To 28.6.2012
(Klo 22.53 Croke Park Hotel, Dublin): Ihan siistii. Lähdin tänä aamuna aikaisin (siis TOSI aikaisin… 8-/ ) Axelin kanssa minilomalle Dubliniin. Lensimme ensin Osloon ja sieltä jatkolennolla Dubliniin. Matka meni ihan hyvin, paitsi että Helsingin lentokentällä alkoi ärsyttää ihan sairaasti, kun yksi perhe yritti kiilata meidät baggage drop -jonossa, joka eteni muutenkin tosi takkuisesti. Vaikka olen periaatteessa rauhallinen luonne, niin joistakin asioista vedän melkein aina herneen nenään, ja yksi niistä on jonoissa kiilailu lentokentillä. Siis se on NIIN ärsyttävää, kun joku vaan tunkee itsensä keskelle jonoa eikä edes yritä pahoitella tai selitellä mitenkään tekoaan. Ihan sama kuin pyyhkisi hanuriaan toisen ihmisen ajalla ja oikeuksilla (“ihan sama, miten pitkään SÄ olet tässä jonossa jo seisonut, mutta MÄ tulen nyt TÄHÄN… MÄ!”) #¤%&X… Toisinaan olen vain niellyt kiukkuni (hyvää treeniä ehkä sekin, koska sitäkin taitoa tarvitaan), mutta tällä kertaa sanoin niille tyypeille ihan suoraan, että me olimme kyllä tässä jonossa ennen teitä, kun te tulitte tähän mukaan tuolta sivusta päin. Suorapuheisuuteni herätti närkästystä, mutta ei voi mitään. Jos en olisi sanonut mitään, asia olisi ottanut minua vielä enemmän päähän, ja ne tyypit olisivat luulleet, että jonottaa voi myös sivusuunnassa, ja se on ihan ok.
Anyway, muuten matka meni siis hyvin. Otimme lentokentältä bussin, jolla pääsimme jonkin matkan päähän hotellista. Hotelli on varsin korkeatasoinen. Satuimme saamaan neljän tähden hotellin edullisesti. Otimme executive-luokan huoneen, koska muuten hintaan ei olisi sisältynyt aamiaista. Lisäksi hintaan sisältyy pääsy executive loungeen. Sieltä voi käydä hakemassa koska tahansa kahvia ja muuta juotavaa. Aamiainenkin on kai siellä. Huono puoli hotellissa on kuitenkin se, että se sijaitsee hieman syrjässä keskustasta. Kyllä keskustaan kävelee täältä, mutta matka ei ole aivan lyhyt, ja ennen kaikkea reitti on varsin tylsä. Oikeastaan matkalla ei ole muuta nähtävää kuin irlantilaistyyppisiä pääasiassa punatiilisiä taloja, jotka ovat kyllä ihan hauskan näköisiä. Kiinnostavaa on myös se, että kaikissa kylteissä lukee ensimmäisenä teksti iiriksi ja vasta sitten englanniksi. En ollut ajatellut, että iiri näkyisi Dublinissakin niin selvästi nykypäivänä. Jotenkin Irlannin kuitenkin mieltää vain englanninkieliseksi maaksi, vaikka iiri on maan ensimmäinen virallinen kieli. Eihän iirin puhujia tosin olekaan kuin noin 10 % väestöstä.
Sää vaikuttaa olevan täällä tosi vaihteleva. Välillä satoi, ja hetken päästä aurinkoi paahtoi helteisesti. Jonkin ajan päästä oli taas viileämpää. Aloitimme kaupunkiin tutustumisen tekemällä pitkän kävelyretken keskustassa. Kävelimme mm. tunnettua O’Connell Streetiä pitkin. Sen varrella on monia muistomerkkejä, kuten Daniel O’Connellin muistomerkki. O’Connell oli irlantilainen poliittinen johtaja 1800-luvun alkupuoliskolla. Hän kampanjoi katolilaisten oikeuksien ja Irlannin itsenäisyyden puolesta. Lisäksi kadun varrella on mm. Jim Larkinin (työväenluokan sankarin ja kuuluisan puhujan) sekä Charles Parnellin (kansallismielisen poliittisen johtajan) patsaat. Keskeinen nähtävyys O’Connell Streetillä on pääposti. James Connolly ja Padraig Pearse linnoittautuivat sinne barrikaadien taakse ja julistivat Irlannin tasavallaksi vuonna 1916. Rakennus on näyttävä. Ei uskoisi, että se on “vain” postitalo. Se on rakennettu vuosina 1815-1818 Yrjöjen tyyliin. Pääsisäänkäynnin edessä on kuusi joonialaista pylvästä ja veistoksia. Postin edessä on vuonna 2003 rakennettu 120 metriä korkea Spire of Dublin, joka on ohut, piikkimäinen taideteos. Se on todellakin huomiota herättävä.
O’Connell Streetiltä käännyimme River Liffeyn rantakadulle ja kävimme syömässä sen varrella olevassa baarimaisessa ravintolassa. Sapuskan jälkeen kävimme vielä katsomassa joen varrella sijaitsevaa tullikamarirakennusta, joka on myös yksi tunnettu Dublinin maamerkki ja arkkitehtuurin helmi suurine kupoleineen ja hienoine veistoksineen. Se on rakennettu vuonna 1791. Tullikamarin jälkeen kävimme katsomassa oikeuspalatsia, joka sijaitsee sekin joen varrella. Oikeuspalatsin on suunnitellut sama arkkitehti, James Gandon, joka suunnitteli tullikamarinkin. Ne ovatkin tyyliltään samanlaisia ja rakennettu samoihin aikoihin. Oikeuspalatsilta lähdimme kävelemään rauhallisesti hotellia kohti katsellen samalla kaupunkia. Hotelli sijaitsee Croke Park -nimiseen suuren urheilustadionin vieressä. Stadion on aika ruma, mutta myös näkyvä maamerkki, jonka avulla hotellin löytää helposti. Palattuamme hotelliin kävimme vielä alakerran baarissa juomassa lasilliset punaviiniä. Ne sisältyivät executive-luokan huoneen hintaan. (*kröhöm* 😉 )
Pe 29.6.2012
(Klo 22.00): Tänään saimme selville, että itse asiassa hotelli ei olekaan kovin kaukana keskustasta: vain noin 15 minuutin kävely, ja reittikin on ihan kiva. Olimme vain eilen onnistuneet ottamaan kaikkein pisimmän ja rumimman reitin (kiitti vaan navigoinnista, Axel… 😉 ) Anyway, ostimme kahden päivän turistibussiliput, joilla pääsee kiertelemään kaupunkia kaksikerroksisilla busseilla niin paljon kuin tahtoo. Bussit kiertävät jatkuvasti nähtävyyksiä ympäri, ja niihin voi hypätä kyytiin mistä tahansa. Lisäksi busseissa on opastus. Sama systeemi kuin Lontoossa siis. Kiersimme ensin bussilla kaupungin ympäri. Siinä saikin tosi hyvän yleiskuvan kaupungista. Dublin alkoi vaikuttaa paljon viehättävämmältä kuin se eilen äkkiseltään vaikutti. Saimme kyllä eilenkin Dublinista ihan positiivisen kuvan, mutta ei se kuitenkaan vaikuttanut meistä niin kovin erikoiselta. Tänään, bussikierroksen jälkeen, kaupunki vaikutti paljon kiinnostavammalta ja tunnelmallisemmalta. Kyllä täällä on paljon nähtävää ja aivan omanlaisensa tunnelma verrattuna muihin kaupunkeihin, joissa on tullut käytyä.
Mietimme, mistä nähtävyydestä lähtisimme liikkeelle. Päätimme asettaa asiat tärkeysjärjestykseen ja suuntasimme siis ensimmäiseksi Dublinin eläintarhaan. Eläintarha sijaitsee Phoenix-puistossa, joka on Euroopan suurin kaupunkipuisto. Se on peräti 709 hehtaarin kokoinen. Se avattiin jo vuonna 1747. Eläintarhan lisäksi siellä on mm. puutarhoja, urheilukenttiä ja metsiköitä. Siellä on myös Wellingtonin muistomerkki, joka on Euroopan korkein obeliski. Se pystytettiin Waterloon taistelun voiton kunniaksi vuonna 1861. Obeliskin lähellä on eläintarhan sisäänkäynti. Eläintarhakin on perustettu jo vuonna 1831. Siellä on yli 700 lajia. Erikoisin oli ehkä lumileopardi. Merijellonat olivat söpöjä, mutta niiden show oli melko vaisu. Hassua oli se, kun ne menivät kukin esityksensä jälkeen kiltisti takaisin omaan häkkiinsä ja paiskasivat oven perässään kiinni! 😀 Yksi niistä teki myös siistin hai-imitaation (meni veden alle ja pisti pyrstönsä pinnalle ikään kuin hain eväksi). Sekin oli hauskaa. Söpöä oli myös suuressa lammessa uiskentelevat sorsanpoikaset. Ne eivät tietenkään ole kovin eksoottisia suomalaiselle, mutta tosi söpöjä silti. Ja niitä oli aika paljon. Teki mieli ottaa yksi kainaloon ja viedä kotiin Parisulin kaveriksi. Lisäksi eläintarhassa oli tietysti leijonia, kirahveja, simpansseja, gorilloita, tiikereitä, norsuja, seeproja, virtahepoja, sarvikuonoja, flamingoja, strutseja, jne. Puoliapinat ovat veikeitä, samoin Humboldt-pingviinit, joita myös oli. Ne pingviinit näyttivät jotenkin pösilöiltä, mutta samalla kuitenkin sympaattisilta. Eläinpuisto levittäytyi laajalle alueelle. Siellä menikin paljon aikaa, ja tuli käveltyä tosi paljon. Lisäksi ilma oli kuuma. Olimme kumpikin kierroksen jälkeen melko väsyneitä. Pidimme kumpikin eläinpuistosta, mutta ei se mikään ihan hirveän ihmeellinen kuitenkaan ollut. Paras eläinpuisto, jossa olen itse tähän asti käynyt, on ehdottomasti Melbournen eläinpuisto. Sinne oltiin onnistuttu luomaan todella ainutlaatuinen tunnelma, ja siellä oli tosi eksoottisia eläimiä, kuten se vesinokkaeläin (majavan ja ankan risteytys). Lisäksi se oli kätevän kompakti.
Eläintarhan jälkeen hyppäsimme takaisin kiertoajelubussiin. Olimme jo melko väsyneitä, joten valitsimme helpon nähtävyyden, joka sattui olemaan parin pysäkin päässä Vanhassa Dublinissa. Kyseessä oli Old Jameson Distillery. Se on entisen Jamesonin tislaamon tiloissa toimiva museo, joka kertoo viskin valmistusprosessin eri vaiheista sekä tislaamon historiasta. Emme kumpikaan ole mitään viski-ihmisiä erityisemmin, mutta museo oli kyllä kiinnostava. Viski on kuitenkin niin tyypillinen irlantilainen juttu. Vastaavia museoita ei varmaankaan ole montaa. Jono opastetulle kierrokselle olikin pitkä. Kierroksen päätteeksi saimme maistiaisiksi lasillisen Jamesonin viskiä. (*hik*)
Tislaamomuseon jälkeen jatkoimme matkaa Temple Bar -kaupunginosaan. Alue oli kuulemma aikoinaan ränsistynyt, mutta sitä on sittemmin kunnostettu. Nykyään se on trendikästä ja viihtyisää aluetta, joka on turistien suosiossa. Siellä on paljon baareja, ravintoloita ja värikästä katuelämää. Se on myös taiteilijoiden ja muusikoiden kaupunginosa. Kapeat kujat juontuvat 1700-luvulta, mikä jotenkin lisää tunnelmaa. Minulle tulee Temple Barin tunnelmasta mieleen Pariisin Latinalaiskortteli. Kävimme syömässä irlantilaisessa ravintolassa, jossa oli leppoisa baaritunnelma. Siellä soitettiin perinteistä irlantilaista musiikkiä livenä. Ruoka oli hyvää, mutta palvelu hidasta. Ei meillä tietenkään ollut mikään kiire, mutta aloimme olla aika väsyneitä siinä vaiheessa. Kun lähdimme pois, turistibussit eivät enää kulkeneet, joten meidän piti kävellä takaisin hotelliin. Kävelimme O’Connell Streetiä pitkin. Se alkaa jo tuntua tutulta tieltä. Poikkesimme matkalla matkamuistomyymälään. Ostin sieltä mm. vihreän Dublin-hupparin sekä lammasmagneetin jääkaapin oveen. Just siistii!! 🙂
La 30.6.2012
(Klo 22.52): Tänään oli tosi aktiivinen päivä. Kävimme katsomassa tosi montaa eri nähtävyyttä. Aloitimme Kansallisgalleriasta, jossa on mittava taidekokoelma 1300-luvulta 1900-luvulle. Tunnetuin teos siellä on Caravaggion Kristuksen vangitseminen. Lisäksi siellä on mm. Monet’n, Picasson, Rembrandtin ja Degas’n teoksia sekä irlantilaisten taiteilijoiden töitä (esim. kokonainen salillinen Jack Yeatsin teoksia). Mielestäni Kansallisgalleria oli tosi kiva. Ei samaa luokkaa kuin Lontoon vastaava galleria, mutta tosi jees joka tapauksessa.
Kansallisgalleriasta siirryimme luonnonhistorialliseen museoon. Se oli melko pieni, mutta tunnelmallinen. Siellä oli yksi kerros irlantilaisia eläimiä ja toinen kerros eläimiä maailmalta. Siellä tuli otettua tosi paljon valokuvia: jellonanpentuja, pesästä pudonneita pikkutipuleita, jne. Tietysi oli myös peruskamaa kuten suuri norsu, tiikeri, sarvikuono ja katosta roikkuva valaan luuranko. Näköjään nykyinen trendi on sellainen, että kakisssa luonnonhistoriamuseoissa ympäri maailmaa roikkuu suuri valaan luuranko katosta. Olen nähnyt vastaavan useassa eri paikassa. Ihan siistiä kieltämättä. Tässä museossa oli myös muita kiinnostavia luurankoja, kuten marsun ja kissan luurangot. En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt sellaisia. Lisäksi siellä oli mittava hyönteiskokoelma, yksi todella suuri rapu sekä joitain hassuja jättikaloja. (Oli mm. sellainen samanlainen lehtikala kuin Nemoa etsimässä -elokuvassa. 🙂 Siis sellainen veikeä lettu, jonka silmät ovat samalla puolella fisua.) Museon pihassa oli pensaita, jotka oli trimmattu villakoiran näköisiksi. <3
Seuraavaksi suuntasimme Kansallismuseoon. Siinä vaiheessa aloimme jo hieman väsyä, mutta kannatti kyllä todellakin mennä siihenkin museoon. Siellä oli mm. siistejä viikinkien miekkoja ja kirveitä, keskiaikaisten ritarien taisteluasuja, rautakautisten ihmisten jäänteitä, jne. Lisäksi siellä oli (jostain syystä) pieni egyptiläinen galleria. Kansallismuseosta kävelimme vahamuseoon, jossa oli erilaisia vahanukkenäyttelyitä. Esillä oli mm. tunnettuja irlantilaisia poliitikkoja, urheilijoita ja kirjailijoita (mm. Oscar Wilde, Samuel Beckett ja James Joyce tietenkin). Lisäksi siellä oli kauhukammio, jossa oli Freddy Krueger, Dracula, ihmissusi, Frankensteinin hirviö, Hannibal Lecter ym. tunnettuja fiktiivisiä kauhuhahmoja. Ne olivat ihan siistejä. Tuli mieleen, kuinka pienenä pelkäsin ihan järjettömästi kaikkia kauhuleffoja. Sain niistä pitkäksi aikaa tosi pahoja painajaisia. 8-/ Eniten niissä pelotti varmaankin se, että niissä tapahtui niin paljon kaikkea sellaista, mitä ei voinut selittää itselleen järjellä. En siksi saanut niihin kauhukuviin mitään otetta ja ne velloivat mielessäni täysin kontrolloimattomasti. Todella ahdistavaa. Anyway, nyt ne kauhugalleriat olivat minusta lähinnä huvittavia. Tosi taitavasti tehtyjä kylläkin. Jotkut pikkulapset olivat kauhugalleriassa ihan kalpeina pelosta. Minun kävi heitä sääliksi. Heillä ei ole vielä kykyä ja näkemystä nujertaa kauhuhahmojen herättämiä pelottavia mielikuvia järjen ja tiedon avulla.
Vahamuseon jälkeen olimme jo tosi väsyneitä, mutta lähdimme silti tallustelemaan kohti Dublinin linnaa. Matkalla poikkesimme katsomaan Trinity Collegea, joka on vuonna 1592 perustettu yliopisto. Se perustettiin alun perin protestanteille, mutta katolinen kirkkokin hyväksyy sen nykyään (mutta vasta vuodesta 1970 lähtien…). Trinity Collegea ovat käyneet mm. Oscar Wilde ja Samuel Beckett. Yliopiston päärakennus on kieltämättä näyttävä. Itselleni tuli sen arkkitehtuurista mieleen Sorbonnen päärakennus Pariisissa.
Poistuessamme Trinity Collegesta jäimme melko pitkäksi aikaa jumiin eräälle jalkakäytävälle. Autotieltä meni nimittäin ohi Dublinin Pride-kulkue. Se oli TODELLA pitkä. Porukkaa oli saatu värvättyä mukaan todella kiitettävästi. Meno oli varsin railakasta ja värikästä. Oikea karnevaalitunnelma. Sitä oli mukava seurata. Mukana oli myös jonkin verran koiria. Joillakin niistä oli sateenkaaren värein koristeltu paita päällä, ja yhden häntä oli värjätty vaaleanpunaiseksi! 😀 Söpöä! <3 Oli ihan jännä kokemus nähdä myös tuollainen Pride-kulkue sattumalta. Tunnelmaa kohotti se, että kadun varsille oli saapunut paljon väkeä kulkuetta seuraamaan.
Kun kulkue lopulta meni ohi, ja pääsimme jatkamaan matkaa, menimme siis Dublinin linnaan. Osallistuimme siellä opastetulle kierrokselle. Alkuperäinen linna on rakennettu jo vuonna 1204, mutta siitä ei ole säilynyt juuri mitään. Pelkät rauniot maan alla. Niitäkin pääsi kuitenkin katsomaan maanalaiseen luolastoon, jossa oli kaikenlaisia portaita ja siltoja. Ihan siistiä. Uudessa linnassa on suuria juhlallisia saleja, joissa on vanhoja huonekaluja ja maalauksia. Linnassa järjestetään edelleen valtiovieraiden vastaanottoja, EU-kokouksia sekä Irlannin presidentin virkaanastujaiset. Uusi linna oli tietysti hieno, mutta vanhojen raunioiden näkeminen oli jännempää.
Linnan luota lähdimme lopultakin takaisin hotellia kohti. Istuimme hetken aikaa kiertoajelubussissa ja jäimme sitten pois O’Connell Streetillä. Kävimme siellä matkamuistomyymälässä. Ostin sieltä pari T-paitaa, karkkirasioita ja kaikenlaista pientä sälää, kuten Guinness-sukat. Vaikka en muuten ole ollenkaan shoppailijatyyppiä (toisin kuin monet muut naiset), niin matkamuistomyymälöistä lähden aina pois suurten kantamusten kanssa. 😀 Pitäisi vielä huomenna keksiä joku pieni kiva tuliainen Parisulille. Matkamuistomyymälöistä löytyy varmasti jotakin jännää sen terraarioon (joka alkaa kyllä jo olla aika täynnä kaikenlaista kamaa… 😉 ).
Ma 2.7.2012
(Klo 22.37 kotona): I’m back!! Saavuimme Helsinkiin viime yönä klo 1.15. Lensimme Kööpenhaminan kautta. Viimeinen päivä Dublinissa meni kivasti. Lento lähti vasta illalla, joten meillä oli runsaasti aikaa kierrellä nähtävyyksiä. Lippumme kiertoajelubussiin ei ollut enää voimassa, joten liikuimme pääasiassa kävellen. Ensin suuntasimme kohti Dubliniaa, joka on Dublinin keskiajasta kertova museo. Se oli ihan sairaan siisti! Ehdottomasti yksi suosikkejani tällä reissulla. Siellä oli kaikenlaisia siistejä viikinkijuttuja. Jopa äänitehosteilla varustettu viikinkiajan vessakin! 😀 Siihen aikaan vessapaperina käytettiin kuulemma sammalta. Viikinkiosastolla pääsi myös kokeilemaan päälleen viikinkivaatteita ja -kypärää, sai kirjoittaa oman nimensä viikinkien käyttämillä kirjaimilla, jne. Lisäksi esiteltiin tietysi viikinkien aseita, kuten miekkoja ja kirveitä. Yksityiskohtaiset valoilla ja äänillä tehostetut asetelmat puolestaan esittelivät keskiaikaisten ihmisten asumuksia ja elinkeinoja. Rakennuksessa oli myös näköalatorni, josta avautui ihan kivat näköalat eri suuntiin. Torniin piti kävellä rappusia pitkin, mikä oli ihan hyvää kuntoilua. Ostin paikan matkamuistomyymälästä itselleni sarvesta tehdyn suuren kahvimukin, jonka ajattelin viedä kakkosmukiksi (Starbucksin Kiina-mukin lisäksi siis) duuniin. Teki mieli ostaa myös leikkimiekkoja, -kirveitä ja -kilpiä meidän tuleviin Finn-Aiki-videoihin, mutta päätin lopulta jättää ne käytännön syistä ostamatta (niiden raahaaminen lentokoneessa olisi ollut turhan hankalaa).
Dublinia sijaitsee suuren katedraalin, Christ Church Cathedralin, vieressä. Vierailimme myös siellä. Katedraalin perustukset juontuvat 1100-luvulle. Kirkkoon on kuitenkin tehty suuria muutoksia 1800-luvulla. Sisällä on mm. kirkon rakennuttaneen jaarlin hauta. Siellä oli aiemmin myös jonkun 1100-luvulla eläneen piispahemmon palsamoitu sydän. Yöh!! 8-/ Se oli alttarin lähellä seinällä pienessä kotelossa. Sydän oli kuitenkin äskettäin pöllitty, joten emme nähneet sitä. Anyway, katedraalin krypta on Dublinin vanhin rakennus. Siellä oli esillä kirkon aarteita, kuten vanhoja tekstejä, veistoksia, kivikaiverruksia, pukuja, 1600-luvulta peräisin oleva jalkapuu, jne. Siisteimpiä olivat kuitenkin 1800-luvun puolivälissä urkupilliin pudonneet kissa ja rotta, jotka olivat muumioituneet. X-) Nyt ne ovat kirkon aarrekammiossa lasin takana vierailijoiden katseltavina. Aika kiinnostavat eläinkohtalot niillä kahdella… (Että siis putoaa 1800-luvun puolivälissä kirkon urkupilliin, muumioituu sinne ja päätyy lopulta lasin taakse aarrekammioon ja on siellä vielä vuonna 2012.)
Kerkesimme käydä myös kirjailijamuseossa, jossa kerrottiin Irlannin tunnetuimmista kirjailijoista keskiajalta 1900-luvulle. Irlannista onkin tullut maan kokoon nähden harvinaisen paljon suuria kirjailijoita. Kirjailijoista kerrottiin ääninauhoitteiden sekä valokuvien ja erilaisten muistoesineiden avulla. Esillä oli mm. kirjoituskoneita, kirjeitä, käsikirjoituksia, ensipainoksia, sanomalehtiartikkeleita, jne. Museon toisessa kerroksessa oli muotokuvagalleria ja kirjakokoelma. Museo oli kooltaan hyvin pieni, mutta vierailu siellä oli antoisa. Myös itse rakennus oli arkkitehtuuriltaan kiinnostava. Museon vieressä sijaitsee Garden on Remembrance, joka on omistettu Irlannin vapaustaistelussa kuolleille. Sen oikeastaan näimme jo matkamme ensimmäisenä päivänä.
Lähtiessämme hotellimme vieressä olevalla stadionilla oli meneillään joku suuri urheilutapahtuma, joka aiheutti jonkin verran härdelliä lähiympäristöön. Suurin kommellus kotimatkalla oli kuitenkin se, kun punaviinipullo hajosi kassiini lentokoneessa. Oli aika epämiellyttävä yllätys, kun avasin kassini kotona, ja kaikki vaatteeni olivat ihan punaviinissä. Myös Parisulille tuliaisiksi ostamani Dublin-lumisadekupla hajosi kassissa matkan aikana. BYÄÄÄÄÄÄH!!!! 🙁 Oli tosi harmillista tulla kotiin ja mennä moikkaamaan pikku kilpparia ilman mitään tuliaisia! BYYYYÄÄÄÄH!!! (Etenkin, kun sen odotukset saattavat olla aika korkealla sen Tallinnasta ostamani savimökin jälkeen…)