Kongressimatkalla Innsbruckissa 2.-8.9.2007

Olen kongressimatkalla Innsbruckissa, Itävallassa, 2.-8.9.2007. Kyseessä on romaanisten kielten ja romaanisen filologian maailmankongressi, XXV CILPR 2007 (Congrès International de Linguistique et de Philologie Romanes). Oman esitelmäni otsikko on "L'utilisation des traits prosodiques comme indices conclusifs dans des émissions radiophoniques" ("Prosodisten piirteiden käyttö päättyvyyttä ilmaisevina merkkeinä radiolähetyksissä"). Tapahtuman järjestää Leopold-Franzens Universitätin romaanisten kielten laitos.

http://www.cilpr2007.at/  

Su 2.9.2007

Innsbruckissa ollaan. Lensin tänne tänään Wienin kautta samaa matkaa Johannan, Eevan ja Mervin kanssa. Johannan kanssa menimme itse asiassa samaa matkaa lentokentällekin, Johannan miehen kyydissä. On mukavaa matkustaa vaihteeksi taas porukassa. Minä, Eeva ja Johanna olemme myös samassa hotellissa (Hotel Karwendelissä). Myös Eva (joka tuli tänne Pariisista) on samassa hotellissa; näimmekin hänet heti saavuttuamme hotellin aulassa. Yritimme (me: minä, Johanna ja Eeva) käydä ilmoittautumassa kongressipaikassa jo tänään mutta lopulta myöhästyimme hiukan, koska paikan löytäminen ei ollutkaan ihan helppoa ja kävelymatka sinne oli yllättävän pitkä. Tapasimme kuitenkin siellä taas Evan ja hänen lisäkseen Mervin ja yhden kroatialaisen miehen (jota en tuntenut ennestään) ja lähdimme kaikki yhdessä syömään. Oli ihan mukava ilta. Hotellissakaan ei ole muuta valittamista kuin että se on hieman kaukana kongressipaikasta ja että huoneissa ei ole nettiyhteyttä (on vain yksi yhteiskäytössä oleva kone ja WIFI-alue, joka ei ainakaan tänä iltana toiminut). Muuten huoneet ovat yllättävänkin suuret ja mukavat.

Ti 4.9.2007

Kongressi on lähtenyt ihan mukavasti käyntiin. Osallistujia on noin 600 ja rinnakkaisia sektioita yli 20, joten vilinää riittää. Hieman häiritsee se, että ohjelmassa näkyy vain esitelmöitsijöiden nimet eikä lainkaan esitelmän otsikkoa. Tästä syystä esitelmän aihetta ja kieltä on vaikeaa tietää etukäteen. Kieli ja aihepiiri saattaa vaihtua totaalisesti jopa kesken saman sektiojakson, joten koko ajan pitäisi olla selailemassa sitä puhelinluettelon paksuista abstraktikirjaa, josta ei löydä kovin äkkiä mitään.

On myös harmillista, että meidät harvat paikalla olevat prosodistit on ripoteltu kuka mihinkin sektioon. Esim. tänä aamuna sektiossa 11 oli kaksi mielenkiintoista prosodiaesitelmää, kun taas oma prosodia-aiheinen esitelmäni on sektiossa 4 perjantai-iltapäivällä… On vaikeaa tietää, missä salissa kannattaisi milloinkin olla, kun ainakin prosodia-aiheet on näköjään siroteltu ympäri kongressia ihan miten sattuu. Esim. tänä aamuna missasin vahingossa Philippe Martinin esitelmän, koska en ollut edes huomannut, että hänkin on täällä enkä osannut etsiä hänen nimeään sektiosta 11 (joka on joku linguistique variationelle -systeemi, jota en siis todellakaan olisi ensimmäisenä yhdistänyt prosodiaan). Dääm!! Martin on yksi maailman tunnetuimpia ranskan prosodian tutkijoita, joten olisin todellakin tahtonut kuulla hänen esitelmänsä (lohdutukseksi kuitenkin huomasin, että hänen tämänpäiväinen esitelmänsä ei ollut oman aiheeni kannalta kovin relevantti, mutta kuitenkin; Martin on aiemmin tutkinut mm. intonation d'implicationia, joka puolestaan on hyvin relevantti oman aiheeni kannalta).

On myös hieman stressaavaa joutua odottelemaan omaa esitelmää perjantaihin asti. En jännitä esitelmääni mitenkään ihan hirveästi, mutta onhan se tietenkin aina sellainen pieni painolasti mielessä niin kauan kuin se on vielä edessä päin. Tänä aamuna Juhani piti esitelmän ensimmäisenä meidän laitoksen edustajana. Huomenna esiintyvät Mervi ja Eeva. Torstai on retkipäivä, joten silloin ei ole lainkaan esitelmiä. Perjantaina on sitten vihdoinkin minun vuoroni, ja lauantaiaamuna on vielä Evan ja Johannan esitelmä.

Mukavinta tapahtumassa on tähän mennessä ollut oman laitoksen ihmisten kanssa jutteleminen; tavallisena arkena aikaa juttelemiselle ei lopulta ole kovinkaan paljon, kun taas täällä tilaisuuksia riittää (esim. eilen illalla oli vastaanottotilaisuus kongressitalolla, ja lisäksi on tietenkin kaikki ruoka- ja kahvitauot sun muut). Tietenkin on myös jo sinänsä mielenkiintoista olla mukana näin suuressa tapahtumassa. Itse en myöskään ole koskaan aiemmin tullut käyneeksi Itävallassa. Innsbruck on mielestäni tosi viehättävä paikka (vaikka periaatteessa siis pidänkin enemmän suurkaupungeista). 

To 6.9.2007

Tänään oli oli välipäivä tieteellisestä ohjelmasta ja valittavana oli jokin kolmesta kokopäiväretkestä: Trento, Dolomiitit tai Salzburg. Minä, Eeva, Mervi ja Eva valitsimme Salzburgin retken, kuten myös moni muu; pelkästään Salzburgiin lähti nimittäin kolme bussillista kongressin osallistujia. Päivä oli valitettavasti hyvin sateinen; vettä tuli koko päivän ihan kaatamalla. Tästä syystä retki ei ollut aivan niin antoisa kuin se olisi parhaimmillaan voinut olla. Itse asiassa retkiohjelmasta päätettiinkin jättää joku landekierros pois. Retki rajoittui siis lopulta siihen, että kolmen tunnin bussinmatkan jälkeen hengasimme nelisen tuntia vapaasti Salzburgissa ja lähdimme sitten takaisin. Aika meni kuitenkin nopeasti ja lopulta retki oli kuitenkin mielestäni olosuhteisiin nähden ihan onnistunut: kävelimme ympäriinsä Salzburgin vanhoilla kaduilla ja kävimme mm. Mozartin kotitaloon tehdyssä museossa. Olen aina pitänyt paljon Mozartista (pienenä, jolloin soitin aktiivisesti pianoa, olin suorastaan Mozart-fani), joten museo oli mielestäni tosi mielenkiintoinen ja jollain tavalla myös tunteisiin vetoava.

Pe 7.9.2007

Oma esitelmä on ohi!!! JESS!!! Kai se ihan kohtalaisesti meni, tai ainakin huonomminkin olisi voinut mennä. Tuntui myös siltä, että ihmiset olivat ihan kiinnostuneita ja sain ihan hyviä kommentteja. Porukkaakin oli enemmän kuin olisi voinut olettaa näin perjantai-iltapäivällä (ja vieläpä jossain pienehkössä fonetiikka- ja fonologiasektiossa). Itse asiassa saamani kommentit olivat yllättävänkin rakentavia -paljon rakentavampia kuin vaikka Québecissä, jossa sain vain pari ihan detaljihuomautusta. Tuntui vain siltä, että kysymysvaiheessa keskittymiskykyni taas meni ihan totaalisesti ja aloin hieman sekoilla sanoissa, jne. (ja heti tilaisuuden jälkeen tuli mieleen, miten olisin voinut vastata paljon paremmin…) No, ei voi mitään. Esitelmä meni kuitenkin suuremmitta kommelluksitta. Tekniikkakin toimi ihan hyvin. Tiedän tosin, että vedin esitelmän läpi ihan sairaan nopeasti ja että en katsonut lainkaan yleisö&auml
;. Mutta ei voi mitään. Jännitti taas niin sairaasti… Kaipa sitä tässä vielä edistyy vähitellen esiintyjänä, ja ainakin siis sisältö otettiin ihan hyvin vastaan, mikä onkin tietenkin tärkeintä.

Plenaarin piti tänään Kleiber. Mielestäni se oli todella hyvä; ehdottomasti antoisin plenaari tähän mennessä tässä kongressissa. Tänä iltana on vielä ohjelmassa banquet. Täytyykin tästä lähteä hotelliin valmistautumaan…  

Su 9.9.2007

(Klo 00.11 Keravalla): I'm back!! Pitkä kongressimatka on nyt takana. Onnistunut reissu kaiken kaikkiaan, mutta pieni kommellus mahtui kuitenkin matkaan: lähdin nimittäin eilen illalla banquetista ihmetellen, miksi takkini ei yhtäkkiä mahtunutkaan enää kunnolla kiinni ja miksi taskut olivat täynnä jotain roskaa. Ajattelin, että joku oli vain käynyt tekemässä ilkivaltaa ja pöllinyt samalla paremman puutteessa taskuun jättämäni huulirasvapuikon (#¤%&!). Tietenkin kävi myös mielessä, että pitäisiköhän vähän vähentää syömispuolta näillä pitkillä kongressimatkoilla… Lopulta päätin pistää takin tiukkuuden alla olevan jakkupuvun piikkiin. Tänä aamuna epäilykseni kuitenkin heräsivät taas, kun havaitsin hartioiden kohdalla huomattavaa makkarankuorityyppistä tiukkuutta eikä rinnan yli menevä nappi ylettynyt lainkaan kiinni, vaikka takin alla ei enää edes ollut mitään jakkupukua, tms… Kyseessä ei siis ollutkaan ollenkaan oma takkini vaan täsmälleen samanmallinen, -värinen ja -merkkinen pari numeroa pienempi takki, jonka oli erehdyksissä ottanut mukaani banquetista lähtiessäni. Dääm!!

Kokonaisuutena reissu oli mielestäni oikein onnistunut. Vaikka esitelmäni esityspuoli ei ehkä mennytkään aivan nappiin, sain sekä esitelmän valmisteluprosessista että itse esitelmätilanteesta yllättävänkin paljon irti. Olin mielestäni onnistunut löytämään itselleni kovin tutusta ilmiöstä joitakin uusia piirteitä, esittämäni asia otettiin mielestäni hyvin vastaan ja sain kaiken lisäksi aiheesta monta relevanttia kommenttia. Parasta matkassa oli kuitenkin loistava seura: minä, Johanna ja Eeva ehdimme viikon kuluessa jutella tosi paljon kaikenlaisista asioista ja tutustua siinä samalla toisiimme entistäkin paremmin. Porukassamme oli mielestäni tosi hyvä yhteishenki; matkustimme yhdessä, kävimme monta kertaa yhdessä syömässä ja kahvilla ja tänään ennen lähtöämme kävimme myös Goldenes Dachl -museossa. Myös Mervi ja Eva olivat kanssamme tosi paljon, mikä oli tietenkin tosi mukavaa. Kongressi oli mielestäni kokonaisuutena tosi hyvin järjestetty, vaikkakin pituudeltaan ehkä hieman liian pitkä. Oli myös ihan mukavaa päästä käymään Itävallassa, koska en ollut koskaan aiemmin käynyt siellä. Tietenkin tuntuu joka tapauksessa tosi mukavalta olla taas takaisin Suomessa ja päästä takaisin omien arkipuuhien pariin.