La 15.9.2007
Tänään olin Christian Tissier'n leirillä Helsingin Kaapelitehtaalla. Leiri alkoi jo eilen, mutta itse en päässyt vielä eilen paikalle mutsini 60-vuotispäivien takia (olin tietenkin ilmoittanut asiasta Christianille etukäteen, jotta hän tietäisi, miksi en ole paikalla). Oli tietenkin todella hienoa taas kerran nähdä Christiania täällä Suomessa! Se tuntuu aina minusta melkein epätodelliselta; tuntuu oudolta treenata Christianin treeneissä suuren suomalaisporukan keskellä, kun on kuitenkin niin tottunut olemaan Christianin treeneissä ranskalaisten keskellä. Meinasinkin tänäänkin koko ajan alkaa puhua ihmisille ranskaa (ja Christiankin toivotti minulle päivän päätteeksi "hyvää kotimatkaa", vaikka itsehän hän oli palaamassa tänään kotimaahansa enkä minä…).
Treenejä oli tänään yhteensä neljä tuntia. Aika meni yllättävän nopeasti, vaikka eiliset juhlat vähän painoivatkin hetkittäin (ne saakelin sherry-drinkit erityisesti…). Bokkenissa treenasin koko ajan Antin kanssa, mikä oli tietenkin tosi jees ja mukava aloitus päivälle. Teimme kolmossarjan nelosta hieman yksinkertaistettuna ja sen jälkeen helpohkoja aikiken-juttuja. Treeni tuntui sopivan yksinkertaiselta ja turvalliselta (jotkut Christianin bokken-jututhan ovat suhteellisen vaarallisia ja niiden vetäminen täällä olisi ollut vähän turhaa; olisi vain sattunut turhaan vahinkoja ja vain harva olisi kuitenkaan pystynyt pääsemään niihin kunnolla sisälle).
Bokkenin jälkeen treenit jatkuivat aluksi melko rauhallisella temmolla: aihanmi katatedori ikkyo uraa ja erilaisia sovelluksia ja harjoitteita siltä pohjalta. Ekan treenin lopussa teimme kuitenkin tosi pitkään iriminagea. Treenasin sitä koko ajan Jan Neveliuksen ja ruotsalaisen Matsin kanssa ja teimme koko ajan ihan täysiä. Olimme kaikki kolme ihan finaalissa loppua kohti… Mats lentää kevyesti, mutta Neveliusta joutuu liikuttamaan oikein urakalla, mikä on yllättävän raskasta (vaikka hän ei siis tietenkään blokkaakaan ollenkaan, tms.) Kummankin heitoista oli joka tapauksessa aivan mielettömän mukavaa lentää! (Mutta alkaahan sekin tietysti tällä ruholla tuntua suht. rankalta jossain vaiheessa…)
Toisen treenin alussa lentelin jonkin aikaa edessä jonkinlaisessa jiywazassa ja olin sen jälkeen hetken aikaa ihan finaalissa. Tuli todellakin sellainen fiilis, että nykyisessä kondiksessa ei ole hirveästi hurraamista. Hetken päästä olin kuitenkin taas ihan ok. Treenin loppupuolella treenailin aika pitkään Harrin kanssa ja vaihdoin siinä samalla kuulumiset. Aika alkoi tuntua hieman pitkältä loppua kohti; vaikka fyysisesti loppujen lopuksi olinkin vielä suht. ok, niin keskittymiskyky alkoi mennä ihan totaalisesti. Kaiken kaikkiaan treenit siis kuitenkin menivät nopeasti ja oli tosi mukavaa treenata. Sain myös joitakin uusia ideoita omia treenejäni ajatellen.
Parasta päivässä kuitenkin oli ihmisten näkeminen. On aina todella mukavaa nähdä vanhoja tuttuja! Paikalla olikin aika paljon tuttua porukkaa: tietenkin oli oman seuran ihmisiä sekä tuttuja muista Helsingin seudun seuroista ja eri puolilta Suomea (joistakin ihmisistä en tosin muistanut ollenkaan, missä olen heidät nähnyt, vaikka muistinkin nähneeni joskus jossakin), mutta myös yllättävänkin paljon ulkomaalaisia (mm. ruotsalaisia, venäläisiä, saksalaisia ja ainakin yksi virolainen). Osallistujamäärä vaikutti minusta riittävältä, vaikka en olekaan varma, mitä mieltä Christian siitä oli (tuskin hän ainakaan paljon enempää odotti täällä päin maailmaa). Christian vaikutti minusta hieman väsyneeltä ja kireältä (mutta se oli vain minun vaikutelmani; joku muu saattoi kokea toisin), mutta tietenkin se on normaalia, kun ottaa huomioon hänen elämänsä rankkuusasteen (ja kuitenkin jo ihan iänkin). Täytyy kuitenkin toivoa, että hän suostuu vielä jatkossakin raahautumaan Suomeen kerran vuodessa; treenaamisen kannalta kokonaismerkitys on ainakin minulle melko pieni, mutta symbolisesti ja fiiliksen kannalta merkitys on sitäkin suurempi.