La 1.9.2007
Esittelimme tänään aikidoa ja seuramme toimintaa Vuosaaren urheilutalolla järjestetyillä Harrastemessuilla. Paikalla oli lisäkseni viisi muuta seuramme aktiivista jäsenä (Aino, Janne, Tiia, Aki ja Dima). Järjestäjien kanssa oli sovittu, että emme tällä kertaa pitäisi lainkaan varsinaisia näytöksiä, koska kaikki näytökset pidettiin näyttämöllä, jossa ei ollut lainkaan tatameita. Esittelimme lajiamme siksi ainoastaan alakerran budosalin tatamilla. Käytännössä tämä tapahtui siten, että treenasimme siellä ensin 1h 15 min aikidoa paljain käsin ja sen jälkeen 45 min bokkenilla ja jo:lla.
Ihan aluksi tatamilla ei ollut juurikaan yleisöä, koska valtaosa messuvieraista oli yläkerrassa, jossa oli paljon enemmän kaikenlaista aktiviteettia kuin alakerrassa, jossa oli vain kamppailulajit. Lisäksi alakerran kävijät jumittuivat aluksi viereiselle painimatolle, jossa esiteltiin suorastaan ihailtavan vuorovaikutuksellisella tavalla jodoa, kendoa ja iaidoa. Melko pian porukkaa alkoi kuitenkin kertyä myös tatamin reunalle. Eräs koululaisryhmä jaksoi katsella melko pitkään, kun treenasimme koshinagea ja kotegaeshia. Muutenkin katsojia oli etenkin ensimmäisen tunnin aikana melkein jatkuvasti ainakin muutama. Jossain vaiheessa järjestimme myös pienen kokeilusession, jossa halukkaat (lue: muutama pikkupoika) pääsivät kokeilemaan mae-ukemia tatamin reunalla. Asetreenin aikanakin dojon ovelle tuli välillä muutama katsoja (joille lähinnä painotin, että treenaamme pääsääntöisesti ilman aseita). Mielestäni tatami-osuus sujui hyvin; pääsimme treenaamaan käytännössä normaalisti (minulle ainakin tuli hiki) ja saimme samalla jonkin verran näkyvyyttä lajille ja seuralle. Itse asiassa yleisöä oli ainakin hetkittäin enemmän kuin olin odottanut, koska pidin itsestään selvänä, että valtaosa kävijöistä liikkuisi joka tapauksessa pääsääntöisesti yläkerrassa.
Näkyvyyspuolta olisi kuitenkin voinut parantaa vielä huomattavasti, jos olisi tajunnut ottaa mukaan vaikka vain jonkun ison paperin, jonka olisi teipannut dojon seinään ja johon olisi kirjoittanut lajin ja seuran nimen; luulen nimittäin, että kaikki katsojat eivät välttämättä edes tienneet, mitä lajia oikeastaan esittelimme ja mitä seuraa edustamme. Myös seuran esitteitä olisi ollut hyvä jättää pari läjää myös tatamin reunalle (sen sijaan, että vei ne kaikki yläkertaan standi-pöydälle). Shomenin eteen olisi voinut roudata pöydän, jonka päälle olisi voinut laittaa vaikka O-sensein kuvan ja ehkä (muodon vuoksi) vaikka pari aikidokirjaa, tai jotain. Standi-pöytämme oli siis yläkerrassa, vaikka emme itse olleet siellä lajiesittelyn aikana; en siksi uskaltanut jättää sinne muuta kuin seuran mainoksia, jotka olivatkin kyllä kaikki menneet parin tunnin aikana. Viimeisen tunnin ajan meidän oli tarkoitus olla paikalla standi-paikallamme yläkerrassa. Lopulta olimme siinä kuitenkin paikalla vain hetken, koska joka tapauksessa seuramme mainokset olivat jo loppuneet ja moni muukin laji tuntui jo olevan lopettelemassa esittelyään.
Mielestäni tapahtuma meni kokonaisuutena ihan hyvin – tai vähintäänkin se vastasi odotuksiani melko hyvin. Jos olisi tiennyt olosuhteet etukäteen hieman paremmin, seuran näkyvyyttä olisi melko helposti voinut vielä parantaa jonkin verran, mutta ihan ok siis näinkin. Pääsimme siis joka tapauksessa ihan kivasti itse treenaamaan eikä tapahtumasta koitunut juurikaan kuluja seuralle. Tällaiset tapahtumat tuovat aina vaihtelua ja monipuolisuutta toimintaamme ja vaikka yksittäisen tapahtuman absoluuttista hyötyä on aina vaikea arvioida etukäteen (tai vielä jälkikäteenkään), esillä oleminen ja aktiivinen osallistumineen kaikenlaiseen on varmasti pitkällä tähtäimellä hyödyllistä ja tietenkin jo sinänsä tärkeää, koska emmehän toki tahdo olla mikään suljettu sisäpiirin porukka, joka ei ole missään tekemisissä ympäröivän maailman kanssa.