Pe 26.10.2012
(Klo 23.05 Hotelli Aada, Joensuu): Ranskalainen aikidon ammattilainen, Pascal Guillemin sensei (5. dan), ohjaa tänä viikonloppuna leirin Joensuussa. Päätin taas kerran osallistua, koska Pascalin leireistä saa aina paljon ideoita omiin treeneihin, ja niissä pääsee aina tosi kivasti itse treenaamaan. Tänäänkin hikoilin ihan sikana… Teimme mm. jodan tsuki kotegaeshia melko pitkään. Heittelimme parini kanssa melko rivakkaan tahtiin, ja kun tätä massaa joutuu hilaamaan tatamista ylös riittävän pitkään yhteen menoon reippaaseen tahtiin, niin väsyyhän siinä… (Hemmetti, että pitäisi taas pudottaa painoa… #¤%&x… Plösöplösöplösöplösö…)
Anyway, treeni oli teknisesti hyvin kiinnostava. Teimme sovelluksia, joissa korostui takakäden rooli. Piti tehdä atemi alakautta suoraan uken kasvoja kohti (useinhan tulee kauhottua jotenkin vähän sivusta päin). Sillä idealla tehtiin ensin gyakuhanmi katatedori shihonagea, sitten yokomenuchi kokyonagea 90 asteen kulmassa ja sitten katadorista sama juttu. Sitten siirryttiin jodan tsukiin, josta teimme mm. yhden tosi kiinnostavan ikkyo-sovelluksen. Siinä lyönti otettiin vastaan hyökkäyksen sisäpuoleta (siis nyrkin peukalopuolelta), mikä oli kiinnostavaa. Siitä sitten leikattiin suoraan uken kasvoja kohti, ja uken piti suojautua taivuttamalla kätensä. Se oli todella toimivan tuntuinen muoto… Joskin se vaatii vielä jonkin verran harjoittelua minulla. Mutta täytyypä pitää mielessä.
Loppuajasta sitten heiteltiin kotegaeshia. Ensin hyökättiin jodan tsuki “klassisesti” niin, että lähdetään gyakuhanmista ja päädytään aihanmiin. Sen jälkeen rikottiin koodia niin, että uke sai hyökätä kummalla tahansa kädellä, ja jopa etukädellä, jos etäisyys oli sopiva. Se hankaloitti jonkin verran tilannetta. Se oli hyvä harjoite, vaikka välillä huomasinkin vain sählääväni jotakin ihan kummallista. X-) Lopuksi tehtiin vielä jiywazaa eli vapaatekniikkaa. Olin ihan punainen ja hiestä märkä. Tuli siis todellakin treenattua! Tosi hyvä fiilis oli treenien jälkeen.
Matkustin tänne lentsikalla. Lähdin jo aamupäivällä, koska myöhempi lento olisi ollut ihan sikakallis. Kerkesin iltapäivällä vähän lepäillä ja tehdä duunia hotellissa, ennen kuin lähdin treeneihin. Urheilutalo on kävelymatkan päässä hotellista. Treenien jälkeen söin hotellissa Pascalin ja Juhanin kanssa. Oli mukavaa jutella heidän kanssaan ja istua rauhassa iltaa.
Hieman yllättäen jouduin taas tulkin rooliin tänään, vaikka Pascal on viime aikoina usein vetänyt leirinsä englanniksi. Jostain syystä hän päätti tällä kertaa puhua ranskaa. No, tänään tulkkaaminen ei kuitenkaan pahemmin rasittanut minua. Huomennakaan treenit eivät ole kovin pitkiä (vain 1,5 tuntia), mikä on tulkkaamista ajatellen hyvä. Pitkien treenien tulkkaaminen on nimittäin tosi uuvuttavaa, jos itsekin treenaa samalla.
La 27.10.2012
(Klo 23.06): Treenit Pascalin leirillä olivat tänäänkin aivan erinomaisia! Sain niistä todella paljon ideoita tuleviin omiin treeneihimme. Hänellä on tosi kiinnostavia sovelluksia. Aamupäivätreeneissä jatkoimme jodan tsuki -teemaa. Teimme siitä mm. pari eri versiota iriminagesta. Opimme, että sisäänmenossa ei pidä keskittyä hyökkäyksen vastaanottavaan käteen vaan siihen toiseen, joka menee uken niskaan. Siten pääsee riittävän pitkälle uken selän taakse ja pääsee turvaan mahdolliselta jatkohyökkäykseltä. Täytyy myös välttää pään sivuttaisliikettä vastaanottovaiheessa. Helpostihan sitä tulee kallistuttua vähän sivulle, mutta oikeastaan niin ei pitäisi tehdä, koska se hidastaa sisäänmenoa. Lisäksi tuli tehtyä yhtä tosi tehokasta iriminagen horjutusta, jossa kädet kiedotaan kevyesti uken keskivartalon ympärille. Vaikka kontakti on kevyt, jotenkin sellainen horjutus on niin kokonaisvaltainen, että se vie helposti uken tasapainon ihan kokonaan. Kun Pascal teki sen minulle edessä, lensin joka kerta suoraan kyljelleni maahan, vaikka hän ei edes tehnyt sitä kovin nopeasti. Jotenkin se vain horjutti niin tosi tehokkaasti.
Lisäksi teimme tänään mm. sellaista yhtä tosi toimivaa muotoa aihanmi ikkyo urasta. Siinä käsi nostettiin hieman tavallista aiemmin otsalle, jolloin uken vahvin hyökkäysvaihe ei osu torin käden nousuvaiheeseen vaan leikkauksen alkuvaiheeseen. Silloin uke ei saa hyökkäykselleen mitään sellaista pistettä, johon voisi jäädä jumittamaan. Iltapäivätreeneissä teimme paljon kokyonagea. Siinä korostui mm. liikkeen taloudellisuuden periaate: liian suuri liike on hidas ja antaa siksi ukelle turhan paljon aikaa korjata tasapainonsa. Tästä syystä nopea ja suoraviivainen liike on tehokkaampi. Erityisen kiinnostava oli mielestäni eräs shomenuchi kokyonage, jossa kädet olivat lähellä toisiaan, ikään kuin olisi bokken kädessä. Siitä sitten vain astuttiin eteenpäin ja leikattiin uken kasvoja kohti siten, että kädet pysyivät edelleen samalla etäisyydellä toisisaan. Liike oli lyhyt ja siksi nopea. Lisäksi siinä pystyi tukeutumaan bokken-harjoittelussa opittuihin liikeratoihin, mikä oli kiinnostavaa. Treenien loppupuolella tehtiin myös yksi ihan hauska kokyonage gyakuhanmi katatedorista. Siinä tehtiin ensin tenkan siten, että leikattiin uken otteessa olevalla kädellä ylöspäin, uken kasvoja kohti. Uke joutui nostamaan hieman painoa ylöspäin ja suoristamaan kätensä suojautuakseen. Tämän reaktion turvin sitten siirryttiin pienellä liikkeellä 90 asteen kulmaan uken taakse ja tehtiin kokyonage siten, että vapaa käsi oli kontaktissa uken kasvoihin. Aluksi se ei tuntunut kovin toimivalta, koska kontakti kasvoihin oli niin kevyt, mutta vähitellen, kun ajoitus alkoi onnistua paremmin, tekniikkakin tuntui toimivan ainakin jotenkuten. Ja vähintäänkin siinä oli hauska fiilis. Hyvin keksitty sovellus minusta.
Taso leirillä oli mielestäni tosi hyvä. Joensuussa on hyvä porukka. Siellä on paljon nuoria innokkaita treenaajia ja selvästikin myös päteviä ohjaajia. Muutenhan taso ei millään voisi olla niin hyvä. Leirille oli toki tullut joitakin treenaajia myös muualta. Ainakin Helsingistä, Kajaanista ja Pietarista. Minun lisäkseni paikalla olivat meidän seurasta Antti ja Johnny. Treenien väliajalla kävimme melko isolla porukalla eräässä keskustan kahvilassa. Sen jälkeen olin vähän aikaa Juhanin luona. Myös Pascal oli siellä. Illalla lähdin treeneistä suoraan lentokentälle Eddien kyydissä. Leiri jatkuu vielä huomennakin, mutta jouduin itse palaamaan Helsinkiin jo tänä iltana. On niin kovin kiireinen aikataulu nykyään. Tietysti olisi ollut kiva olla leirillä mukana vielä huomennakin, mutta näin nyt tällä kertaa. Anyway, sain näistä kahdestakin päivästä tosi paljon irti. Oli tosi tehokasta treeniä sekä oman edistymisen kannalta että treenien ohjaamista silmällä pitäen. Myös fiilis oli koko ajan tosi hyvä, vaikka olisi ihan normaalia, että ihan koko ajan ei olisi. Treenaamiseenhan kuuluu kaikenlaista. Sekä hyviä fiiliksiä että huonoja fiiliksiä. Kaikki kokemukset vievät omalla tavallaan oppimista eteenpäin, jos ne osaa prosessoida oikein.