Märät treenit

Ti 2.8.2011

(Klo 12.43): Vähänks oli siistit treenit tänä aamuna… Elokuussa meillä on aamutreenit ulkona, Eltsussa. Aloitamme klo 7.15. Juoksimme ensin yleisurheilukenttää ympäri ja teimme vähän peruskuntoharjoitteita, kuten pyrähdyksiä, loikkia, hyppyjä ja lihaskuntoliikkeitä. Sen jälkeen oli aika siirtyä fudiskentälle treenaamaan lajitekniikkaa. Otimme kengät ja sukat pois ja siirryimme paljain jaloin nurtsille. Yöh! Jo siinä vaiheessa alkoi vähän epäilyttää. Se nurtsi oli nimittäin IHAN MÄRKÄ! Siis todellakin niin läpeensä märkä kuin vain voi olla. Emme kuitenkaan antaneet tämän häiritä, koska kun on treenit, niin silloinhan treenataan.

Aloimme tehdä heti alkuun kovia ukemeita kotegaeshista. Tuntui siltä kuin olisi laskeutunut pesusienen päälle! Jo muutaman heiton jälkeen olimme IHAN läpimärkiä. (Lisäksi nurtsikenttä on jonkin verran kovempi alusta kuin tatami, joten jysäytin siihen lonkkaluuni heti alkuun. Auh… No, oma moka, jos ei osaa ukemia. Ei ole olemassa liian kovia alustoja. On vain liian huonoja ukemeita.) Treeniaikaa oli kuitenkin vielä rutkasti jäljellä, joten jatkoimme shihonagella. Teimme siitä takaperin ukemeita, jolloin selkä suunnilleen upposi märkään nurtsiin. Kuten Aino asian osuvasti ilmaisi, jokainen ukemi tuntui siltä kuin olisi ottanut kylmän suihkun vaatteet päällä. Shihonagen jälkeen tehtiin udekimenagea. Jalkapohjat ihan jäässä… Läpimärät vaatteet roikkuivat raskaina päällä… Märän nurtsin löyhkä leijui kaikkialla. Kello ei tuntunut liikkuvan. Mutta loppuun asti treenattiin! Ehdimme vielä tehdä loppuun "muurahaistanssin" kautta tehtävää ikkyo-harjoitetta. Siinä ei sentään tarvinnut enää kaatua. (Huono puoli siinä harjoitteessa sen sijaan on se, että se näyttää hölmöltä. Siksi päätimmekin, että jos joku muista urheilijoista sattuisi juuri sillä hetkellä kysymään, mitä lajia oikein treenaamme, kertoisimme varmuuden vuoksi jonkun toisen lajin nimen… 😉

LOPULTAKIN treeniaika loppui ja pääsimme hipsimään läpimärkinä, nurtsilta löyhkäävinä ja umpijäässä kentän laidalle pukuhuoneisiin. Lämmin suihku tuntui suorastaan taivaalliselta. Onneksi minulla sentään oli vaihtovaatteet mukana. (Ainolla sen sijaan EI ollut. Dääm… =D Varmaan tosi miellyttävä bussimatka kotiin.)

Hyvät treenit oli! Christianhan näytti meille viime viikolla Ranskassa mallia siitä, kuinka aina voi treenata, olivat olosuhteet sitten mitkä hyvänsä. Hänhän tuli treeneihin suoraan leikkauspöydältä. Lähti tekemään tekniikkaa, pyörtyi maahan, nousi ylös ja teki tekniikan loppuun. =D

Asiahan on niin, että jos nurtsi on kuiva, niin silloin treenataan kuivalla nurtsilla. Jos nurtsi on märkä, niin silloin treenataan märällä nurtsilla. Jos paistaa aurinko, niin treenataan aurinkoisessa säässä. Ja jos sataa, niin sitten treenataan sateessa. Olosuhteita ei voi aina valita. Il faut faire avec, kuten kuin ranskaksi sanotaan.

Ke 3.8.2011

(Klo 15.12): Vältän kaikenlaista kaupallista mainontaa tässä blogissa (mukaan luettuna oman aikidoseuran mainonta), mutta Pekka on tehnyt seurallemme niin hienon uuden esitteen, että en millään malta olla linkittämättä sitä tähän. Kyllä näkee, että esitteen on suunnitellut taiteen maisteri eikä kuka tahansa amatööriräpeltäjä. =)

Pe 5.8.2011

(Klo 9.27): Tänäkin aamuna treenasimme Eltsussa. Nurtsi oli edelleen märkä, mutta ei ehkä ihan yhtä perinpohjaisesti märkä kuin tiistaina. Kamppeet kastuivat kuitenkin ihan läpimäriksi, mutta se ei tuntunut ihan yhtä epämukavalta kuin tiistaina, koska ulkona oli tosi lämmintä. Olimme alkulämmittelyksi juosseet yleisurheilukentällä 1600 m, vetäneet muutaman pyrähdyksen, tehneet loikkia ja hyppyjä, lihaskuntopiirin sekä venytysliikkeitä. Aurinko paistoi kentälle voimakkaasti, ja siellä oli alusta lähtien niin lämmintä, että olimme T-paidoissa.

Lajitekniikkavaiheessa oli jo niin kuuma, että tuntui suorastaan virkistävältä pulahtaa märkään nurtsiin jokaisen heiton jälkeen! 😎 Yksi yleisurheilija katsoi silmät pyöreinä, kun teimme kentällä kovia ukemeita kotegaeshista. =D Se saattoi tietysti ulkopuolisen silmissä näyttää aika extremeltä, vaikka ei se meidän mielestä niin kovin erikoiselta tuntunut. Vähän tömähti lonkkaluissa, mutta ei mitään sen kummempaa. Teimme tekniikoita shomenuchista. Aurinko paistoi kentälle niin voimakkaasti, että hetkittäin toisen hyökkäystä ei oikeastaan nähnyt. Mut ei se mitään. Jos ajoitus on oikea, ei hyökkäystä tarvitse kunnolla nähdäkään. Hyökkäysvaiheessa uken kädestä lenteli aina ruohonpätkiä ympäriinsä. X-) Se oli huvittavaa. Ulkotreeneissä hyvä puoli onkin nimenomaan se, että niissä joutuu harjoittelemaan muuttuviin ympäristötekijöihin sopeutumista. 

Treenien loputtua olimme ihan märkiä ja ruohoisia, mutta ei ollut yhtään kylmä. Treenikamppeet roikkuvat parhaillaan työhuoneeni kaapissa ja levittelevät märän nurtsin löyhkää ympäri toimistoa… Yöh! 8-/ Ainokin muisti tänään ottaa vaihtovaatteet mukaan. Siperia opettaa. 😉