Michelinen leiri Helsingissä ja Lahdessa

by

in
Micheline tekemässä suwariwaza nikyo uraa Kaapelitehtaalla kymmenkunta vuotta sitten. (Kuva: Eino Pessi).
Micheline tekemässä suwariwaza nikyo uraa Kaapelitehtaalla kymmenkunta vuotta sitten. (Kuva: Eino Pessi).

Pe 17.5.2013

Tänä viikonloppuna järjestetään Michelinen leiri Helsingissä ja Lahdessa. Tosi hyvin meni eka päivä. Kävimme ensin Pekan kanssa iltapäivällä hakemassa Michelinen lentokentältä. Sain Michelineltä hienon shampanjapullon myöhästyneenä häälahjana. 😀 Lentokentältä menimme Myllypuron Teboilille kahville.

Treenit kestivät pari tuntia (joskin jouduimme aloittamaan kymmenisen minsaa myöhässä ärsyttävän salivaraussählingin takia… #¤%&x… eikä ollu eka kerta…). Porukkaa oli paikalla ihan kivasti: laskujeni mukaan 25 henkeä (plus Micheline vetäjänä ja minä penkillä katsomassa). Helsingin seurojen lisäksi väkeä oli ainakin Lahdesta ja Joensuusta. Micheline veti mm. kiinnostavia sovelluksia, joissa uke hyökkäsi ushirowaza ryotedoriin (ote ranteista takaapäin), mutta tori liikkui pienellä ja nopealla taisabaki-pyörähdyksellä pois alta siten, että uke sai otteen vain toisesta ranteesta. Siitä sitten tehtiin kaikenlaisia tekniikoita. Ensin tekniikoita tehtiin useimmiten jostakin perushyökkäysmuodosta, mikä oli tietysti pedagogisesti järkevää. Treenien loppupuolella tehtiin myös mm. yksi kiinnostava kotegaeshi-sovellus shomenuchista. Sain tästä treenistä oikein kivasti ideoita omiin treeneihimme, vaikka olinkin vain katsomon puolella. Micheline kehui taas kovasti täkäläisiä treenaajia. Kuulemma he ovat mukavan rentoja ja pehmeitä, mutta suhtautuvat kuitenkin harjoitteluun vakavasti. 🙂

Treenien jälkeen menimme vielä pienellä porukalla keskustassa sijaitsevaan Viikinkiravintola Haraldiin syömään. Se on mielestäni oikein mukava rafla. Siellä on kiva tunnelma ja hyvä ruoka. Ajattelin, että se olisi sellainen vähän erikoisempi ja eksoottisempi paikka ranskalaiselle vieraalle. Ja ymmärtääkseni Micheline pitikin siitä.

Huomenna leiri jatkuu Lahdessa. Tosi rikastuttavaa tällainen seurojen välinen yhteistyö! 🙂 Aion lähteä Lahteen koko päiväksi katsomaan treenejä. Uskon saavani taas hyviä ideoita omiin treeneihimme, ja tietysti on myös mukavaa nähdä vanhoja tuttuja. 🙂 Onhan näillä leireillä aina myös sosiaalinen antinsa. Odotan innolla huomista.

La 18.5.2013

Päivä meni Michelinen leiriä seuratessa Lahdessa. Vaikka herätys tänä aamuna ei ollut erityisen varhainen, tunsin itseni väsyneeksi koko päivän, koska jostain syystä sain viime yönä unta vasta tosi myöhään. Se on tällä hetkellä ihan tavallista. Joskus nukahdan vasta neljältä aamuyöllä. Anyway, pääsin onneksi Lahteen tosi kätevästi Einon kyydissä. Oli mukavaa jutella hänen kanssaan pitkästä aikaa.

Aamupäivätreeneissä tehtiin paljon lukkotekniikoita. Hyökkäysmuotona oli pääasiassa yokomenuchi (kämmensyrjäisku ohimoon). Sisäänmenot vaativat tarkkaa ajoitusta, koska hyökkäys otettiin useissa muodoissa vastaan pysäyttämättä sitä. Yksi tekniikoista oli gokyo, joka on siis periaatteessa tanto– eli puukkotekniikka. Iltapäivätreeneissä tehtiin mm. katateryotedoria (kahden käden ote samasta ranteesta) ja chudan tsukia (nyrkkilyönti vatsaan). Katateryotedorista tehtiin mm. monimutkainen kotegaeshi-sovellus, jossa heitto tehdään tukemalla uken ranne lopussa omaa olkapäätä vasten. Sen tekniikan ajoitus on todella hankala. Jos liikkeen yrittää tehdä liian hitaasti, siitä ei tule mitään. Lisäksi heittosuunta on erikoinen ja siksi vaikea. Treenien tekniikkavalikoima oli laaja ja monipuolinen, kuten aina Michelinen leireillä. Sain tästäkin päivästä monia ideoita, joita voin mahdollisesti työstää omissa treeneissämme. Vaikka ei itse vetäisi ihan täsmälleen samalla tavalla, on aina hyödyllistä saada virikkeitä.

Treenien väliajalla menimme sataman kahvilaan, jossa olemme olleet myös monena aikaisempana vuonna. Kahvilassa on mukava ulkoterassi, josta on kaunis näköala Vesijärvelle. Treenien väliaika oli sen verran pitkä, että kerkesin kahvilasession jälkeen vielä ottaa pienet torkut tatamilla. Se oli hyvä juttu, koska tunsin itseni väsyneeksi lyhyiden yöunien takia. Iltapäivätreenien jälkeen testasin parin muun leiriläisen kanssa Kamppailulajikeskuksen hierovia tuoleja. 😀 Yhdellä eurolla sai automaattiselta hierontatuolilta viiden minuutin hieronnan. Se oli ihan kiinnostava kokemus. Yllättävän kovakourainen kaveri se tuoli… Pohkeet puristuivat ihan täysiä kiinni tuoliin siten, että siitä ei olisi päässyt pois, vaikka olisi tahtonut. Sitten selän alla alkoi pyöriä kaikenlaisia rullia, ja jalkapohjiin työntyi IHAN SIKAKOVAA jotain tappeja. Siis vitsit, että tuntui, kun keskelle jalkapohjaa survoutui ihan täysiä joku tappi, eikä jalkaa pystynyt liikuttamaan yhtään. 8-/ Se oli melkein kivuliasta mutta kieltämättä tehokasta. Pitäisi varmaan mennä johonkin vyöhyketerapiaan. Siitä voisi olla hyötyä, koska ainakin huomasin, että jalkapohjissani on jokseenkin kipeitä kohtia.

Illalla menimme syömään erääseen suosittuun italialaiseen raflaan Lahden keskustaan. Porukkaa oli paikalla paljon; valtaosa iltapäivätreenien osallistujista, luulisin. Tunnelma oli hyvä, samoin sapuska. Päivä oli mielestäni kaikin puolin mukava ja onnistunut, vaikka olimmekin ehkä toivoneet hieman enemmän väkeä leirille. Mutta ihan hyvä näinkin. Nykyään on niin paljon kaikenlaisia tapahtumia, että porukka ei ehdi joka paikkaan, ja aikido on kuitenkin Suomessa melko pieni laji. Valtaosa tapahtumistamme on siksi suhteellisen pieniä. Leiri jatkuu vielä huomennakin, mutta itse en aio enää huomenna olla paikalla, kun en kuitenkaan pysty treenaamaankaan. Parempi varmaan siksi ottaa huominen ihan vain levon kannalta.