Pedro sohvalla kotonaan Keravalla

Ilman koiraa olen yksinkertaisesti koiraton. Valitettavasti olen kuitenkin allerginen koirille (asteikolla 0-10 seiskan verran).

Kotona meillä on Amy-niminen tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka on alun perin mieheni, Axelin, koira. Amy (s. 2007) on innokas seurakoira ja hyvä lenkkikaveri.

Lapsena meillä oli Jeppe-niminen karkeakarvainen mäyräkoira. Jeppe syntyi vuonna 1986 ja poistui traagisesti keskuudestamme vajaan 16 vuoden ikäisenä sydänvian, selkävamman sekä luultavasti muutaman eri syövän ja verisuonitaudin murtamana, kuurona ja sokeana, vuonna 2002. Urheasti hän kantoi pahkuransa loppuun asti ja elää yhä sydämissämme aina iloisena, häntää heiluttavana kodin henkenä sekä mm. ansioituneena metsästyskoirana.

Yllä olevassa kuvassa on Jepen seuraaja, musta-harmaa (eli värivirheellinen) kääpiövillakoira Pedro (s. 2004), jota käyn aivastellen tervehtimässä vanhempieni luona Keravalla mahdollisimman usein.