Mummo on poissa

Pe 24.9.2010

Lähdön hetki koittaa jonakin päivänä meistä kaikkein vahvimmillekin. Tänä aamuna, klo 6.15, Mummo ei enää herännyt.

Hei sitten Mummo, ja kiitos näistä vuosista.

(Klo 9.36 yliopistolla): Pidän tänään opetukseni normaalisti mutta täysin mustissa vaatteissa. Tämän päivän luennot on omistettu Mummolle.

(Klo 16.03): Omistin tänään luentoni Mummolle. Näytin sekä 'Fonetiikan ja fonologian alkeet' -luennon että 'Tekstinymmärtäminen II' -kurssin istunnon lopussa tällaisen PowerPoint-dian. Tahdoin antaa Mummolle tuollaisen huomionosoituksen ja sain siitä voimia pitää tänään opetukseni normaalisti. Ihminen kuolee vain kerran elämässään, ja tämä päivä on Mummon kuolinpäivä.

(Klo 17.40): Muistan, kuinka serkkuni kanssa lapsena pyydystimme kärpäsen leikkiäksemme sillä. Tarkoituksemme ei ollut paha, mutta leikkimme vahingoitti kärpästä siten, että siitä tuli siipirikko. Mummo huomasi tämän ja torui meitä tiukoin sanoin. Hän ei tahtonut pahaa kärpäsellekään.

(Klo 21.37): Näin Mummon viimeistä kertaa viime sunnuntaina. Tiesin silloin lähtiessäni, että seuraavan kerran tapaisimme vasta jossakin toisessa ulottuvuudessa. Oli ihme, että hän selvisi hengissä jalan amputaatioleikkauksesta pari viikkoa sitten. Lopulta se kuitenkin vei hänen voimansa. Viikko sitten hän oli niin väsynyt, että ei enää jaksanut syödä eikä juoda. Tiputus oli lopetettu jo viikkoa aiemmin, koska suonia ei enää löytynyt. Hän ei jaksanut enää puhuakaan. Hän kuitenkin vaikutti tuntevan minut ja yritti sanoa nimeni, kun kumarruin hyvästelemään häntä viimeistä kertaa. Yritys jäi pelkkään vaimeasti tuotettuun ensimmäiseen tavuun. Hän oli enää pelkkä varjo itsestään. Kuitenkin olin huojentunut, koska hän vaikutti levolliselta. Hän oli jo matkalla kohti jotakin sellaista ulottuvuutta, jossa hänellä on hyvä olla.

Sain viimeisen kerran kontaktin Mummoon heinäkuun lopussa, kun olin juuri palannut Ecuadorista. Silloin oli jo tiedossa, että hänen jalkansa jouduttaisiin amputoimaan. Tiesimme kaikki, mitä se luultavasti tulisi merkitsemään. Odotin kovasti näkeväni Mummon. En ollut nähnyt häntä muutamaan kuukauteen. Hän oli kovasti laihtunut, mutta vielä henkisesti melko vireä. Hän tunnisti minut heti ja huudahti ilahtuneena: "MARIKOS se siinä!" Otin häntä kädestä kiinni, ja katsoimme toisiamme syvälle silmiin. Välillemme syntyi vahva yhteys. Kuin olisimme käyneet yhdessä jossakin toisessa maailmassa ja sanoneet toisillemme kaikki ne asiat, joita emme koskaan olleet sanoneet. Sanoja ei kuitenkaan tarvittu. Pelkkä katse ja kosketus riittivät välittämään kaiken. Vasta silloin ymmärsin kunnolla, mitä minä merkitsin hänelle, ja mitä hän minulle. Hetken päästä aloin kertoa hänelle matkastani Singaporeen, Ecuadoriin, Galápagossaarille… En usko, että hän kuunteli, mitä sanoin. Hän vain katsoi minua, kuin viimeistä kertaa. Ja viimeiseksi kerraksi se jäikin, sillä sen jälkeen en enää saanut häneen oikeastaan kontaktia. Toin hänelle Galápagossaarilta tuliaisiksi pienen pehmeän kilpikonnan. Se oli hänen vieressään vuoteessa ilmeisesti vielä tänäänkin.

Muistan kuitenkin Mummon sellaisena kuin hän oli tuossa kuvassa, joka otettiin pari vuotta sitten. Sellainen hän oli vielä viime joulunakin. Voisi sanoa, että hän eli täysipainoisesti 91,5 vuotta. Vasta viimeisinä kuukausina hän alkoi mennä huonoon kuntoon ja siitäkin ajasta hän oli suurimman osan henkisesti suhteellisen vireä. Mummollahan ei ollut koskaan lainkaan dementiaa, tms., vaan hän pysyi skarppina aivan viime metreille saakka. Kuulo alkoi kuitenkin hieman reistailla viimeisinä vuosina.

Mummo teki elämäntyönsä maatalon emäntänä. Hänessä oli tarmoa kuin pienessä kylässä. Hän oli myös tavattoman eläinrakas. Nuorena tyttönä hän harrasti aktiivisesti kansantanssia. Hän menestyi erinomaisesti koulussa, ja häntä kannustettiin jatkamaan opintojaan vaikka opettajaseminaariin saakka. Mummo ei kuitenkaan omien sanojensa mukaan ollut riittävän kiltti tyttö voidakseen ryhtyä itse opettajaksi. =D Luulen, että hänessä oli aika paljon virtaa niihin aikoihin…

Kuten meidän Ukko, Mummokin oli kova tarinoimaan. Hän kertoi mielellään vuosikymmenten takaisia juttua persoonista, jotka elivät silloin joskus. Nyt on minun vuoroni kantaa muistoja hänestä ja kertoa ehkä vielä vuosikymmentenkin päästä tarinoita pontevasta maatalon emännästä, joka ei tahtonut pahaa kärpäsellekään. 

Su 26.9.2010

(Klo 17.56): Täytyy vielä kertoa yksi hauska juttu Mummosta pienenä. Kuten jo yllä mainitsin, Mummo pärjäsi lapsena erinomaisesti koulussa. Hän oli kuulemma toisinaan pitkästynyt tunneilla, kun kaikki muut oppivat niin paljon hitaammin kuin hän. Kerran pikku-Irja oli täräyttänyt luokkatovereilleen matematiikan tunnilla: "Minun VAATTEENIKIN osaavat jo tuon kertotaulun, jota te vielä jankkaatte!" =DDD Meinasin delata nauruun, kun kuulin tuon. Voin niin hyvin kuvitella sen tilanteen! =D Mummolla oli aina pieni veikeä pilke silmäkulmassa.

Ja tietysti Mummon elämästä puhuttaessa on syytä mainita, että vaikka hän minulle oli ennen kaikkea tomera maatalon emäntä, jonka luona vietin lapsena kaikki kesälomat ja muut koulun loma-ajat, kotiseudullaan hän oli tietysti paljon muutakin. Hän oli mm. Sulkavan Säästöpankin isännistön jäsen (AINOANA naisena), kansakoulun johtokunnan jäsen, maatalousnaisten puheenjohtaja, jne. Häntä pyydettiin usein pitämään puheita erilaisissa tilaisuuksissa sekä toimimaan erilaisissa luottamus- ja edustustehtävissä. Hänet tunnettiin kylällä terävänä ja toimeliaana naisena, joka kantoi vastuuta yhteisistä asioista. Hän oli jopa ottanut huostaansa kaksi kunnan hoidokkeina ollutta poikaa joskus ajat sitten. Hänen haaveammattinsa oli kuulemma opettajan ammatti (johon hänen opettajansakin häntä kuulemma kovasti kannustivat), mutta opintojen jatkamiseen ei ollut siihen aikaan mahdollisuutta. Siitä syystä hän ryhtyi sitten maatalon emännäksi, ja hänestä tuli neljän lapsen äiti. Sekin vaikutti sopivan hänelle hyvin, koska hän piti niin paljon lapsista ja eläimistä ja oli lisäksi hyvin kätevä käsistään (toisin kuin esim. minä…). Koko talo oli aivan täynnä Mummon tekemiä mattoja ja erilaisia koristekäsitöitä. Ruokaa hän osasi tietenkin valmistaa varmaan miljoonaa eri sorttia ja tarvittaessa todella suuria määriä lyhyessä ajassa. Kukkapenkit ja puutarha näyttivät myös ihan siltä k
uin niitä olisi hoitanut täysipäiväisesti palkattu puutarhuri, mutta Mummohan niitä hoiti muiden tehtäviensä ohessa. Varsinainen Teräsnainen.

Pe 1.10.2010

(Klo 23.54): Näin juuri Mummon kuolinilmoituksen Sulkavan paikallislehdessä. Jotenkin se tuntui taas niin surulliselta… Kun näkee lehdessä ristin ja sen vieressä Mummon nimen sekä syntymä- ja kuolinpäivän. Lisäksi ilmoituksessa oli teksti: "Enkeli hiljaa kanssasi kulki, käteesi tarttui, silmäsi sulki." BYÄÄÄÄHHHHH!!! On niin ikävä Mummoa.