Puheen prosodisten piirteiden (sävelkulun, voimakkuuden, rytmin, taukojen, puhenopeuden, jne.) multimodaalinen luonne tulee esille muun muassa siinä, että ne toimivat yhteistyössä vuorovaikutuksen kielellisten piirteiden ja eleiden kanssa. Esimerkiksi luokkahuonetilanteissa opettajalla on käytössään monikanavainen
järjestelmä, jota hän voi hyödyntää seuraavaa puhujaa valitessaan. Kielellisten keinojen lisäksi hän voi merkitä prosodisesti seuraavan puhujan valintaa ilmaisevan puhuttelusanan sekä katsoa, nyökätä tai osoittaa kädellä valittua puhujaa kohti. Toisaalta on myös tilanteita, joissa eleiden käyttö ei ole mahdollista. Tällainen tilanne syntyy esimerkiksi silloin, kun opettaja istuu luokan perällä oppilaiden takana. Tällöin prosodia on kielen ohella ainoa mahdollinen keino vahvistaa puhujavalintaa.
Samankaltainen tilanne syntyy esimerkiksi interaktiivisissa tv-ohjelmissa, joissa
puhujavalinnan tekevä tv-juontaja ja ohjelmaan osallistuvat henkilöt eivät ole fyysisesti
samassa tilassa.

Olen kirjoittanut seuraavat julkaisut tästä aihepiiristä:

• Voilmy, Dimitri & Wiklund, Mari (2013): Syntactic and prosodic forms of first names in institutional interaction involving multiple participants. Discours 13 (julkaistu internetissä).

• Lehtinen, Mari (2011): Prosodiset ilmiöt vuorovaikutuskeinoina institutionaalisessa keskustelussa. In: Haddington, P. & Kääntä, L. (eds.), Kieli, keho ja vuorovaikutus. Multimodaalinen näkökulma sosiaaliseen toimintaan. SKS, Helsinki, 93-121. [Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia, 1337]. (ARTIKKELI LÖYTYY MM. ACADEMIA.EDU:STA)