Christian TIssier heittää Anton Coronellia leirillään Moskovassa maaliskuussa 2012. (Kuva: Masha Polevaya. Kuva on lainattu Christian Tissier’n kotisivuilta.)

Ma 30.9.2013

Katsoin eilen kiinnostavan videon, jossa Endo-sensei puhuu vapauden käsitteestä aikidon harjoittelussa. Videon pääesiintyjät ovat Seishiro Endo sensei ja Christian Tissier sensei. Videon on ohjannut Manuel Radons.

Aikido – martial art documentary film – The ascent to beauty – Trailer HD

Video herätti minussa paljon ajatuksia, ja innostuin eilen illalla filosofoimaan Finn-Aikin Facebook-ryhmässä. Kopioin kommenttini tähänkin:

“Eli siis ymmärrän tämän niin, että ensin pitää harjoitella kaavamaisesti muotoa. Tehdä paljon toistoja, jotta oppii tekniikoiden muodot. Siinä vaiheessa vapautta siis rajoittaa muotojen harjoittelu. Sitten, kun hallitsee muodot, voi niistä vapautua. Mutta siltikin kaikki tapahtuu ikään kuin “muotojen sisällä”; noudattamatta niitä kaavamaisesti mutta kuitenkin niitä kunnioittaen.”

“Tekniikoiden muodoista löytyy koko ajan yhä enemmän rikastuttavia yksityiskohtia. Muodotkaan eivät siis koskaan tule täysin valmiiksi. Siltikin luovuutta pystyy toteuttamaan kunnolla vasta siinä vaiheessa, kun pystyy irtautumaan muodoista. Muodot asettavat kuitenkin tietynlaiset rajat luovuuden toteuttamiselle. Ja ennen kaikkea ne tarjoavat tarvittavat välineet; ilman välttämättömiä välineitä ei ole luovuutta eikä vapautta. Joten mitä paremmin tuntee muodot, sitä enemmän on vapaa toteuttamaan luovuuttaan.”

“Varmaan vähän sama kuin esimerkiksi tutkimuksessa täytyy tuntea tarvittavat menetelmät, ennen kuin voi tehdä tutkimusta. Mitä paremmin ja mitä laajemmin tuntee menetelmiä ja teorioita, sitä vapaampi on tekemään luovaa tutkimusta. Ja koko ajan menetelmistä ja taustateorioista löytyy jotakin uutta kiinnostavaa, mikä auttaa oman luovan tutkimuksen tekemisessä. Koko ajan pystyy yhä paremmin toteuttamaan itseään, jos taustataidot (ts. menetelmien ja taustateorioiden tuntemus) karttuvat.”

“Ja mokaaminenhan on olennainen osa oppimisprosessia sekä aikidossa että tutkimuksessa. Se on sitä “raja-aitojen löytämistä”. X-) “

“Aikidossa toistetaan aluksi samoja perustekniikoita niin paljon, että loppujen lopuksi harjoittelija osaa ne unissaankin, ja niin on tarkoituskin. Samaan tapaan jokaisella tutkijalla varmaankin on omat tutut ja turvalliset lempparilähdeteoksensa, jotka on lukenut sata kertaa mutta joihin kuitenkin palaa yhä uudestaan, koska niistä tuntuu jatkuvasti löytyvän vähän jotakin uutta. Ja on myös muita rutiineja ja vakiokuvioita, joita toistaa ainakin lähestulkoon kaavamaisesti. Ne muodostavat turvallisen kehyksen työskentelylle.Vähitellen sitten aikidossa siirrytään yhä vaikeampiin tekniikoiden muotoihin, ja tutkija puolestaan tutustuu erilaisiin menetelmiin ja teorioihin yhä laajemmin ja monipuolisemmin. Varsinainen aikido ja varsinainen tutkimus tapahtuvat sitten tämän asiantuntemuksen asettamissa rajoissa, mutta kuitenkin ennalta määritellyistä rajoista vapaana… Sisäiset raja-aidat tavallaan kaatuvat, vaikka ulkoinen kehikko säilyykin ainakin jossain määrin. (‘Jossain määrin’ siksi, että ulkoinen kehikkokin koko ajan venyy kokemuksen myötä.)”

Linkitän tähän samalla myös pari muuta tosi hyvää aikidovideota. Tällä videolla esiintyvät aikidon perustajasuvun jäsenet, Doshu Moriteru Ueshiba ja Waka-sensei Mitsuteru Ueshiba vuonna 2013.

Tässä Christian Tissier sensein Bercyn näytös vuodelta 2009.