Pe 25.5.2012
Osallistun sunnuntaina Naisten Kymppi -tapahtumaan! Olin siellä myös viime vuonna, ja siellä oli silloin tosi hauskaa. En ole kyllä harjoitellut yhtään. Olen nimittäin käynyt vuoden 2012 puolella lenkillä vain kerran… Mutta en ollut harjoitellut viime vuonnakaan, ja ihan hyvin se meni silloinkin. Jos ei peruskunto riitä juoksemaan kymppiä kylmiltään, niin sitten on vaan niin p***a kondis, että silloin ei mitkään selitykset auta! Tänä iltana on hillittömät bileet. Täytyy yrittää toipua niistä sunnuntaihin mennessä… Toivotaan myös, että on hyvä keli. Mutta kuten sanottu, mitkään selitykset ei auta, jos ei jaksa juosta…
Sain vähän aikaa sitten postissa tämän vuoden Kymppi -kamppeet. Viime vuonna saimme sellaisen tosi hauskan vihreän paidan. Tällä kertaa paidan väri on tylsä valkoinen. Plääh. Mutta kyseessä on kuitenkin aito Adidaksen juoksupaita, joten laadun pitäisi olla hyvä.
Su 27.5.2012
Naisten Kymppi meni ihan kivasti. Lähdin tällä kertaa ykköslähdössä eli juoksijoissa. Lähdin kuitenkin liikkeelle ehkä turhankin rauhallisesti, koska lähdin tarkoituksella liikkeelle juoksijoiden loppupäässä, jossa vauhti oli jo pelkän ryysiksenkin takia melko rauhallinen. Menin vain virran mukana, ja lenkki tuntui rattoisalta ajanvietteeltä. Katselin samalla maisemia ja reitin verrella olevaa ohjelmaa. Ilma oli mitä mainioin. Neljän kilsan kohdalla aikaa oli kuitenkin mennyt jo melkein puoli tuntia. Tajusin siinä vaiheessa ottaneeni alun turhankin leppoisasti. En ollut vielä yhtään väsynyt, joten olisin voinut vetää alun selvästi reippaamminkin. On kuitenkin hieman hankalaa arvioida sopivaa vauhtia, kun ei harrasta lenkkeilyä säännöllisesti. Lähdin sitten siitä lähtien vetämään lenkkiä hieman reippaammin. Jossain vaiheessa jouduimme seisomaan liikennevaloissa, kun poliisi päästi autoja kulkemaan (#%£¥?x…). Ihan sairaan ärsyttävää. Jouduimme pysähtymään, ja siihen kohtaan syntyi hirveä tukos. Yhdeksän kilsan kohdalla otin loppukirin. Aikani oli lopulta 1h 5min eli ihan ok siihen nähden, että en ole käynyt kuin kerran lenkillä tämän vuoden puolella. Anyway, hieman harmitti se, että en tullut lähteneeksi liikkeelle vähän reippaampaa tahtia ja että jouduimme yhdessä vaiheessa seisomaan liikennevaloissa. Ne hidastivat tahtia. Kondis olisi riittänyt vetämään lenkin alle tunnissa, mutta tällä kertaa näin. Ihan ok meni kuitenkin. Sain taas motivaatiota alkaa lenkkeillä säännöllisesti! Pitää yrittää käyttää hyväksi kesää ja kesäkauden väljempää treeniaikataulua.
Axel oli odottamassa minua maalissa, mutta jotenkin onnistuimme kuitenkin missaamaa toisemme. Porukkaa oli niin paljon. Löysimme kuitenkin lopulta toisemme ja asetuimme Kisiksen edessä olevalle nurtsille syömään osallistujille tarjottuja eväitä. Saimme heti maaliin savuttuamme kassin, jossa oli vaikka mitä kaikkea syötävää! 😎 Tämän vuoden juoksupaidan väriin en ollut ihan tyytyväinen: valkoinen tuntui jotenkin vähän tylsältä. Lisäksi siitä näkyi rintsikat läpi (ihan saletisti jonkun miehen suunnittelema…) Viime vuoden vihreä paita oli jotenkin pirtsakampi ja erikoisempi. Valkoisen paidan hyvä puoli on tietysti se, että sitä voisi ehkä käyttää treenipaitana aikidotakin alla. Anyway, oli tosi mukava ja inspiroiva tapahtuma! Kannatti todellakin osallistua. Luulen, että tästä tulee minulle jokavuotinen perinne.
Lähdin Axelin kanssa Kisikseltä suoraan Keravalle, jossa vietettiin tänään Lohikosken Pian ja Jusan tyttären, Matildan, nimiäisiä. Olimme ostaneet Matildalle eilen Korkeasaaresta lahjaksi melko suuren pehmoleluleijonan. Olimme Kympin takia jonkin verran myöhässä nimiäisjuhlista, mutta ehdimme silti juoda siellä rauhassa kahvit ja jutella jonkin aikaa Elizabethin ja Maxin kanssa. He ovat tällä hetkellä käymässä Suomessa pienen Coco-tyttärensä kanssa. Elizabeth ja Pia ovat kummatkin vanhoja koulukavereitani muinaisilta peruskouluajoilta. Pia on muuttanut perheineen takaisin Keravalle, mistä kaikki kolme olemme kotoisin. Elizabeth puolestaan on asunut jo pitkään Lontoossa. Lisäksi tyttöporukkaamme kuuluvat Reetta, Tiina ja Jonna, jotka eivät tänään päässeet paikalle. Emme enää nykyään näe toisiamme kovin usein, mutta olemme kuitenkin yhteyksissä melko säännöllisesti. On hienoa, että peruskouluajoilta on jäänyt tällainen kaveriporukka! =) Olen joskus miettinyt, mikä meitä tyttöjä yhdisti, kun nimenomaan meistä muodostui tiivis kaveriporukka. En ole keksinyt oikein muuta kuin että olimme kaikki tavalla tai toisella valtavirrasta poikkeavia. Koimme ehkä itsemme jotenkin erilaisiksi nuoriksi ja siksi myös hyväksyimme erilaisuutta. Saimme toisistamme sekä tukea, seuraa että hyväksyntää. Minun erilaisuuteni ilmeni lähinnä intohimoisena suhtautumisena kamppailulajien (etenkin aikidon) harjoitteluun, tiettyinä sopeutumisvaikeuksina sekä omissa maailmoissa elämisenä. Muilla leimaavat kiinnostuksen kohteet saattoivat liittyä esimerkiksi eläimiin, politiikkaan, kouluun tai uskontoon.