Ke 29.10.2014
Olen huvikseni miettinyt ‘unohtamisen luonnetta’ ja päätynyt (toistaiseksi) seuraavaan hahmotelmaan:
Verkosto, johon kuuluu n elementtiä, muodostaa elementin x muistamisverkoston. Ts. elementit n tukevat toistensa muistamista. Kun elementtien n verkosto on liian löyhä (joko niiden määrästä, keskinäisestä koherenssista tai henkilön kognitiivisesta tilasta johtuen), elementti x ikään kuin tippuu verkosta läpi ja ‘unohtuu’. Tämän jälkeen sitä voi alkaa etsiä korjausprosessien avulla.
Korjausprosesseissa muistamisverkosto yrittää sisäisesti korjaantua. Elementit n liikkuvat ja etsivät toisiinsa tukeutumalla elementtiä x. Mikäli x löytyy, unohtuminen korjaantuu. Samalla parantuu muistamisverkoston sisäinen koherenssi elementin x ympäriltä, eikä sama elementti täten enää putoa yhtä helposti verkoston läpi.