Ke 15.10.2014
Keksin tänään, kun olin yhdessä haastattelussa, että oikeastaan ‘ymmärtämisessä’ ei ole kyse mistään binäärisestä lopputuloksesta. Siis että ei ole niin, että kuulija tai lukija joko ‘ymmärtää’ tai ‘ei ymmärrä’. Vaan kyse on jatkumosta. Siis eriasteisesta ‘ymmärtämisestä’ tai ‘ei ymmärtämisestä’. Ts. vastaanottaja ymmärtää n määrän elementtejä puheesta tai tekstistä. Sen jälkeen hän voi lisätä ymmärrystään korjausprosessien avulla. Ymmärtämisessä sinänsä on kyse elementtien liittämisestä aiempaan tietämykseen (ts. aiempaan ymmärrykseen). Tästä syystä jotkut ymmärtävät uutta enemmän ja/tai nopeammin kuin muut: heillä on syystä tai toisesta enemmän aiempaa ‘ymmärrystä’, johon voi liittää uusia elementtejä. Tehoton ymmärrys saattaa perustua aiemman ymmärryksen jäsentymättömyyteen tai puutteellisiin korjausprosesseihin. Tehokas ymmärrys puolestaan perustuu hyvin jäsentyneisiin ja laajoihin ymmärrysverkostoihin sekä toimiviin korjausprosesseihin. Joka tapauksessa pointti on siis se, että ymmärryksessä on kyse prosessista – jota voidaan määritellä parhaiten jatkumolla – eikä binäärisestä lopputuloksesta.
Tällaista tänään tällä suunnalla. 🙂
(Hieman myöhemmin samana päivänä): Ja tässä vielä vähän pohdintaa ymmärtämisen ‘korjausprosesseista’:
Korjausprosessi (puhe): Kuulija palaa takaisin päin korjausaloitteiden avulla joko konkreettisesti kysymällä suullisesti (kuten osoitettu keskustelunanalyysissa) tai sitten esittämällä kysymyksen itselleen omassa mielessään. Kummassakin tapauksessa kysymys kohdistuu elementtiin/kokonaisuuteen, jonka kuulija on ymmärtänyt mielestään riittämättömästi suhteessa tavoitteeseensa. (Yksilölle riittää eriasteinen ymmärrys eri tilanteissa riippuen mm. motivaatiosta.) Kyse on puheessa mainittujen elementtien liittämisestä aiempaan ymmärrykseen, jonka piiriin kuuluvat sekä laajempi meneillään oleva puhekonteksti että kuulijan koko aiempi ‘ymmärrysverkosto’. “Korjausliikettä” näiden välillä tapahtuu, kunnes kuulija on saavuttanut ymmärrystavoitteensa. Tämän jälkeen ymmärrysprosessi suuntautuu jälleen eteenpäin.
Korjausprosessi (teksti): Sama kuin yllä, paitsi että korjausaloitteet sekä ymmärrystavoitteen saavuttaminen konkretisoituvat silmänliikkeinä. (Ts. “korjausliikkeiden” aikana silmänliikkeet suuntautuvat pääasiassa taaksepäin, kun taas ymmärrystavoitteen saavuttamisen jälkeen lukijan silmänliikkeet suuntautuvat jälleen tekstissä eteenpäin. Silmänliiketutkimukset ovat antaneet näyttöä tästä.) Ja laajemman meneillään olevan ‘puhekontekstin’ sijaan kyse on siis tietenkin tässä laajemmasta meneillään olevasta ‘tekstikontekstista’.
To 16.10.2014
Kekkasin tänään bussissa, että mielestäni tuo teoria ‘ymmärtämisen luonteesta’ on pääpiirteissään sovellettavissa myös ‘oppimisen luonteeseen’.
La 18.10.2014
Niin, tosiaan, tuli mieleen, että onhan tuo teoria sovellettavissa pääpiirteissään myös ‘muistamisen luonteeseen’.