Halloween-pippaloissa Paukella

Su 6.11.2011

Olin eilen illalla Halloween-bileissä isosiskoni Pauliinan luona. Hänellä on hieno rivitaloasunto Keravan keskustan tuntumassa. Kämppä oli koristeltu viimisen päälle kaikenlaisella Halloween-sälällä. Olkkarin katossa roikkui suuri valkoinen verkko, johon oli ripustettu hämähäkkejä ja lepakkoja. X-) Ihan sairaan siistiä! Se näytti ihan hämähäkinseitiltä. Lisäksi keittiön katosta roikkui kurpitsakoristeita, kuntopyörästä oli tehty kummitus, jne.

Pauliina oli pukeutunut merenneidoksi. Puku sopi hänelle tosi hyvin! =) (Itse näyttäisin sellaisessa puvussa ihan kaamealta.) Lisäksi paikalla oli Pauliinan kavereita, joilla oli kaikilla Halloween-puvut ja -meikit ihan viimosen päälle. Minä ja Axel olimme vähän alipukeutuneita, mutta oli meilläkin kuitenkin jonkinlaiset naamiaisasut. Axelilla oli miekkailupuku ja minulla kick-boxing-asu. Minähän harrastin kick-boxingia muutama vuosi sitten, ja kamppeet löytyivät vielä kaapinpohjalta. Hammassuojia lukuunottamatta pistin päälle täyden matsivarustuksen. Kypärä tosin piti ottaa pois ruokailun ajaksi. Lisätäkseni huumoria pistin kaikki suojat vaatteiden PÄÄLLE: esim. alasuoja ja rintasuojat pistetään tietysti yleensä vaatteiden ALLE eikä päälle… ;;;-) Mutta eihän asussa silloin olisi ollut mitään hauskaa. Suoritin aikoinani kick-boxingissa vihreän vyön, joten liitin senkin asuuni. Tuntui jotenkin piristävältä pitää vaihteeksi jotakin muuta kuin mustaa vyötä, vaikka kyseessä olikin vain naamiaisasu. Heti kun sain suojat päälle, tuli sellainen fiilis, että "kuka ottaa matsii?? kuka ottaa matsii??" ja alkoi tehdä mieli muksia ympäriinsä. Jos ehtisin, menisin varmaan takaisin kiksaritreeneihinkin. Mutta en taida ehtiä. No, onneksi savatessa pääsee tekemään hyvin samankaltaisia liikkeitä. (Enkä oikeasti kaipaa lainkaan mitään täyskontaktisparria. En ole koskaan pitänyt missään lajissa muusta kuin kevytkontaktisparrista. Nykyään ne savaten kunto- ja tekniikkatreenit, joissa ei ole lainkaan otteluharjoittelua, sopivat minulle oikein hyvin. Olen kuitenkin niin "aikidokaluonne" henkeen ja vereen.)

Kuten Paukelta voi odottaa, ruokatarjoilu oli aivan käsittämätön. Pöytä oli ihan täynnä erilaisia kakkuja ja keksejä: oli kurpitsakakku, kummituspipareita, jne. (Onneksi minulla ja Axelilla oli eilen viikoittainen "hiilari-ilta" eli vapaailta Atkinsista…) Herkut oli suunniteltu iltapäivällä pidettyjä lastenkutsuja varten. Illalla oli sitten aikuisten juhlat, joissa oli oma erikoisuutensa: Pauliinan itse valmistama "helmari". Kyseessä on vähän niin kuin "salmari" (eli salmiakkikossu), mutta tässä tapauksessa kossuun on sekoitettu hedelmäturkinpippureita. Todella erikoinen maku. Siinä ei maistunut ollenkaan alkoholi, joten tuli vedettyä pari snapsia vielä tavanomaisten punaviinilasillisten päälle (tarkoitan "tavanomaisella" tässä sitä, että jos on jotkut bileet, juon tyypillisesti pari lasia punaviiniä, jos ei ole mitään syytä, miksi ei voisi juoda). Yöllä heräsin vatsakipuun. Melkein piti lähteä vessaan laattaamaan! 8-/ Se johtui varmaan sekä ylensyönnistä että "helmarista". Tänä aamuna oli krapulainen olo. Mutta hyvät pileet oli kyllä!!! 😎 Kiitti isosisko!!!