossamme on esillä kaikkea, mikä liittyy kieleen ja vuorovaikutukseen. Tässä kongressissa on nimittäin myös paljon sellaisia sektioita, jotka eivät kuulu kielentutkimuksen piiriin vaan esim. viestinnän, sosiologian, kasvatustieteiden, mediatutkimuksen tai politiikan tutkimuksen alaan. Suuri osa kongressin osallistujista (kuulemma noin 60 %) tulee Jenkeistä, koska ICA on alun perin yhdysvaltalainen järjestö. Se on kuitenkin kansainvälistynyt kovaa vauhtia viimeisen vuosikymmenen aikana, ja tässäkin kongressissa siis kuitenkin noin 40 % osallistujista tulee muualta kuin USAsta.

Esitelmien lisäksi tänään oli joku “business meeting“, jossa käsiteltiin erilaisia ICAn toimintaan ja tähän kongressiin liittyviä asioita. Sen jälkeen oli meidän Language and Social Interaction -sektiomme epävirallinen illanvietto. Lähdimme porukalla kävellen jonnekin päin Singaporea kävelemään. Mukanamme oli paikallinen opas, joka näytti meille kaupunkia. Se olikin ensimmäinen kerta, kun kävelin kaupungilla tämän korttelin ulkopuolella. Kävelyretken jälkeen menimme yhteen raflaan syömään. Oli ihan mukavaa. Siinä tutustuin moniin uusiin ihmisiin. Illan päätteeksi oli vielä koko kongressin väelle yhteinen diskotyyppinen tilaisuus hotellin kupeessa. Aloin siinä vaiheessa tuntea itseni vähän uupuneeksi uusien ihmisten kanssa keskusteluun. Lisäksi musa oli siinä mestassa niin kovalla, että keskusteleminen oli tosi työlästä, kun joutui koko ajan karjumaan naama punaisena. En siksi ollut siellä kuin korkeintaan tunnin. Palasin sen jälkeen hotelliin ja menin saman tien kuntosalille. En ollut juonut tänään mitään alkoholia, joten pystyin tekemään niin. Pakko yrittää pitää vähän kondistakin yllä tässä samalla.

Täytyy toivoa, että tänä yönä saan unta. Muuten tämä alkaa mennä turhan raskaaksi. Taidan kuitenkin vielä harjoitella esitelmäni kertaalleen läpi, ennen kuin yritän nukkua.

(Klo 6.40): Nukuin tunnin tosi sikeästi. Sen jälkeen heräsin pirteämpänä kuin koskaan. Olin siis NIIN virkeä, että en koskaan normaalisti ole niin virkeä päiväsaikaan. Yritin hetken aikaa saada uudestaan unta, mutta ei se ollut mitenkään mahdollista. Roudasin siksi kannettavani sänkyyn ja aloin kirjoittaa yhtä juttua (ei mitään työhön liittyvää vaan yhtä harrastusluonteista prokkista vain). Kirjoittelin sitä viiteen asti yöllä. Sitten yritin taas nukkua, mutta ei siitä edelleenkään tullut mitään. Nousin siksi ylös, kävin suihkussa ja tulin sitten tähän koneen ääreen hoitamaan erilaisia juoksevia asioita. Tosi kumma fiilis, kun yö yhtäkkiä katoaa kokonaan vuorokaudesta. Koko vuorokausi pelkkää päivää! Hyvä puoli on se, että tällä tavalla vuorokauteen ilmaantuu huomattava määrä lisätunteja. Huono puoli puolestaan se, että tämä on jossain määrin ahdistavaa, eikä koskaan tiedä, milloin se väsymys sitten iskee. Joskushan se tulee väkisinkin. No, turha sitä on murehtia. Se vain pahentaa asiaa. Taidan tästä lähteä seuraavaksi aamupalalle. Onkin jo kauhea nälkä.

Pe 25.6.2010

(Klo 1.10): Koko päivä tuntui tosi painostavalta, koska minua nukutti jatkuvasti IHAN JÄRJETTÖMÄSTI! Meinasin ihan kirjaimellisesti nukahtaa pystyyn. Lounastauon aikaan tulin huoneeseeni nukkumaan. Nukahdin saman tien ja vaivuin tosi syvään uneen. Puoli tuntia myöhemmin huonesiivooja tuli soittamaan ovikelloani (#¤%&x!). Heräsin ja jouduin häipymään huoneestani. Olin niin tokkurassa, että kävelin käytävällä päin seiniä. Illalla konferenssin ohjelma loppui tänään jo viiden aikaan. Sen jälkeen lopultakin pääsin nukkumaan. Nukuin koko illan. Nyt ei sitten tietenkään väsytä ollenkaan. Todennäköisesti valvon taas koko yön.

Kiinnostavinta tänään oli yksi sessio, jossa käsiteltiin blogeja. Se ei kylläkään ollut kielitieteellinen sessio vaan yhteiskuntatieteellinen. Anyway, se oli tosi mielenkiintoista. Siinä sessiossa oli myös selvästi enemmän väkeä kuuntelemassa kuin missään muussa sessiossa tähän mennessä.

Huoneeni telkkarissa on muuten jotakin vikaa: sitä ei saa ollenkaan pois päältä. Se toimii pelkästään kaukosäätimellä (mitään muita nappuloita ei ole missään), ja kaukosäätimestä on ilmeisesti patterit loppu, tai jotain. Joten nyt en sitten ainakaan nuku koko yönä…

(Klo 6.23): Joo, en tosiaan nukkunut taaskaan yhtään koko yönä. Yritin ensin muodon vuoksi nukkua vähän aikaa, mutta ei siitä tietenkään tullut mitään. Raahasin siksi taas kannettavani sänkyyn ja aloin kirjoitella. Äsken silitin tämän päivän paitani. Nyt olen menossa suihkuun ja sen jälkeen aamupalalle. Juuri nyt ei väsytä yhtään, mutta tietysti väsymys tulee taas jossain vaiheessa. Täytyy vain toivoa, että se ei tule ainakaan kovin pahasti ennen esitelmääni, joka on klo 10.00. Täytyy varmaan vetää aamupalalla vielä normaaliakin enemmän kahvia. Lisäksi voisin ottaa mukaan ison RedBull-tölkin, joka näyttäisi löytyvän minibaarista. Niin, ja sitä telkkaria ei tosiaan saa kiinni eikä edes ääntä yhtään pienemmälle tai kanavaa vaihdettua. Musa-TV huusi täysiä koko yön… Että näin.

La 26.6.2010

(Klo 23.52): Vihdoinkin sellainen väli, että ehtii päivittää blogia. Eilinen päivä oli tosi jees: pidin aamulla esitelmäni, ja se meni ihan hyvin. Vaikka aamupalan aikaan olin virkeä, väsymys alkoi iskeä joskus yhdeksän aikaan. Onneksi oli se RedBull-tölkki mukana. Se tosin maistui IHAN kamalalta!! 8-/ Siis ihan järkyttävän pahaa. Ei se ollut ollenkaan samaa ainetta, jota myydään Suomessa, vaikka sitä kutsuttiin samalla nimellä (tölkkikin oli erilainen). Meinasi laatta lentää, mutta pakotin itseni juomaan sen. Juuri esitelmää ennen alkoi tietysti jännittää sen verran, että jo senkin takia piristyin.

Esitelmä meni siis ihan jees. Ihmisiä tosin valui jatkuvasti sisään ensimmäiset viisi minuuttia, mikä oli hieman häiritsevää. Ulkona oli silloin hirveä vesisade ja ukkosmyrsky, mikä saattoi hieman vaikuttaa tähän. Ekassa sessiossa, joka alkoi klo 8.30, oli poikkeuksellisen vähän väkeä -ehkä juuri huonon ilman takia. Klo 10.00 alkavassa sessiossa, jossa itse esiinnyin heti ensimmäisenä, oli jo ihan normaali määrä väkeä paikalla. Mutta osa tuli siis myöhässä. Anyway, vedin esitelmäni läpi kuten olin sen harjoitellutkin, eikä mitään kommelluksia sattunut. Yleisö vaikutti jotenkin tosi ilmeettömältä ja hiljaiselta esitelmän aikana. Tuntui siltä, että kaikki eivät ihan pysyneet kärryillä (eivätkä jotkut varmaankaan päässeet alun perinkään mukaan juoneen, koska olivat saapuneet myöhässä). Jotkut varmaankin ajattelivat jotain ihan muuta. Toisaalta paikalla oli myös muutama henkilö, jotka vaikuttivat tosi kiinnostuneilta (ottivat dioistani muistiinpanoja, jne.).

Kysymysten aika oli vasta session lopussa, kaikkien kolmen esitelmän jälkeen (minusta tämä käytäntö on huono, koska silloin useimmiten kaikki kysymykset koskevat vain viimeistä esitelmää, ja ensimmäisenä esiintyneen on vaikea pitää latausta yllä niin pitkään). Koska itse olin esiintynyt ensimmäisenä, ja koska minulle yleisesti ottaen oli jostain syystä tullut sellainen fiilis, että esitelmä ei ollut uponnut mitenkään ihan hirveän hyvin yleisöön (ei ainakaan ollenkaan samalla tavalla kuin silloin toukokuussa Kielitieteen päivillä Helsingissä), olin IHAN VARMA, että kukaan ei sanoisi tai kysyisi mitään minun esitelmääni liittyen. Olin kuitenkin väärässä. Kysymyksiä ja kommentteja kyllä tuli! En vain ollut enää ollenkaan parhaassa mahdollisessa vireessä vastatakseni niihin. Lataukseni oli jo täysin mennyt (olin viimeiset puoli tuntia lähinnä miettinyt, menenkö nukkumaan ennen lounasta vai vasta lounaan jälkeen…). Ne kaikki kiinnostuneimmat tyypit olivatkin AUTISMITUTKIJOITA! En ollut ajatellut, että tällaisessa tapahtumassa paikalla voisi olla yhtään autismitutkijaa. Yksi kanadalainen autismitutkija sai jonkinlaisen valaistumiskokemuksen esitelmästäni (“Oh, this research is SO GOOOOD!! These findings are SO IMPORTANT!! Have you thought about the implications of all this???!!” –> “Errr… No… Actually I’ve just started this…“). En muista, että olisin koskaan missään tilaisuudessa saanut keneltäkään niin positiivista palautetta niin suoraan. Kiva tietysti, jos joku diggaa, mutta tiedän kyllä, että tämä projekti on tosiasiassa vasta ihan alussa. Minulla on vielä todella paljon töitä tehtävänä. Anyway, kun se yksi oli niin positiivinen, se innosti tietysti muitakin esittämään kysymyksiä ja kommentteja. Olin lähinnä tosi hämilläni (ja väsynyt), enkä onnistunut virittämään aivojani ihan oikeanlaiseen vireeseen. Vastaukseni olivat siksi vähän mitä sattuu, ja lähinnä vain odotin, että ne kysymykset loppuisivat ja että pääsisin hotellihuoneeseeni nukkumaan. Jäin vielä session loputtuakin juttelemaan sen kanadalaisen autismitutkijan kanssa. Sain häneltä joitakin tosi hyödyllisiä vinkkejä ja lähdeviitteitä. Ja hän oli todellakin hyvin kannustava. Torontossa on kuulemma AS-tutkimusryhmä, jossa tutkitaan vähän samankaltaisia ilmiöitä kuin ne, joita minä tutkin, mutta “sensory integration” -näkökulmasta, jota en itse ole vielä ottanut huomioon (mutta täytyypä jatkossa ottaa). Siinä sensory integration -asiassa on kyse siitä, että autistiset henkilöt käsittelevät aistiärsykkeitä eri tavalla kuin muut. He saattavat esim. tuntea auringon polttavan kuumuuden, tms., mutta eivät käsittele sitä vaaraa aiheuttavana asiana. Tai he voivat nähdä auton tulevan itseä kohti, mutta eivät heti tajua, että olisi parasta siirtyä pois alta. Tiesin kyllä tämän kaiken, mutta en ollut ajatellut, että sillä olisi minun tutkimukseni kannalta relevanssia. Mutta kyllä sillä on: pelkkä katsekontakti voi ylikuormittaa AS-henkilön aisteja niin paljon, että hänen on pakko vapauttaa näköaistinsa pystyäkseen tuottamaan spontaania puhetta. Tästä syystä nämä henkilöt eivät yleensä katso puhekumppaniaan suoraan silmiin tuottaessaan spontaania puhetta. Toisaalta tämä liittyy kyllä mielestäni enemmän aistien yliherkkyyteen kuin aistiärsykkeiden integrointiin. No joo, täytyy vielä vähän miettiä tätä.

Eilen illalla olisi ollut kongressin päättäjäisillallinen. Olin koko ajan kuvitellut ilmoittautuneeni sinne, mutta ovella kävi ilmi, että en ollutkaan ilmoittautunut. Tai ainakin nimeni puuttui listoista. Tilaisuuteen ei päässyt mukaan, jos ei ollut ilmoittautunut etukäteen, koska kaikki paikat oli jo varattu. Se oli tietysti pieni pettymys. Loppujen lopuksi lähdin viettämään iltaa Chinatowniin. Singaporen kiinalaiskaupunginosa on todellinen Chinatown. Siellä ei nimittäin osattu edes englantia, ja kaikki todellakin vaikutti kiinalaistyyliseltä (kun taas yleisesti ottaen Singapore vaikuttaa minusta varsin länsimaiselta suurkaupungilta). Siellä oli myös todella edullista: ostin suuren mereneläväkeiton, eikä se maksanut kuin pari euroa. Lopulta vietin Chinatownissa koko illan ja olin ihan tyytyväinen, että en ollut päässyt kongressin iltajuhlaan. Aloinkin jo olla hieman kyllästynyt homehtumaan siinä kongressikeskuksessa, vaikka se hieno paikka onkin.

Tänään oli kongressi vika päivä. Aamulla oli vielä joitakin sektioesitelmiä ja puoleltapäivin alkoi päättäjäispaneeli, joka käsitteli sensurointia mediassa. Sensurointia tapahtuu paljon enemmän kaikkialla maailmassa kuin olin osannut kuvitella (se, että sitä tapahtuu suuressa määrin esim. Kiinassa ja Singaporessa, ei minusta ole mitenkään yllättävää, mutta se, että sitä tapahtuu myös mm. Ranskassa ja Saksassa – puhumattakaan Yhdysvalloista – oli huomattavasti yllättävämpää infoa).

Iltapäivä oli siis jo vapaata tänään. Päätin aloittaa vapaa-aikani pienillä päivätorkuilla. Ensin heräsin siihen, että huonepalvelu tuli koputtamaan ovelleni ja kysyi, tarvitsisinko jotakin, kuten puhtaita pyyheliinoja. No voi hemmetti! Että olikin pakko herättää minut sen takia! Siivoja oli jo roudannut minulle KOLME puhdasta pyyhettä tänään. Eiköhän se juuri ja juuri riitä  yhdelle päivälle! (#¤%&x!) Se huono puoli on tällaisessa viiden tähden luksushotellissa, että täällä ei saa olla päivällä hetkeäkään rauhassa, kun koko ajan tullaan ovelle koputtelemaan ja kyselemään, onko kaikki ok. Hetkeä myöhemmin heräsin sitten siihen, että hotellimme yli lensi parvi taistelulentokoneita. Ihan hirveä meteli!! Hetken päästä lensi vielä toinenkin parvi, ja jostakin kauempaa kuului pamauksia. Ilmeisesti tänään oli joku kansallinen juhlapäivä, koska joku koneista veti perässään Singaporen lippua, ja myöhemmin illalla keskustassa oli näyttävä ilotulitus. Illan vietin keskustassa kävellen. Siellä on tosi viihtyisää iltaisin, kun kaikkialla näkyy hienoja rakennuksia ja suurkaupungin valoja. Siellä täällä on myös eksoottisia puuistutuksia.

Ruoka on Singaporessa tosi hyvää. Tässä lähellä on ruokapaikka, jossa saa suuren kulhon, johon saa mättää sisään kaikkia …öööh…. juttuja niin paljon kuin tahtoo. Sitten sen päälle heitetään nuudeleita ja keittokastike, ja herkullinen keitto on valmis! =) Maksaa vain muutaman euron (tässä korttelissa; jossakin muualla varmaankin vain pari euroa). Sitä tulee kyllä ikävä.

Yksi TODELLA huono puoli tässä kaupungissa kuitenkin on (sademetsäilmaston lisäksi siis): täällä ei ole OLLENKAAN KOIRIA!! En todellakaan ole nähnyt vielä YHTÄKÄÄN koiraa täällä! Mikä ihmeen mesta se sellainen oikein on… kun ei ole KOIRIAKAAN…? 8-/

Ai niin, ja oli telkkarini kaukosäätimestä todellakin patterit loppu. Ne vaihdettiin eilen, joten nyt saan taas kanavaa vaihdettua ja koko toosan kiinni siksi aikaa, kun yritän nukkua. Tämä on viimeinen yöni tässä hotellissa. Huomenna täytyy jättää huone klo 12. Sen jälkeen ehdin vielä kierrellä kaupungilla monta tuntia, koska lento lähtee vasta klo 22.55. Viikko on mennyt todella nopeasti. On tämä ollut hieno kokemus, mutta ihan kiva toisaalta lähteä kotiin. Täytyy kuitenkin vielä ottaa kaikki irti viimeisestä päivästäni täällä! =)

Su 27.6.2010

(Klo 11.32): No niin, viimeiset hetket tässä hienossa hotellihuoneessa. Huone täytyy jättää klo 12.00. Laitoin muuten äsken wiki-sivulleni joitakin kuvia tältä reissulta. Niitä pääsee katselemaan klikkaamalla tästä. Nyt minulla on siis vielä runsaasti aikaa kierrellä kaupungilla. Ihan ensimmäiseksi aion kuitenkin mennä hotellin kuntosalille. Saan kuulemma käyttää sitä vielä tänäänkin, vaikka minulla ei kohta enää huonetta olekaan. On tosin ihan vähän kipeä olo tänään (vähän jotenkin kuumottaa pärstää, ja kurkussa on hieman epämääräinen tunne), mutta sen verran vähän, että en anna sen häiritä. Kuntosalin jälkeen aion käydä joissakin museoissa, joista keräsin tänä aamuna tietoa netistä. Varmaankin sitä voi myös sitten lähteä kentälle ajoissa. Olisi tosi hankala tilanne, jos missaisin lennon. Changin lentokenttä on yksi maailman suurimpia lentokenttiä, ja luin jostakin, että sitä pidetään joidenkin arvioiden mukaan myös maailman parhaimpana kenttänä. Joten varmasti sielläkin saa helposti pari ylimääräistä tuntia kulumaan tarvittaessa.

(Klo 22.04 Changin lentokentällä Singaporessa): Olen selviytynyt lentokentälle asti. Boarding on juuri alkamassa. Matka alkaa siis vähitellen olla paketissa. Toivottavasti tällä paluumatkalla ei ole yhtä paljon turbulenssia kuin tänne päin tullessa. Menomatkalla oltiin nimittäin melkein jatkuvasti kuin pomppulinnassa. No, nyt täytyy kai jo mennä portille jonottamaan.

Ma 28.6.2010

(Klo 12.48 kotona Kalliossa): I’m back!! Vitsit, että väsyttää ihan tautisesti! Nukuin jonkin aikaa Singaporen ja Pariisin välillä, mutta heräsin siihen aikaan, kun Singaporessa oli aamu… (eli joskus yhden aikaan yöllä täkäläistä aikaa…) Nyt elän siis Singaporen ajassa (#¤%&x!). Helsingin ja Pariisin välillä olisi taas nukuttanut, mutta kuten aina, koneessa oli tietysti pari kiljuvaa vauvaa. NYT mä aion ottaa pienet torkut. Se, joka uskaltaa herättää mut, niin…

Ti 29.6.2010

(Klo 23.52): Lisäsin juuri wiki-sivulleni joitakin kuvia, joita otin sunnuntaina Singaporesta. Kävin silloin kansallismuseossa ja taidemuseossa (käytyäni ensin kuntosalilla tietysti). Kummatkin olivat ihan jees. Kansallismuseossa kiinnostavinta oli mielestäni historiagalleria. Siellä oli tosi paljon kaikenlaista esillä Singaporen historiaan liittyen, ja sinne oli jotenkin saatu luotua tosi jännä tunnelma. Sisäänpääsyhintaan sisältyi myös kuulokkeet, joilla pystyi kuuntelemaan englanninkielistä opastusta nauhalta. Se oli tosi kätevää. Historiagalleriassa oli niin pimeää, että sieltä oli vaikeaa saada kuvia (salamaa ei saanut käyttää). Taidemuseossa oli valoisampaa, ja sieltä sainkin muutaman ihan kivan kuvan. Taidemuseossa pidin eniten näyttelystä, joka esitteli realismia aasialaisessa taiteessa.

Kansallismuseon historiagalleriaa ja taidemuseon realisminäyttelyä lukuunottamatta museot olivat mielestäni melko keskinkertaisia. Ne olivat myös kooltaan melko pieniä, joten ei tietenkään voinut olettaakaan, että niissä olisi ollut määrällisesti ihan hirveästi kaikkea kiinnostavaa. Kyllä niissä ilman muuta maksoi vaivan käydä, mutta verrattuna joihinkin paikkoihin, joihin on ollut mahdollisuus tutustua vaikkapa Pariisissa, Lontoossa, Roomassa, Tokiossa ja Pietarissa, nuo Singaporen museot olivat suhteellisen lattea kokemus.

Tuli muuten mieleen tuosta kuntosalista, että siinä hotellin kuntokeskuksessa oli myös turkkilainen sauna. Kävin tietysti samalla sielläkin. Meinasin ensin marssia sinne sisään suomalaiseen tapaan eli… no, kaikki tietää… Viime hetkessä kuitenkin muistin kuulleeni jostakin, että turkkilaisessa saunassa ollaan usein pyyhkeeseen kääriytyneenä. Kiskoin siis varmuuden vuoksi pyyhkeen ympärilleni, ennen kuin astuin sisään. Tämä osoittautui erinomaiseksi ideaksi. Lauteet olivat nimittäin täynnä pyyhkeisiin kääriytyneitä MIEHIÄ. Olisi ollut “hieman” kiusallista havaita siinä vaiheessa olevansa sekä saunan ainoa nainen että ainoa, joka oli alasti. Minulle tehtiin kohteliaasti tilaa penkille ja istuin tyytyväisenä parin äijän väliin. Jotenkin minusta kuitenkin tuntui siltä, että minua tuijotettiin jotenkin vähän pitkään… Kukaan ei sanonut mitään, mutta vasta myöhemmin aloin miettiä, että olikohan se sittenkään SEKAsauna… Vai olisikohan siellä sittenkin ollut jossakin pelkkä naisten sauna…?? (Se oli niin hemmetin sokkeloinen mesta se kuntokeskus…) No, ei sil välii! 😉

Ti 20.7.2010

Julkaisin nuo Singaporessa ottamani kuvat myös Facebookissa. Ne löytyvät tästä.