Category: Julkinen blogi

Inspiroiduin pohtimaan ymmärrysongelmien luonnetta. Mielestäni on niin, että useinkaan kommunikaatio-ongelmien syynä ei ole suoranainen väärinymmärrys vaan useimmiten kyse on pikemminkin “vajavaisesta ymmärryksestä”. Ts. ymmärrämme jotakin jostakin asiasta, mutta emme ymmärrä koko sitä kokonaisuutta, joka olisi tarpeen ymmärtää. Emme siis välttämättä kovinkaan usein ymmärrä asioita täysin ‘väärin’. Ymmärrämme vain ‘liian vähän’. Missä sitten kulkee raja väärinymmärryksen ja…

(Klo 7.00): Tuli mieleen kirjoittaa lyhyesti suhteestani heinäkuussa syntyneeseen Emilia-vauvaan sekä siitä, miten tämä suhde on ajan saatossa kehittynyt. Rakastuin vauvaani heti, kun sain tietää olevani raskaana. Kyse oli silloin vasta mitättömän pienestä alkiosta, jolla ei ollut ihmisen muotoa. Siltikin rakastin. Rakastin ehkä tarkemmin sanottuna ajatusta siitä, että olin jälleen raskaana, sekä sitä potentiaalia, joka…

Olen väitöksen jälkeen tutkinut hieman myös pilkun prosodisen tulkinnan ja alisteisuuden ilmaisemisen välistä suhdetta. Tutkimusaineisto tuli ranskankielisestä radiolähetyksestä, jossa Albert Camus luki ääneen teoksensa Sivullinen (L’étranger) vuonna 1954. Tulosteni mukaan sivulauseen ja päälauseen välissä esiintyvä pilkku merkitään prosodisesti sävelkulun nousulla ja 0,4-0,6 sekuntia pitkällä tauolla 60 %:ssa tapauksista. Tämä ei ole yllättävää, koska sävelkulun nousu ilmaisee ranskassa…

Väittelin filosofian tohtoriksi tammikuussa 2009. Väitöskirjani (Lehtinen 2008) käsitteli puheen kontekstualisointia prosodisin keinoin. Prosodialla tarkoitetaan sellaisia yhtä äännettä laajemmalle alalle ulottuvia puheen akustisia piirteitä kuin sävelkulkua, intensiteettiä, rytmiä, puhenopeutta ja tauotusta. Väitöskirjan suomenkielinen otsikko on “Radiodiskurssin kontekstualisointi prosodisin keinoin. Esimerkkinä viisi suurta ranskalaista 1900-luvun filosofia”. Kopioin alle väitöskirjan suomenkielisen abstraktin: “Väitöskirja käsittelee puheen kontekstualisointia prosodisin…

Tutkin väitöskirjassani mm. HB-kuvioksi (haut: korkea; bas: matala) kutsuttua intonaatiokuviota. Kyseinen intonaatiokuvio koostuu karkeasti sanottuna intonaation noususta ja sitä välittömästi seuraavasta laskusta. Kuvio ilmaisee puheessa tietyn rakenteellisen ja temaattisen yksikön päättymistä. Ilmiön tehtävät ovat kuitenkin hieman erilaiset riippuen siitä, onko intonaation lasku suurempi (ns. “vahva variantti”) vai pienempi (ns. “heikko variantti”) kuin sitä edeltävä nousu.…

Olen puhutun kielen tutkija mutta askartelin jossain vaiheessa täysin harrastusluonteisesti ihan vähäsen kirjoitetun kielen parissa. Aiheena olivat verbittömät virkkeet Jean-Paul Sartren näytelmissä sekä niiden kääntäminen ranskasta suomeen. Kiinnostus aihetta kohtaan lähti pääasiassa opetuksesta (tämä oli kiva aihe opettaa opiskelijoille, koska finiittiverbittömiä virkkeitä löytyy paljon mm. ranskankielisistä lehdistä, ja ne ovat niissä tärkeä tyylikeino, kuten muut…

Suomen Aikidoliiton hallitus on eilen kokouksessaan valinnut minut yhdeksi LIITTOVALMENTAJAKSI eli teknisen valiokunnan jäseneksi. Toimikauteni alkaa vuoden 2017 alussa ja kestää kaksi vuotta. Odotan innolla toimikauttani!! Kiitokset liiton hallitukselle luottamuksesta.  

  Minua on pyydetty yhden kerran elämässäni valokuvamalliksi… Kyse oli toimimisesta mallina valokuvausoppaan hämäräkuvausta käsittelevässä kappaleessa vuonna 2006. (Onneksi kyse oli nimenomaan HÄMÄRÄkuvauksesta, ja onneksi siitä on jo kymmenen vuotta aikaa… 😀 )   Lähde: Koli, Antti (2010): Starttiopas digikuvaukseen. Jyväskylä: Docendo.

Puheen prosodisten piirteiden (sävelkulun, voimakkuuden, rytmin, taukojen, puhenopeuden, jne.) multimodaalinen luonne tulee esille muun muassa siinä, että ne toimivat yhteistyössä vuorovaikutuksen kielellisten piirteiden ja eleiden kanssa. Esimerkiksi luokkahuonetilanteissa opettajalla on käytössään monikanavainen järjestelmä, jota hän voi hyödyntää seuraavaa puhujaa valitessaan. Kielellisten keinojen lisäksi hän voi merkitä prosodisesti seuraavan puhujan valintaa ilmaisevan puhuttelusanan sekä katsoa, nyökätä tai…

Jotakin tällaista mietin väitöskirjassani puheen kontekstualisoinnin luonteesta: että kontekstualisointi olisi kuin noesis Husserlin fenomenologiassa. Että eri kielen tasot – kuten leksikaalinen, syntaktinen, episteeminen, morfologinen, foneettinen, vuorovaikutuksellinen, jne. – olisivat noemoja eli eräänlaisia kognitiivisia rakenteita, ja näihin liittyvät raa’at aistimukset (äänteet, prosodiset piirteet, syntaktiset rakenteet, sanat, morfologiset elementit, puhekumppanin reaktioista aiheutuvat vuorovaikutukselliset piirteet, jne.) saisivat tietoisuudessa “informaationsa” intentionaalisen noesis-ajatusprosessin kautta. Kukin…