Satuin törmäämään eräiden judokisojen tuloksiin, jotka julkaistiin Hesarissa helmikuussa 1999. Judovalmentajani oli kannustanut minua kovasti osallistumaan kisoihin, joten aloin käymään judokisoissa melko pian sen jälkeen, kun palasin Ranskasta Suomeen toukokuussa 1998. (Olin treenannut judoa aikidon sivulajina yläasteella ja lukiossa. Ranskassa asuessani lukion jälkeen treenasin aikidon ohella brasilialaista ju-jutsua, joka muistuttaa monessa suhteessa judoa mutta on erikoistunut mattopainiin, ja säännöt ovat erilaiset.)
Ihan ekoissa kisoissani (muistaakseni ne olivat jotkut kansalliset kisat Savonlinnassa) hävisin kaikki matsit, jotka otin. Ihan kaikki. 😀 Mutta vähitellen aloin myös voittaa matseja. Se tuntui tosi siistiltä! Muistaakseni nuo kisat (kyseessä oli muistaakseni Finlandia Cupin osakilpailu Pieksämäellä) olivat ekat kisat, joista sain mitalin: voitin hopeaa. Jee! Kultaa en koskaan voittanutkaan. En yhtäkään kertaa. Mutta pronssi- ja hopeamitaleita voitin joitakin. (En hirveän montaa, mutta muutaman.) On ne vieläkin jossain tallessa. Ulkomailla en koskaan kilpaillut vaan ainoastaan Suomessa, ja “kilpaurani” jäi lyhyeksi: se kesti muistaakseni vain kolmisen vuotta. Kävin sinä aikana kolme kertaa leikkauspöydällä nimenomaan judossa tulleiden vammojen takia, vaikka päälajini oli aikido…
Yksissä kisoissa sain jonkun erityispalkinnon ‘hyvästä asenteesta’, tms. Mitään sen kummempia perusteluja en virallisesti koskaan kuullut, mutta eräs valmentaja arveli minun saaneen palkinnon siksi, että hymyilin ottelun jälkeen kätellessäni vastustaajaani, vaikka hävisin kyseisen matsin! 😀 (En tiedä, miksi en olisi hymyillyt. Oli hyvä matsi, ja oli helpottavaa, että se oli ohi. Eikä minua NIIN paljon koskaan haitannut, jos hävisin jonkun matsin. Judo oli kuitenkin minulle aina vain sivulaji, vaikka jossain vaiheessa treenasinkin sitä lyhyen aikaa lähes yhtä paljon kuin aikidoa.)
Lopulta (liian aikaisin; olisin mielelläni jatkanut vielä) oli pakko lopettaa kilpaileminen jatkuvien loukkaantumisten takia. Lopetin judon kokonaan joksikin aikaa viimeisen olkapääleikkauksen (2002) jälkeen. Aloitin sen myöhemmin uudestaan ja jatkoin parisen vuotta, mutta silloin en enää kilpaillut. Lähinnä uusien nivelvammojen pelossa lopetin judon kokonaan jo kymmenisen vuotta sitten. (Siirryin judosta nyrkkeilyyn, koska siinä on selvästi pienempi riski saada nivelvammoja. Mitä nyt päähän saattaa tulla vähän hittiä… 😀 ) Anyway, hauska joskus muistella menneitä.
(Lisään myös tähän, että tuo naisten -70 kg -sarja ei ollut ainakaan siihen aikaan läheskään kovin naisten painoluokka. Esim. -63 kg oli selvästi kovempi, koska siinä oli yleensä enemmän osallistujia. Alle seiskakympissä meitä ei ollut koskaan hirveän montaa ainakaan niissä kisoissa, joissa minä olin mukana. Kerran voitin kuitenkin pronssia tai hopeaa – en muista enää kumpaa – myös naisten avoimessa painoluokassa. Toki siinäkin oli hyötyä siitä, että en ollut ihan kevyt. Vahvimmat ominaisuuteni judossa olivat aina voima ja kunto. Teknisesti en ollut erityisen taitava verrattuna moniin muihin ottelijoihin, jotka olivat treenanneet paljon nimenomaan judoa. Itselläni kaikki perustui kuitenkin koko ajan vahvasti aikidopohjaani eikä niinkään lajikohtaisiin judotaitoihini.)
*******************************************
Judon lisäksi olen treenannut seuraavia kamppailulajeja aikidon sivulajeina:
- Karate (v. 1989-1991 Keravalla). Karatea treenasin siis pari vuotta. Innostus lähti Karate Kid -elokuvista. Aluksi viihdyin hyvin, mutta melko pian totesin, että karate ei sopinut ruumiinrakenteelleni ihanteellisesti. Aikido ja judo sopivat paremmin. Siksi vaihdoin karaten judoon v. 1991.
- Taido (~ v. 1994 Keravalla). Urheilulukioaikoinani kokeilin myös taidoa. Kävin siellä kuitenkin säännöllisesti vain joitakin kuukausia. Taido on hyvin akrobaattista ja näyttävää. Siksi kiinnostuin siitä. Aikani ei kuitenkaan oikein riittänyt sen treenaamiseen lukioaikana, jolloin ohjelmaa oli muutenkin enemmän kuin tarpeeksi. Sen takia lopetin taidon enkä tullut koskaan aloittaneeksi sitä uudestaan.
- Taekwondo (v. 1996 Keravalla). Taekwondoa treenasin muutaman kuukauden ajan abivuoden keväällä ja kesällä, jolloin yo-kirjoitukset olivat ohi, mutta en ollut vielä muuttanut Ranskaan. Olisin mielelläni jatkanut taekwondoa Ranskassakin, mutta en löytänyt seuraa, jonka treeniajat olisivat sopineet yhteen aikidotreenien kanssa.
- Brasilialainen ju-jutsu (v. 1996-1998 Pariisissa). Treenasin brassijutsua pari vuotta Ranskassa asuessani (vain pari kertaa viikossa tosin), koska Tissier’n dojolla oli vahva brassijutsuseura ja koska myös esikuvani, aikidon uchideshit Bruno ja Pascal, olivat treenannet brassijutsua sivulajina… Treenit olivat samassa salissa kuin aikidotreenit, joten ne eivät voineet mennä päällekkäin aikidon kanssa. Se oli ehkä suurin syy, miksi treenasin juuri kyseistä lajia. Brassijutsu myös muistutti judoa, josta minulla oli jo kokemusta, joten se tuntui minusta jotenkin “kodikkaalta” lajilta treenata. Brassijutsu myös sopi rakenteelleni ihan hyvin. En kuitenkaan jatkanut sitä enää palattuani Suomeen vaan siirryin silloin takaisin judoon. Kaipasin kuitenkin pystyheittoja, joita judossa tehdään selvästi enemmän kuin brassijutsussa.
- Kick-boxing (~ v. 2002-2004, 2006-2007 Helsingissä). Kick-boxingia eli potkunyrkkeilyä aloin treenata sen jälkeen, kun olin loukkaantunut monta kertaa judossa niin pahasti, että olin joutunut leikkauspöydälle. Sain potkunyrkkeilyn ansiosta leikatut olkapääni melko hyvään kuntoon parissa vuodessa. Kävin myös ottelutreeneissä jonkin aikaa, mutta en koskaan osallistunut kilpailuihin, vaikka minua siihen hieman kannustettiinkin. Kick-boxing sopi minulle mielestäni ihan kohtuullisen hyvin, mutta vaihdoin sen vuonna 2007 tavalliseen nyrkkeilyyn, koska totesin, että käsisparri sopii minulle paremmin kuin sellainen sparri, jossa on mukana sekä kädet että jalat.
- Nyrkkeily (v. 2007-2010 Helsingissä). Nyrkkeilyä treenasin kolmisen vuotta. Se oli etenkin aluksi todella kivaa. Kävin treeneissä vain pari kertaa viikossa, mutta sain niistä tosi paljon irti. Otin harjoitusotteluita mutta en käynyt kilpailuissa, vaikka minua siihen aluksi hieman kannustettiinkin. Olin myös mukana nyrkkeilyseuran johtokunnassa, koska minua jostain syystä pyydettiin siihen mukaan (ehkä aikidoseurakokemukseni ja koulutukseni takia mahdollisesti). Päätin lopulta lopettaa nyrkkeilyn, koska totesin, että minulla ei ole oikeaa nyrkkeilijäluonnetta: en tahdo ottaa kovia iskuja päähän enkä myöskään tahdo lyödä toiselta tekareita takaraivoon. Oli siis parasta lopettaa.
- Savate forme (v. 2010-2013 Helsingissä). Vaihdoin nyrkkeilyn savate formeen eli ranskalaisen potkunyrkkeilyn kuntoilumuotoon. Kaipasin jälleen potkuja pelkkien lyöntien lisäksi, ja tahdoin rankkoja kuntotreenejä, joihin ei sisälly otteluharjoittelua. Savate forme oli siis täydellinen valinta. Lisäksi asuin aivan savatesalin lähellä. Lopetin savaten silloin, kun olin noin puolivälissä raskaana ensimmäistä kertaa. Sophien syntymän jälkeen ei enää ollut aikaa käydä iltaisin missään muualla kuin aikidossa. Siksi jouduin valitettavasti lopettamaan savaten enkä varmaankaan pysty aloittamaan sitä uudestaan vielä ainakaan muutamaan vuoteen.
- Kuntonyrkkeily (2014-2015): Kuntonyrkkeilyä kävin treenaamassa päiväsaikaan UniSportilla yliopiston hallintorakennuksessa palattuani takaisin töihin Sophien syntymän jälkeen. Lopetin kuitenkin kuntonyrkkeilyn melko pian, koska treenit eivät aivan täysin vastanneet sitä, mitä etsin, ja koska tahdoin käyttää työpäiväni työskentelyyn. Lisäksi tulin raskaaksi vuonna 2015. Sen jälkeen olen käynyt vain aikidossa.
Tällä hetkellä käyn Sophien kanssa taapero-taekwondossa kerran viikossa (se on sellainen lapsi-vanhempi -ryhmä), mutta siinähän minä en suoranaisesti pahemmin treenaa vaan Sophie.
Jatkosta en osaa vielä sanoa oikein mitään. Savate formea on hieman ikävä. Jos saisin sen tungettua jotenkin aikatauluuni, niin sitä jatkaisin mielelläni aikidon ohella. Myös iaido eli ‘miekan tie’ kiinnostaisi hieman.
Kamppailulajien lisäksi olen treenannut hieman juoksua: lapsena kävin maastojuoksukilpailuissa (en menestynyt erityisemmin) ja joissain yksittäisissä yleisurheilukilpailuissakin (vahvin lajini oli pituushyppy, mutta en menestynyt sen kummemmin). Aikuisena olen osallistunut kuntoilumielessä joihinkin juoksutapahtumiin ja käynyt lenkkeilemässä. Nykyään polviongelmani jonkin verran häiritsevät juoksuharrastusta. (Pitäisi vähintäänkin saada pudotettua hieman painoa… Sitten ehkä voisin jatkaa.)
Lapsena treenasin vähän uintia ja hetken aikaa myös lentopalloa. Pihan muiden lasten kanssa pelasimme usein fudista tai pesistä tai treenasimme yleisurheilulajeja kotipihamme lähellä sijaitsevalla yleisurheilukentällä, mutta se oli tietysti ihan sellaista leikkimielistä liikkumista vain. Urheilulukiossa tuli tietysti kokeiltua paljon kaikenlaisia lajeja.