La 13.11.2010
Vedin tänään Antin kanssa junnuleirin Myllyssä. Oli ihan jees. On hyvä idea vetää näitä leirejä yhdessä. Sillä tavalla se on paljon rennompaa, ja samalla saa hyviä ideoita toiselta. Antilla oli tänäänkin monta tosi kiinnostavaa koordinaatioharjoitusta, joissa yhdistyivät taisabakit (väistöt), ukemit (kaatumiset) ja kehonhallintaliikkeet. Tekniikoina vedimme ekassa treenissä gyakuhanmi katatedoria (ote ranteesta) ja toisessa treenissä chudan tsukia (nyrkkilyönti vatsaan). Ekassa treenissä tekniikat sujuivat tosi hyvin. Toinen treeni oli selvästi vaikeampi, ja siinä vaiheessa keskittyminenkään ei tietenkään ollut enää ihan parhammillaan. Meni sekin kuitenkin ihan ok. Ilmapiiri oli itse asiassa yllättävän rauhallinen. Minkäänlaista hälinää ei oikeastaan ollut koko aikana. Loppuajasta alkoi esiintyä pientä löysäilyä, mutta niinhän se aina menee.
Tahdoimme juhlistaa Finn-Aikin 10-vuotistaivalta myös junnujen kanssa. Keksimme lopuksi erilaisia harjoitteita, joita junnujen piti tehdä aina kymmenen kertaa kutakin. Sitten oli heidän vuoronsa heittää vetäjiä: kaikki junnut heittivät vuorotellen minua ja Anttia tahtomallaan tekniikalla. Toisin kuin aikuisten leirillä (#¤%&x…), junnuleirillä tämä sujui todella hyvin. Kukaan ei siis yrittänyt elvistellä tekemällä jotain tosi kummallista.
Leirin päätteeksi jaoimme kaikille junnuille juhlan kunniaksi pillimehut, suklaapatukat ja seuran kangasmerkit. He vaikuttivat tosi yllättyneiltä ja innostuneilta. Joskus tällaisilla tosi pienilläkin asioilla voi saada aikaan yllättävän suuren vaikutuksen.
Leiri meni siis ihan hyvin. Porukkaa olisi voinut olla hieman enemmänkin, mutta oli siellä ihan ok määrä jengiä kuitenkin. Osallistujia oli kahdesta seurasta (meiltä ja Meido-kanista). Tunsin alusta lähtien itseni jossain määrin väsyneeksi ja tuntui siltä, että ohjaajana pystyin tänään antamaan itsestäni vain rutiinisuorituksen. On jotenkin ollut ihan tolkuttoman väsynyt olo viime aikoina. Savatetreenit ovat oikeastaan olleet se valopilkku, josta on saanut energiaa. On ollut niin mukavaa olla itse treenaajan asemassa ja päästä tekemään uusia liikkeitä ja peruskuntoharjoitteita. Ne treenit ovat fyysisesti ihan sikarankkoja, loistavasti rytmitettyjä ja teknisesti hyvin koordinoituja, mutta MINUN ei ole tarvinnut tehdä niiden eteen muuta kuin pysytellä kyydissä. Luksusta.
Su 14.11.2010
Kill Armanissa oli muuten viimeksi jakso savatesta. Tosi kiinnostava, ainakin minusta! Suosittelen sitä erityisesti kaikille niille, jotka eivät vielä tiedä, mitä savate on. Itse harrastan kuntosavatea (Savate Formea) enkä matsisavatea, jota tuossa dokkarissa enimmäkseen kuvataan. Kuntosavatessa ei oteta lainkaan sparria (otteluharjoittelua), vaan siinä treenataan ainoastaan tekniikkaa ja kehitetään kuntoa erilaisin harjoittein. Loukkaantumisriski on siinä hyvin alhainen, eikä siinä harjoitella lainkaan noita katutappelutekniikoita (“potku munille ja lähdetään haneen” -tyyppisiä juttuja siis).