(Kuva: Heidi Eloranta)
Su 10.6.2012
(Klo 23.20): Huh, olipas viikonloppu! Vasta nyt ehtii päivittää blogia. Leiri meni hyvin, mutta aikataulu oli todella tiivis. Matkustimme ensin bussilla Helsingistä Varalaan. Siellä oli sitten ohjelmassa ruokailu ja saman tien sen jälkeen ekat treenit. Aikidojunnuja oli leirillä 64. Lisäksi treeneihin osallistui kymmenkunta aikuista apuohjaajina ja leirituristeina. Vilinää siis todellakin riitti! Oli kiinnostavaa vetää treenejä niin suurelle porukalle. Osallistujat tulivat eri seuroista ympäri Suomea. Meidän seurasta paikalla oli minun ja Antin lisäksi kolme junnua: Mimmi, Miina ja Lauri (the Risto Räppääjä). Lauri voitti leirin aikana pidetyt aikidojunnujen “leiriolympialaiset”, joissa piti mm. tunnistaa eri hyökkäysmuotoja, seisoa mahdollisimman pitkään silmät kiinni yhdellä jalalla, jne. Veitugou, Lauri! =) Hyvää mainosta seuralle, taas kerran! =) Muutenkin olin tosi ylpeä meidän junnuista leirillä. Pärjäsivät siellä oikein hyvin.
Vedimme treenit Antin kanssa yhdessä siten, että jompikumpi meistä veti alkulämmittelyn ja erilaisia harjoitteita, ja sen jälkeen toinen veti varsinaisen tekniikkaosuuden. Joskus aikaa oli niin paljon, että ehdimme kumpikin vetää muutaman tekniikan. Lopuksi otettiin joku leikki, jos aikaa riitti. Vedämme Antin kanssa kumpikin myös junnuille hyvin fyysisiä treenejä, joissa tehdään suhteellisen paljon varsinaista tekniikkaa. Lisäksi tehdään peruskunto-, kaatumis- ja kehonhallintaliikkeitä. Leikkeihin ei käytetä kovin paljon aikaa, vaikka useimmiten muutama minuutti menee niihinkin. Sinänsä emme vastusta leikkejä. Olemme vain sitä mieltä, että meillä on kummallakin enemmän annettavaa lajikohtaisissa harjoitteissa ja tekniikoissa kuin leikkien ohjaamisessa. Anyway, treenit sujuivat mielestäni pääsääntöisesti tosi kivasti. Porukka vaikutti keskittyvän tosi hyvin siihen, mitä tahdoimme opettaa. Hetkittäin oli pientä härdelliä (joku saattoi juomatauon aikana alkaa kiipeillä puolapuissa tai koripallotelineessä, tms.), mutta sehän on normaalia, kun kyse on lapsista.
(Kuva: Heidi Eloranta)
Vedimme hyökkäysmuotoina mm. shomenuchia, chudan tsukia ja ushirowazaa. Lauantai-illan treeneissä tehtiin myös tekniikoita kahta hyökkääjää vastaan ja lopuksi randoria kolmea hyökkääjää vastaan! Junnut olivat ihan fiiliksissä, kun kerroimme heille, että ne tekniikat tulevat vasta mustan vyön kokeisiin! 😎 Porukkaa oli saapunut paikalle eri seuroista ympäri Suomea. Tyylieroja oli siis jonkin verran. Lisäksi ikä- ja kokoerot olivat suuria. Se toi jonkin verran lisää haastetta treenien vetämiseen. Ekat treenit olivat tarkoituksella tosi rankat, jotta porukalle ei tulisi sellainen fiilis, että tämä on joku löysäilyleiri… Lauantai-illan treenit olivat kaikkein kevyimmät, koska olimme juuri sitä ennen käyneet Särkänniemessä. Itsellänikin oli jonkin verran väsynyt olo sen jälkeen, joten voin vain kuvitella, kuinka väsyneitä junnut olivat. Lisäksi lauantai-illan treenit kestivät kaksi tuntia, mikä oli vähän turhankin paljon mielestäni. Varmaan kymmenkunta junnua istui suuren osan treenistä sivussa ja valitteli pääkipua tai jotain muuta vaivaa. Yritimme vetää treenit kevyesti, mutta siltikään kaikki eivät vain jaksaneet loppuun asti.
Särkänniemessä oli ihan kivaa, joskin bussikuljetus sinne meni ihan plörinäksi. Aikataulu viivästyi noin tunnilla… Ei ole helppoa, kun porukkaa on niin paljon. (Aikidon lisäksi leirillä oli silloin WTF-taekwondon ja kendon junnut.) Axel tuli myös Särkänniemeen. Tapasin hänet siellä. Kävimme yhdessä laitteessa ja lisäksi mm. eläintarhassa (siellä vietimme suuren osan ajasta…), delfiinaariossa (tosi vaikuttava! 888-) ja Angry Birds -maassa. Ostin sieltä tosi siistin punaisen Angry Birds -paidan. 😎 Eläintarhassa oli mm. tosi kivoja sekarotuisia koiranpentuja, pupuja, lehmiä, hevosia, vesikilpikonnia, jne. Delfinaariossa näimme, kun delfiinit hyppivät renkaiden läpi, tanssivat, tekivät voltteja, jne. Olin ihan fiiliksissä.
Lauantai-iltana treenien jälkeen oli vuorossa yllätysohjelma, joka oli erään tanssiryhmän esitys. Sen jälkeen junnut pääsivät itse kokeilemaan erilaisia tanssiliikkeitä. Musiikki loi liikuntasaliin rennon diskotunnelman. Sen jälkeen aikidoporukka meni vielä treenisaliin pitämään iltatilaisuutta, jossa apuohjaajat ja ohjaajat kertoivat omista unelmistaan ja niiden toteuttamisprosessista. Junnut kuuntelivat kertomuksia ja kirjoittivat samalla paperille omia unelmiaan. Minä puhuin viimeisenä. Kerroin mahdollisimman lyhyesti siitä, kuinka 13-vuotiaana päätin perustaa oman aikidoseuran ja kuinka unelma toteutui kymmenen vuotta myöhemmin. Siihen väliin mahtui kuitenkin TODELLA PALJON treenitunteja sekä Suomessa että Ranskassa. Sitä kautta kiinnostuin myös ranskan kielestä, jota aloin myöhemmin opiskella yliopistossakin. Nykyiseen ammattiini olen päätynyt sitä kautta. Teininä haaveilin varovaisesti myös siitä, että saavuttaisin jonakin päivänä 4. danin vyöarvon aikidossa. (*niisk*)
Sunnuntaina junnut pääsivät kokeilemaan muita lajeja. Paikalle saapui myös seuraava leiriporukka, eli ITF-taekwondo, karate ja taido. Lajeja oli siis yhteensä kuusi. Kaikki kokeilivat kaikkia lajeja. Kukin kokeilutreeni kesti puoli tuntia. Vedin Antin kanssa viisi kokeilutreeniä putkeen, mikä oli aika ryydyttävä määrä. Viimeiset pari satsia eivät enää menneet kovin hyvin. Olimme jo niin väsyneitä, ja junnutkin vaikuttivat jotenkin kurittomilta. Kokonaisuutena se kokeilutreenihomma oli mielestäni kuitenkin hyvä juttu. Junnujen mielestä oli varmaan tosi jännää päästä kokeilemaan eri lajeja. Yritimme antaa aikidosta kokeilutreeneissä mahdollisimman dynaamisen ja toimivan kuvan. Painotimme myös ukemi- eli kaatumisharjoitteita, koska ne ovat aikidolle niin tyypillisiä ja erottavat meidät monesta muusta lajista.
Leirin päätteeksi oli vielä ohjelmassa leirikuva ja diplomien jakotilaisuus. Kaikki osallistujat saivat diplomin. Ne jaettiin muodollisesti yksitellen, koska mielestämme jokainen ansaitsi pienen tunnustuksen osallistumisestaan tapahtumaan. Lopuksi minä ja Antti kiitimme leirin koordinaattoria, Edlaa, ja annoimme hänelle pienen lahjan. (Lahja oli Varalan urheiluopiston harmaa huppari.) Edla teki leirin eteen valtavan suuren työn. Ilman häntä siitä ei olisi tullut yhtään mitään. Hienoa, että liiton toiminnassa on mukana hänenlaisiaan nuoria ja energisiä puuhaihmisiä. Heitä todellakin tarvitaan!
Diplomien jakotilaisuuden jälkeen ehdimme istua hetken aikaa urheiluopiston kahvilassa. Se olikin ensimmäinen kerta, kun kerkesimme Varalan kahvilaan. Siihen saakka aikataulu oli ollut niin hektinen, että emme olleet kerinneet tehdä muuta kuin vetää treenejä, syödä ja nukkua (ja käydä Särkänniemessä). Ruokailun jälkeen treenien alkamiseen oli aikaa yleensä ehkä puoli tuntia. Kerkesimme juuri ja juuri käydä huoneissa vaihtamassa kamppeet ja siirtyä treenisaliin. Sitten taas mentiin. Illalla sitä vain kaatui väsyneenä sänkyyn. Kotimatka meni ihan hyvin. Juttelin Antin kanssa ja nuokuin välillä väsyneenä tuolissani. Bussissa oli todella rauhallista. Suurin osa junnuista nukkui. Voin kuvitella, että heillä on ollut vielä rankempi viikonloppu kuin meillä! Toivon mukaan tämä on kuitenkin kokemus, jonka he muistavat vielä aikuisinakin. Vaikka kaikki heistä eivät jatkakaan aikidon treenaamista enää aikuisina, täytyy toivoa, että he saivat tästä irti jotakin sellaista, joka auttaa heitä myös muussa elämässä joko nyt tai joskus myöhemmin.
(Kuva: Heidi Eloranta)