Nuorten Akatemiaklubin tapaamisessa

Ma 18.10.2010

Olen lukuvuonna 2010-2011 yksi Suomalaisen Tiedeakatemian Nuorten Akatemiaklubin 16 jäsenestä. Ensimmäinen tapaaminen oli kuukausi sitten. Silloin ohjelmassa oli Tiedeakatemian yleisesittely sekä toisiin klubin jäseniin tutustumista viinilasin ääressä. Silloin paikalla oli myös runsaasti viime vuoden klubin jäseniä. Ilmapiiri oli oikein mukava. Oli tosi inspiroivaa jutella samaa ikäluokkaa olevien muiden alojen tutkijoiden kanssa ja samalla tuntea pientä sielunsisaruutta… Satuin istumaan samassa pöydässä parin nuoren tutkijanaisen kanssa. Toinen heistä kertoi olevansa toistaiseksi sinkku ja lapseton mutta kasvattavansa kotonaan suurta KOIRAperhettä! ("IIIIIIH!!! HAUVOJA!!! SÖPÖÄ!" =)))) Toinen puolestaan mainitsi tekevänsä usein pitkää työpäivää mutta joutuvansa jossain vaiheessa lähtemään kotiin vaativan harrastuksensa takia. Hän totesikin suurimman arkielämän haasteensa koskevan työn ja harrastuksen yhteen sovittamista, mutta että loppujen lopuksi se on hänestä hyvä asia, koska muutenhan hän jumittuisi koneen ääreen varmaan koko yöksi. ("Hmm… Why does that sound familiar…?? Jess! Mä en olekaan friikki!!" =)))

Tänään päästiin jo itse asiaan. Vuorossa oli kaksi esitelmää. Ensin oli toki tarjolla kahvia, virvokkeita ja pientä purtavaa. Ensimmäisen esitelmän piti ilmakehätieteiden edustaja Ilona Riipinen Helsingin yliopistosta. Hänen aiheensa oli "Pienhiukkaset: Uhka ihmisen terveydelle vai pelastus ilmastolle?". Hän osasi kertoa pienhiukkasista ihailtavan yleistajuisesti. (Koska siis MÄKIN tajusin, mistä oli kyse!! 😎 Tästä lähtien katson mm. pilviä ja savua ihan eri silmällä. Alan myös ehkä kiinnittää huomiota ilmanlaatuun. Erityisesti kaikkein pienimmät pienhiukkaset voivat olla terveydelle vaarallisia, koska ne voivat kulkeutua hengityksen mukana keuhkoihin asti. Ilonahan oli muuten viime kevään promootiossa primatohtorina eli ensimmäisellä kunniapaikalla. Hän aloitti kuulemma tutkijauransa jo toisen opiskeluvuoden jälkeen päästyään kesätöihin laitokselle. Ilmankos hän on jo ehtinyt niin pitkälle.

Ilonan jälkeen vuorossa oli Petteri Kaski Aalto-yliopistosta. Hänen alansa on teoreettinen tietojenkäsittelytiede. Hän kertoi meille "Parinmuodostuksesta tietojenkäsittelytieteen silmin". Kun alun perin näin hänen aiheensa, ajattelin, että "Täh?! Tuosta mä nyt en AINAKAAN voi tajuta mitään!!" Loppujen lopuksi asia oli niin selkeästi ja havainnollisesti esitetty, että esitelmää oli varsin helppo seurata. Hänen tutkimuksensa käsittelee algoritmiikkaa, ja tämä esitelmä kohdistui parinmuodostusalgoritmiin, jota hän havainnollisti kiinnostavasti mm. parisuhteiden, kenkäparien ja työsuhteiden muodostamisessa tapahtuvan "pariutumisprosessin" avulla. Lopulta löytyi sekä vakaita pareja että rikkuripareja (tai jotain…). Ajattelin, että oman tutkimushankkeeni loppuvaiheilla jotakin tuollaista kaavaa saattaisi hyvinkin pystyä käyttämään tutkittaessa sitä, miten tutkittavat piirteet liittyvät toisiinsa. Petteri oli kuulemma alkanut ajatella tutkimusta mahdollisena ammattina vasta joskus niihin aikoihin, kun valmistui DI:ksi. Eli vähän samaan tyyliin kuin minäkin. Enhän minäkään ollut ajatellut ryhtyväni tutkijaksi ennen kuin vasta joskus niihin aikoihin, kun jätin gradun sisään. Oli helpottavaa kuulla, että en ole tässä suhteessa ainoa.

Esitelmien jälkeen Ilonalle ja Petterille esitettiin kysymyksiä. Keskustelu oli todella vilkasta. En olisi uskonut, että tällaisessa poikkitieteellisessä tilaisuudessa voi syntyä niin paljon relevanttia keskustelua. Saa nähdä, millaista keskustelua oma esitelmäni aikanaan synnyttää… Olen kuitenkin tosi tyytyväinen, että oma esitelmäni on aikataulutettu vasta huhtikuulle. Pitääkin ehtiä vielä "vähän" työstää hanketta ennen kuin kehtaan mennä esittelemään sitä tuonne. (Etenkin, kun kaikki esitelmät keskusteluineen videoidaan ja julkaistaan sitten sekä Tiedeakatemian sivuilla, Helsingin yliopiston sivuilla että YouTubessa… 8-/ Ei siis viitsisi mennä sinne spedeilemään ihan mitä tahansa…) Kohta toivon mukaan on taas vähän enemmän aikaa panostaa tutkimukseen, kun opetuksen määrän pitäisi yhden sijaisuuden päättymisen vuoksi vähentyä huomattavasti.

Klubin tapaamisia tulee olemaan kerran kuussa lukuvuoden loppuun saakka. Odotan innolla tulevia tilaisuuksia.

————————————————————————————————————

By the way, asiasta toiseen: Hartikan Jania ja minua haastateltiin tänään FightSport-lehteen. Kyseessä on kuulemma Suomen toiseksi myydyin urheilulehti, joka nimensä mukaisesti keskittyy kamppailulajeihin. Lehteen tehdään juttu Pekingin Combat Gamesien suomalaisedustuksesta. Jania ja minua pyydettiin luonnollisestikin kertomaan tapahtumasta aikidon näkökulmasta. Hyvä, että laji saa jälleen hieman näkyvyyttä. (Toivottavasti myös meidän seuran nimi mainitaan jutussa… *hih!* 😉