Su 10.10.2010
(Klo 22.30): Olin tänä viikonloppuna Joensuussa Pascal Guilleminin leirillä. Lähdin sinne perjantaina iltapäivällä opetukseni päätyttyä. Matkustin tällä kertaa Ainon kanssa junalla. Oli ihan mukavaa vaihteeksi reissata junalla, ja sain siinä samalla tehtyä töitäkin. Korjasin viikonlopun aikana Tekstinymmärtäminen II -kurssin arvioitavat kotikäännökset. Ainoa huono puoli junalla matkustamisessa oli se, että saavuimme perille liian myöhään, jotta olisimme voineet osallistua perjantai-illan treeneihin. (Sen sijaan ehdimme porukan mukaan raflaan, joten kaikki oli mielestäni ihan hyvin. 😉
Olin yötä Juhanin luona, kuten myös Aino ja kolme treenaajaa Lahdesta. Kotimajoituksessa on hotelliin nähden se hyvä puoli, että siinä pääsee paremmin vaihtamaan kuulumisia tuttujen kanssa (ja voi katsoa lauantai-iltana DVD:ltä Monsterit Oy:tä… sairaan hyvä! suosittelen!! =).
Lauantaina oli kolme tuntia lajitreenejä. Sen jälkeen olisi ollut vielä tunnin salibandysessio, mutta jätin sen väliin pienen jalkavammani takia. Sain nimittäin viime torstaina ensimmäisen savatevammani parini syöksyttyä polvi edellä pohkeeseeni varvashipassa. Siihen tuli järjetön muhkura, joka levisi viikonlopun aikana lähes koko pohkeen laajuiseksi mustelmaksi. Pohje on edelleen hieman turvonnut, mutta ei se enää kovin kipeä ole. Pystyin treenaamaan leirillä lähes normaalisti.
Eilen tuli esille tosi kiinnostavia pointteja mm. ikkyosta, iriminagesta ja kotegaeshista. Iriminagesta tehtiin sellainen tosi toimiva (ja vaikea) muoto, jossa parin pää otetaan haltuun, ja heitto lähtee heti uken pään saavuttua kontaktiin torin olkapään kanssa. Siinä ei ollut montaa askelta, mutta ajoitus oli todella vaikea. En usko, että sain sitä kunnolla onnistumaan missään vaiheessa. Luulen kuitenkin hahmottaneeni sen teoriassa, joten nyt tiedän, mitä harjoitella. Ikkyo ja kotegaeshi onnistuivat vähän paremmin, mutta on niissäkin tietysti vielä hiomista.
Tänä aamuna oli vielä parin tunnin treenit. Teimme paljon lukkotekniikoita. Tuli treenattua pitkästä aikaa yonkyota. Siinä palautui taas mieleen yksi ihan hyvä kikka, jolla saa pidettyä uken kyynärpään alhaalla (horjutus viistosti eteenpäin otteenvaihdon aikana). Lisäksi teimme joitakin kivoja juttuja ushirowazasta: iriminagea, kotegaeshia ja ikkyota. Kaikista niistä opin yhden uuden muodon. Kotegaeshi oli tällä kertaa kaikkein vaikein. Se vaatii vielä paljon hiomista.
Treeneistä lähdimme suoraan asemalle. Matkustin taas Ainon kanssa yhtä matkaa. Välillä juttelimme ja kävimme kahvilla. Sain siinä ohessa kotikäännökset korjattua loppuun ja arvioituakin.
Oli siis aika intensiivinen viikonloppu jälleen kerran. Treenaamisen lisäksi toimin tulkkina. Se moninkertaistaa leirin vaatiman energian, koska "lepohetkiä" ei ole lainkaan: koko ajan rasittuu joko henkisesti tai fyysisesti tai sekä että (etenkin silloin, kun on sekä ohjaajan ukena että tulkkina samaan aikaan). Tällä kertaa en kuitenkaan ollut missään vaiheessa ihan hermoromahduksen partaalla (toisin kuin joskus aiemmin…). Tämä johtui varmaankin useasta tekijästä: 1) en ollut paikalla vielä pe-iltana, joten tapahtuman kesto oli minulle lyhempi; 2) treenit eivät olleet tällä kertaa kovin pitkiä (tulkkasin yhteensä vain viisi tuntia treenejä); 3) Pascal ei puhunut tällä leirillä mitenkään ihan hirveän paljon. Tulkattavia leirejä ei myöskään ollut ollut melko pitkään aikaan, joten olin ehtinyt palautua edellisestä kerrasta. Sen sijaan olen muuten ollut kaktus per… ööh… hyvin väsynyt ja kiireinen viime aikoina.